Sivun näyttöjä yhteensä

6. joulukuuta 2018

Tuntematon



HS:n arvostelija Toini Havu osui heti naulakantaan kirjoittaessaan Väinö Linnan uutuuskirjasta: sammakkoperspektiivi.

Havu oli hyvä lukija ja hyvää herrasväkeä. Havuissa (ennen Falck) on tohtoreita ja hovioikeudenneuvoksia niin että päät yhteen kolisevat.

Sitä hän ei tajunnut, ettei teos ole sotaromaani eikä muistelma. Taistelutoimintaa kuvataan silmiinpistävän vähän. 

Ollin lukevinani jostain päin verkkoa arvostelun, jonka mukaan Tuntematon onkin heikko teos. Tynnyreitä valmistetaan edelleen, ja sellaisen reiästä tähystellen voi muodostaa mielestään maailmankuvan.

Teos ei ole kehityskertomus eikä seikkailu tai pikareski. Se on hieno kuva kansanvaltaistumisesta, jolla tarkoitan keskinäisten riippuvuuksien käsittämistä. Siksi muuten upseereista vain joukkueenjohtajat ja yksi komppanian päällikkö ovat esillä. Ja pataljoonan komentaja. Heidän tehtäviinsä ei kuulunut tutustua miehistöön, eivätkä he tutustuneet.

Sekä lukijat että arvostelijat, joista kielteisen kannan ottaneet ovat käytännössä jo kadonneet, käyttivät samaa väärää perustelua: tämä on totta tai tämä ei ole totta. Lukijoista ainakin mukana olleista moni sanoi: tältä se minustakin tuntui. Arvostelijoista osa paheksui myös ”suuren kuvan” puuttumista.

Tolstoin lukijoista osa tietää, ettei suuri kuva ole toistettavissa kirjallisessa teoksessa, eikä sitäkään vähää, minkä voi kertoa, pidä sekoittaa historiaan. Muistaakseni kukaan tutkija ei ole kirjoittanut sodasta kelvollista romaania eikä kirjailija historiaa. 

Moni lienee huomannut, että ainakin yksi – trolli – vingahtaa aina kun mainitsen toisen maailmansodan. 

Itse näen Seitsemän veljeksen maailman eli oppimisen muiden osoittamin keinoin siivoille tavoille muuttuvan jatkosodassa parissa vuodessa riippuvuuksien maailmassa, myös epämiellyttävissä ja vaikeissa tilanteissa. Tuntemattomassa emme näe ainuttakaan asiantuntijaa emmekä muutenkaan henkilöä, jonka arvostus perustuisi muuhun kuin kaikkien näkemään toimintaan.

Romaani kannattaa lukea ajatellen vuoden 1918 tapahtumia. Kansalaissota oli lähtenyt puolin ja toisin täysin käsistä. Saamme kiittää Stalinia siitä, että voimme edelleen rauhassa riidellä asioista. Talvisota oli joka suhteessa Neuvostoliitolta pöyristyttävä erehdys. Jatkosota oli lopetettava, koska se oli muuttumassa jäätyneeksi konfliktiksi, joka olisi seurannut armeijan kukistumista. Nämä ovat V. Molotovin omat sanat. 

Olimme Saksan sylissä. Stalin tyrkkäsi meidät sinne. Itsekin hän käsitti sen. Irti rimpuilimme itse. Tuntemattoman loppu on muuten hiukan epähistoriallinen. Talin ja Ihantalan lisäksi hyökkäys pysäytettiin U-asemassa Impilahdessa. Siellä ”Määttä” ja ”Vanhala” keittelivät korviketta. Kunnia suuren isänmaallisen sodan sankareille.


21 kommenttia:

  1. Ei kai - ei kai ole pakko pitää Tuntematonta maailman (tai edes Suomen) parhaana romaanina? Ei edes Suomessa jossa melkein aina on "pakko" olla samaa mieltä kuin muutkin ovat.

    Kerran juttelin Helge Seppälän kanssa - satunnainen kohtaaminen WSOY:n kokkareilla - tästä asiasta ja sanoin että minusta Norman Mailerin Alastomat ja kuolleet on "parempi" romaani kuin Tuntematon, koska Mailerin romaanissa on tarina. Seppälä oli samaa mieltä. Muistaakseni.

    Nythän voisi jopa sanoa, että Tuntematon on "liiankin tosi", eli siitä puuttuu jokin olennainen. Amerikkalaiset osaavat kertoa tarinoita, suomalaiset eivät. Kumpi on parempi kyky, en osaa sanoa.

