Sivun näyttöjä yhteensä

12. joulukuuta 2018

Paras



Kuvasta ilmenevä englanniksi ilmestynyt kirja on paras mahdollinen teille, jotka arvelette, että Marcel Proustin suurromaani Kadonnutta aikaa etsimässä olisi luettava, mutta järkevästi pelkäätte teoksen tavatonta laajuutta ja muutaman vilkaisun perusteella kavahdatte menneen ajan hienostelijoiden turhan tarkkaa kuvailua.

Kirjassa on alle sata sivua. Saatte vastauksia kysymyksiinne ja, jos siltä tuntuu, voitte antaa alkuperäisteoksen esimerkiksi naapurin kissalle.

Samalla saatte lopuksi elämäänne varman tiedon, miksi todella hyvä kirjallisuus on parhaita asioita, mihin vähän elämänsä voi käyttää.

Józef Czapski ei ole kuuluisa. Hän oli kuvataitelija ja eli yli 90-vuotiaaksi. Elämäkertateoksen (Karpeles, Almost nothing) mukaan hän saattoi olla yksi 1900-luvun parhaista tuntijoista. Jopa kun hän kertoo omista tuttavistaan (Picasso, Mallarmé…) sävy on miellyttävällä tavalla vailla korostuksia ja paisutuksia.

Käsillä oleva kirja merkittiin tekijän sanelusta muistiin Neuvostoliiton vankileirillä Uralin lähellä 1940. Sovituin tavoin Saksa oli 1939 vienyt sodassa kiinni otetut miehet pakkotyöhön Valtakuntaan, mutta upseereita teloitettiin noin 22000 Katynin metsässä. Teloitetut olivat tyypillisesti pitkälle koulutettuja, kuten lääkäreitä, insinöörejä jne.  (Jopa venäläiseltä taholta on väitetty, ett suomalaisilla oli varattu sama käsittely voitollisen talvisodan jälkeen ja luettelotkin oli tehty.)

Czapski kuului kohtalon oikusta runsaan 300 upseerin ryhmään ja lopulta pelastui länteen – alle 1 prosentin todennäköisyydellä. Heidän joukossaan ei tiedetty Katynista, mutta nähtiin ja kuultiin, että NKVD oli saanut tehtäväkseen murtaa puolalaisten itsetunnon, ihmisarvon ja toivon. Tässä tapauksessa se epäonnistui. Väline oli Proust.

Eräiden vankitovereittensa kanssa Czapski aloitti luennot tovereilleen, kun nämä tulivat ulkotöistä 14 tunnin työpäivän jälkeen. Hänen aiheensa oli Proust, eikä käytettävissä ollut tietenkään itse teosta eikä muutakaan kirjaa. Sitä vastoin luennoitsijan itselleen tekemät ”mind map”-tyyppiset kaaviot, joista yksi on kirjan kantena, tukivat esitystä. 

Kirjan englanniksi kääntänyt Karpeles hiukan hämmästelee, että luennoitsija oli muistanut sanasta sanaan ulkoa pitkiä jaksoja Proustin romaanista. Olisi hän kuulemma osannut myös Balzacia. Ihan niin kuin italialainen Primo Levi, joka Auschwitzissa onnistui palauttamaan mieleensä ”Helvetin” opettaakseen sitä työkaverilleen, joka ei ollut koskaan kuullutkaan kenestäkään Dantesta.

Minuun teki suuren vaikutuksen Czapskin ”einsteinilainen” tapa analysoida Proustia. Onko jokin vähäpätöinen asia, kuten linnunrata, litteä vai soikea vai muhkurainen, riippuu tarkastelusuunnasta ja ajasta. Päämme päällä on paljon jo sammuneita ja vielä syttymättömiä tähtiä.

Toisin kuin monet muut kirjailijat, joille kuvattava maailma oli kuin palapeli, joka oli koottavissa valmiiksi, Proustille maailma oli dynaaminen, muuttuva ja arvaamaton niin että mieleen tulee joitakin vuosikymmeniä hänen kuolemansa jälkeen käyttöön tullut termi ”kvanttikenttä”.

Kentällä on arvo (numeerinen tai tensori) missä tahansa paikassa, jossa se määritellään.