    Mutta kun yksi tykkää toisesta ja toinen yhdestä, niin eihän tästä mihinkään objektiiviseen pääse. Kaipa Tuntematon on todella perisuomalainen romaani, hyvässä ja pahassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se kai on. Minulla taitaa olla ihan vahingossa moderni kirjallisuusmaku, koska ennen vanhaan kirjapiireissä sun muissa lempilauseeni oli, että tämä olisi ihan hyvä kirja, ellei sitä olisi juonella pilattu.

      Tällä tarkoitin juuri tarinaa. Amerikkalaisissa se todellakin usein on ja siksi pidän niitä viihteenä, ihan tahtomattani. Elämässä kun ei ole juonta eikä tarinaa.

      Poista
  2. Samoilla mielin. En ole koskaan täysin ymmärtänyt, miksi Tuntematonta on pitänyt vääntää vaikka mihin kategorioihin, mihin se ei kuitenkaan kuulu. Minusta se on nimenomaan kirjallisuutta parhaimmillaan. Minulla oli korkeakoulussa opiskellessa useita leikittömiä raavaita miehiä, jotka eivät kaunokirjallisuuteen koskeneet tikullakaan. Tuntemattoman repliikkejä ja vuoropuheluita he kuitenkin pystyivät siteeraamaan milloin vain, täysin vaivatta ja pitkästi. Semmonen on elävää kirjallisuutta. En säälistä viitsi edes mainita vertailuksi ketään nykykirjailijoita nimeltä.

    VastaaPoista
  3. Tässä hieman jatkoa muutama päivä sitten kirjoitettuihin tarinoihin sodassa traumatisoituneista hevosista. Markku Pölösen uudessa Oma maa-elokuvassa yhdessä pääroolissa on sodasta palautunut ja siellä traumatisoitunut Liinu-hevonen. Liinu on tapahtumissa vahvasti mukana koko elokuvan ajan. Pölöseltä hieno kunnianosoitus suomenhevoselle.

    VastaaPoista
  4. Kun tuo tynnyri tuli mainittua, en malta olla kertomatta eläneeni valitettavasti elämäni parhaat vuoteni sellaisessa. Ainoa lohtu pimeissä vuosissani jälkeen päin ajateltuna on ollut vapaus valita ilmaista luettavaa yleisestä kirjastosta. Sain viettää edes unohtumattomia lukuhetkiä tapinreiänvalossa lukien.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  5. Viimeinen lause on kuin 'den glider in' Suomen maajoukkueen kannattajien hoilaamana: huikeaa käsitteiden omimista. -Itsenäisyyspäivää on aina vaivannut turha vakavuus mutta tuo pelasti tällä kertaa. Kaikista parasta on että lausahdus on totta: Suomen mittakaavassa suuri ja mitä suurimmassa määrin totta.

    VastaaPoista
  6. Niin - Tuntematon ei ole sotaromaani, eikä muistelma. Olen kuullut monen reservimiehen haukkuvan teosta siitä, miten Koskela kaveeraa joukkueensa kanssa, heitättää konekiväärin suohon, lupaa jollekulle ottaa soittopelit mukaan...
    Kommentti on ollut: eihän suomalainen joukkueenjohtaja saa toimia näin.
    Siis kolmanneksi: Tuntematon ei ole myöskään kappale armeijan ohjesääntöä.

    Armeijan ohjesäännöstä on tehty toki kulttuuria: M. A. Nummisen Jenkka hevosen puhdistamisesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koskela ei ole ideaalinen sotilasjohtaja. Siitä olemme varmaan kaikki samaa mieltä. Hän on idealisoitu esimies, miehistön näkökulmasta. Näkyyhän tämä myös romaanissa. Koskela on ainoa upseeri, joka ei ylene. Hän käy koko sodan johtaen samaa konekiväärijoukkuetta, vaikka armeijalla on jatkuva pula kokeneista upseereista. Kk-joukkuetta käytettiin, kuten romaanistakin ilmenee, yleensä ryhmittäin joukkueille alistettuna, joten joukkueenjohtaja oli pitkälti hallinnollinen esimies.

      Sinänsä mainitsemasi ratkaisut luovat linjaa ja sopivat Koskelan persoonallisuuteen: mies, joka haluaa grammarin mukaan, saa luvan kantaa sitä. Itsepä vastaa siitä, miten kauan ja pitkälle.

      Konekiväärien hylkääminen on ehkä suurin synti. Kk-joukkueen taisteluvoima on niissä kivääreissä. Niiden hylkääminen on epätoivoinen teko, joka syö pataljoonan suora-ammuntavoimasta noin neljänneksen. Kyllä sitä voi moittia. Toisaalta perääntyminen saarroksista on myös epätoivoinen tilanne, ja haavoittuneitten pelastaminen osa suomalaista sotilaseetosta. Aivan varmaa silti on, että esimiestensä kannalta Koskela on epäluotettava alainen. Hyvän upseerin pitäisi pystyä järjestämään ne konekiväärit jotenkin pois sieltä metsästä. Vaikka kätkeä ne.

      No, Linnan romaanin loppupuoli on sikäli muuta kirjaa heikompi, että siitä puuttuu omakohtaisuus. Linnahan oli sodan loppupuolen koulutusaliupseerina rintaman takana, ja kirjan loppu perustuu tarinoihin ja muilta saatuihin mielikuviin. No, melkoisen varmaa on, että U-aseman torjuntavoitto vaikutti useimmista sotilaista juuri niin sekasortoiselta kuin Linna kuvaa. Perääntyminen päättyi vasta noin kuukautta ennen rauhaa ja taistelut U-asemassa eivät ehtineet vakiintua asemasodaksi niin pitkäksi aikaa, että miehille olisi syntynyt kuva perääntymisen päättymisestä, vaikka U-aseman eteen ja Ilomantsin korpiin tuhottiin neuvostoliittolaisen Karjalan rintaman hyökkäyskykyiset joukot.

      Poista
  7. Katselinkin, että periskooppimies näyttää tiirailevan isojen lohkareiden lomitse ihan Ihantalan maisemissa.

    Hyvä tulkinta Tuntemattomasta. Linnan nerokkuutta - tai onnellinen sattuma - oli se, että pani henkilönsä tulemaan eri murretaustoista, jolloin koko kansa pystyy samastumaan teokseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnahan jatkaa etevästi siitä, mihin Haanpää hahmonsa "Yhdeksän miehen saappaissa" kehitti.

      Liputuspäivinä Kunnaksen Ilkka

      Poista
  8. Kunnia sedälleni, joka jäi sinne. Olisiko päätynyt Laatokkaan jään alle keväällä -40. Kuva oli lapsuudenkotini seinällä.

    Samanlaisen alahuulen muodon olen nähnyt omissa nuoruudenkuvissanikin, ja nyt jo pari sukupolvea nuoremmissakin. Meitä ketään ei olisi jos setä ei olisi sinne kuollut. Elämä olisi mennyt silloin täysin toisin, isäni päätynyt ihan muualle, kuin missä tapasi äitini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se monesti menee, elämässä, mutkia matka täynnä, ja risteyksiä. Sattuma korjaa satoa. Olen minäkin Tuntemattomani lukenut, jo vähäpoikkan, tuhansien muiden tarinoiden lomassa Blogivaeltajan kaverina, tietämättäni.Maailma on muuttunut hurjasti pikkukaupunkiajoistai, hyvään vai väärään suuntaan, enpä osaa sanoa, en edes yritä, mutta laulun mukaan: päivääkään en antaisi pois näistä muutamaa päivää vaille seitsemästäkymmenestäkolmesta (73) vuodesta vaikka joskus, ohimennen, ajattelenkin josko joskus olisi pitänyt vaihtaa suuntaa.

      Poista
  9. 1950-luvulla alakoulusta kotiin tullessani poikkesin joskus torstaisin "Esikunnassa", jossa 4 everstiä piti iltapäivisin "Pullakerhoa".

    He olivat varanneet minulle pullollisen Papulan Sittisoodaa ja pullan, mutta sikaria he eivät antaneet maistaa (kaikki polttivat, minä sitten "passiivisesti").

    He opettivat minulle historian rakkautta ja muistuttivat, että Brennon v 392 eKr (BC) jätti Rooman vallattuaan tappamatta roomalaiset, koska tuo keltti lankesi ahneuksissaan kultalunnaisiin.

    Niitä punnittaessa päällikkö (eversti, niinkuin sota-everstit häntä nimesivät) vähän suuttui, heitti miekkansa lisäpunnukseksi ja totesi "Voi voitettuja - Vae victis!"

    Everstit opettivat 8-vuotiaalle, että jos Brennon olisi tappanut kaikki roomalaiset (kuten Caesar v 52 BC puolestaan teki kelteille), maailma olisi nyt rauhallinen gallialainen kylä tietäjineen, trubaduureineen, taikajuomineen ja magna cartoineen.

    "Me saimme turpiimme, mutta koska Nietjärvellä heinäkuussa 1944 me kestimme, meitä ei tapettu viimeiseen mieheen" sanoi keskustelun päätteeksi eräänä torstaina eversteistä muhevin.
    Hän olikin lääkintäeversti, mutta muut yhtyivät hänen näkemykseensä.

    Turha ehkä mainita, että joukko-osasto on Tuntemattomasta tuttu.

    VastaaPoista
  10. Tuntematonta mukaillen:

    -Yhteistyösopimuksinhan sitä mennään tuon suon yli että heilahtaa...

    - En minä Lahtista kaipaa Eila Kännöä minä...

    VastaaPoista
  11. On hankala kommentoida sitä, mistä on samaa mieltä. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

    VastaaPoista
  12. Linnan Tuntematon ei ole vähääkään taistelukuvaus, siitä olemme yhtä mieltä. Se ei oikeastaan vaikuta olevan muiden aikalaiskuvauksien kaltainen. Minusta se on enemmänkin sotaan osallistuneitten tuntemusten ja ajatusvirtojen koskettelua. Siinä ei ole mitään suurta kansallismielistä nostatusta vaan sen ote on aika pasifistinen.

    Kaikki jotka ovat sota-ajan tapahtumaketjuja tutkineet, ovat varmaankin samalla kannalla herra blogistin kanssa. Stalin oli huono sotapäällikkö valmistautuen kiihkeästi tuleviin väistämättömiin sotiin Hitleriä vastaan. Hän aloitti sen teloittamalla tuhansia armeijan upseereita eli kyvykkäimmät ja kokeneimmat poistettiin riveistä jo 1930-luvun puolivälissä. Sinänsä NL:n aseteollisuuden suunnaton kapasiteetti oli ulkomaille tuntematonta vielä 1940-luvun alkuun asti. Silloin tajuttiin että NL:n teollisuus tuuppasi ulos kymmeniätuhansia moderneja lentokoneita ja panssarivaunuja. Se yllätti suomalaisetkin useampaan otteeseen kun vähän väliä tuli yhä vahvempia panssareita joihin eivät panssarintorjunta-aseet tehonneet. NL myös suoritti valtavia pommituksia Suomen kaupunkeihin satojen lentokoneiden muodostelmilla joille ei jatkosodan alkuaikoina oikein mitään torjuntaa ollut. Se varmaan antoi Stalinille jonkinasteisen tunteen voittamattomuudesta ja sillon alkoivat myös hänen virheensä sodankäynnissä.

    Silti, Stalin luotti tähän hirmuiseen sotakoneistoonsa joka vähitellen sai Hitlerille muodostettua etenemisen esteen. Kaikessahan oli lopulta kyse siitä että Stalinin henkilökohtaista valtaa piti kasvattaa muun maailman kustannuksella ja ihmisiä säästämättä. Yhtymäkohdat tämän päivän tilanteeseen ovat aika tyrmistyttävät kun vilkaisee mitä Putin tekee Ukrainan suhteen.

    VastaaPoista
  13. Ilmaiseva ilmaus tuo "tuntematon". Paljastava. Se tekee tiettäväksi yhdellä sanalla että älä luule tietäväsi. Älä vaikka sait Suomi-Otaniemi sateliitin taivaalle tai mönkijän Marsiiin.

    Riemukaaren alle lienee ensimmäinen Tuntematon pantu. Näin on hyvä uskoa. Ja mitkä näköalat asiasta avartuvatkaan. Kelle avautuvat, kuka vain nousee hissillä kaaren päälle selfietä varten. Narsistin kamera on vihoviimeinen värkki näytää mitä kuvattavalle kuuluu.

    Mielikuvitus jo auttaa, sellaisenaankin. Mutta tietoon -self.omaksuttuun jos käsität- kytkettynä mieli, siis kuvitteluleikki-kyky, luettu/havaittu ,vasta tunkee tuntemattoman kuoren alle. Niin ja Tahto vielä jos olisi, siis löyly, niin jo vot. Tiedonsauna.

    Kivihevosta kannustavia erisnimisiä pronssiratstajia on riittänyt kierrätykseen saakka. Ihan oikeasti sulatuspätsiin -ja taas laukkaan. Kiasmalle ja Oodille ja Eduskunnalle ja KPMGlle ja Ernst Youngille ja Kauppalehdelle yksi kenraalikohotuksista, näyttää kaviota. Kyllä. Uskottelutietonani luulottelen itselleni saaneeni sisäisen tunnon ja oudon tarmon käytää päätäni Kaikkivaltiaan valheen sisällä.

    Tästähän tulee jotakin episteemistä tieto-oppia kuin puksuissa kirjoissa. Kokoilisikohan Ilkka Niiniluotokin sellaista, hänen tietokirjansa nousisi kyllä briljansiin jos lyhyt kuin arkkiviisu tai rekilaulu, pelkkä lähdeviite kaikkeen painettuun ja runoiltuun viisauspilvivarastoon riittäisi. Vastaus olisi siskonsa Maarit ja hänen maanittelva äänensä ja näkynsä meistä, tuntemattomista. Häkellyn aina jos Maarit osuu kadulle tai kuppilaan, hänestä säteilee Tuonpuoleinen. Kuinka arkinen veljensä, tiedon systematisoija ja yliopistolaitoksen systematisoija voikaan olla. (Lienen väärässä heistäkin, mutta sehän ei ole kierrettävissä ja silti on vain tirskautettava omiaan kuin punatulkku kauralyhteellä, jouluriemuaan. Siinä joulunihmeessä sitä onkin tietämistä. Vaan ihminenpä sai tiedon, kedolla.)

    Viimeksi Keltaliivit paistoivat makkaraa ikuisella liekillä ja kohta jo Macronillekin maistui. Alttaritaulukseen he spreijasivat yllättävästi "verot takaisin", omaisuusvero. Yks mikä joutaisi roviolle olisivat ammattiliitot. Pakko kertoa että Niko Saarela Juho Milonoff ja Okko Leo olivat MacDonalds tupakkatauolla sukkelampia. Täkäläiset, Pamilaisia kait, panivat lakkoa pystyyn. KOMin selväjärkiset spreijasivat kruksit Lakko!!! kehoituksen päälle, katselivat nenänvartta pitkin yleisöä, kaulat kenossa. Laskivat meidät kadulle.

    Vähän jäi kaihertamaan mitä kadulla saattaisi sattua, ihan oli Eiraa vai Kaivopuistoa se Kapteeninkatu. KOMi on vedossa taas. Hyvää omahyväköille pyllistävää lavashowta menee useallakin pienlavalla. Ihan kiva kaikessa lyhkäisyydessään on Eeva Litmasen irvokas joulukattaus esivanhenhempien omapolkujen vaihduttua koulutietalutukseen. Tienoheen jää Joulu. Ja vaikka mitä.

    Tunnen kun luin Säisän ? veljesten ensimmäisestä haulikkopolusta ja koppelopudotuksesta. 3.s osa sivut 102-114. Kuinka kummassa nämä teenage pojat olivat oppineet ja sovelsivat knowhowta kylillä, tuvissa ja vainioilla ja rakennuksilla näkemästään ja muskelikokemuksella rakentuneesta, tähän kaikkivaltiuteen riistamaalla ? Olisikohan mallia piirreltävissä ja asiaa käsitteistettävissä (menikö skolastiikkahymnitysten mukaan?) kodin kautta.

    Tuntematonta. Eikä se juuri kirkastu sillä että rupladollari valkaistaan oligarkki Len Blavatnikin 200 miljoonan lahjoituksesta (edellisten päälle) Harvard Medical Schoolille. New York Times 5.12.-18 by Ann Marlowe. Tämä Len oli 90-luvun taistelijoita alumiini kaasu öljy aitauksissa länsi-itä järki raha peleissä. Nyt miehellä on Warner Music Group. Hän on rikkaimpia kymmenmiljadröörejä passimaissaan Britit USA.

    Ei ole helppoa noillakaan piireillä. Taitavat olla sekä Putin että Trump jäljillään käsiraudat kilisten. Ja olisiko rokottajiakin. Kiva kun näitä tietoja edes satunnaisesti osuu ohimoon. Tällistä ei pitä toipua, pudistella päätään vaan kuin Säisän Vekku turkkiaaan ja levittää iloa.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riemukaari... narsistin värkki kameralle... tuohon asti jaksoin lukea.

      Poista
  14. Ad Omnia: voisi mainita myös teoksen Sota ja rauha (Tolstoi), jota aika yleisesti pidetään maailman parhaana samaan aikaan kun voihkitaan, ettei se ole romaani, vaan sotku, josta osa on historianfilosofista pähkäilyä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulisiko Sota ja rauha julkaistuksi tänä päivänä? Mitä kustannustoimittaja tekisi sen rakenteelle?

      Poista
    2. Vain hieman yksinkertaistaen: kun Linna huomasi vuonna 1953, että dostojevskiläisestä Messiaasta ei tule mitään, hän päätti tehdä tolstoilaisen romaanin Seitsemästä veljeksestä sodassa.

      Poista