9 kommenttia:

  1. Kiitos - hyvä vinkki. Kirjahan on itsessään jonkinlainen vankila, joka pyrkii pakottamaan lukijan istumaan aikansa luonaan. "SaPo vangitsee mielenkiintonne". Ja tuossa analyysissa mennään mielenkiintoisesti ytimen ytimeen.

    VastaaPoista
  2. Salolainen on aivan totta oikeassa. Maailma on menossa kovaa kyytiä päin helvettiä ja kaikki ihmiset ovat tulleet hulluiksi. Tietäähän sen jo siitäkin että nyt on suurta muotia hokea mieletön mieletön joka paikassa. Eli eikö mieletön tarkoita juurikin hullua. Viimeinen tuomio odottaa joka ikistä eikä siitä pääse luistamaan minkäänlaisella verukkeella. Tuota kai tarkoitti taanoinen uneni jossa jonkinlainen kuoro veisasi jotain uutta virttä "Kaikkien on lähdettävä, kaikkien on lähdettävä"

    VastaaPoista
  3. Katynin 22 000 upseerin murhien lisäksi venäläiset leirittivät ja tappoivat osan myös Neuvostoliitossa asuneista puolalaisista, joita otettiin kiinni pelkän puolaisen nimen perusteella. Olen joskus ajatunut väittelemäänkin tästä. Mikä oikeastaan erottaa puolalaisiin kohdotuneen kansanmurhan juutalaisiin kohdistuneesta kansanmurhasta?
    ***
    Tapio Onnela
    Agricolan toimittaja
    https://agricolaverkko.fi/

    VastaaPoista
  4. Gulag-kirjallisuudesta noston arvoinen klassikko ja tiettävästi lajissaan ensimmäinen: Gustaw Herling: A world apart. Käännettiin mm. ruotsiksi verraten varhain. Uusia laitoksia aika ajoin englanniksi ja puolaksi, mutta edelleen verraten tuntematon, vaikka siihen viitataan aika ajoin nykytutkimuksessa (mm. Anne Applebaum). Teoksessa on omalaatuista kauneutta, jonka voin hyvin kuvitella puhuttelevan vaikkapa arktisia alueita käsittelevän kirjallisuuden ystäviä. Tutustumista suositellaan muillekin kuin asianharrastajille. - Tämänkin lukuelämyksen tarjosi Kansalliskirjasto. - Herling vapautui leiriltä puolalaisten amnestian myötä 1941/42. Taisteli sodan loppuvuodet Andersin joukoissa Italiassa - joka myös säilyi hämmästyttävästi hengissä vankina Neuvostoliitossa. Kenties siksi, että oli vaikeasti haavoittunut taistelussa saksalaisia vastaan. Anders kertoo tästä enemmän omissa muistelmissaan.

    VastaaPoista
  5. Almost nothing = Niinku tyhjää vaan. (mas que nada)

    Paluuperiä tekee Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  6. Jos ei jaksa lukea Proustia, Kadonneen ajan voi kuunnella Yle Areenasta. Vaikka 5 minuutin pätkissä, ettei ala liikaa ahdistaa!

    VastaaPoista

  7. Runon luritusta, suunpieksentää, sananrieskaa ja mitä räppiä laulua kiljuntaa ja markkinaklovneriaa on ollut ja on. Kirjallisuustiede sitten tekee hommasta iisiä liikuttavaa palkkatyötä. Kansanloruista,saduista ihanteellisvelvoittaviin romaaneihin ja sitten realistisiin Canth-oihin. Sitten moderniin tajunnan mielikuvien ulospuhkumisiin. Tätä kai Joyce ja Proust. Tai tätäkin.

    Kohtahan monikaan ei osaa sanoa. Selkokieli harmaus meni korvasta sisään. Matkalla suuhun ja kieleen se filtteröityi väkevämmästä. Jos hakee konkreettista sanaa ja ilmausta abstraktin ja väljänyleisen sijaan, saa tyhmän nimen. Siis juuri väärinpäin. Tätä nykykoulutus tekee.

    Tuhosta tulee lopullinen. Siksikään tuota Proustia ei jaksa lukea kun ei kielen mussuttelu ole enää huvi. Eino Säisä lähetti koulupoikana ensimmäisen pikkujuttunsa, uutispalan kesämatikan tappamisesta kaverusten pudottaessa kivenmurikan sen niskaan sillalta. Oliks toi nyt mitään mikä lehdessä? virnuiluun Säisä mutisi pinnistelleensä vain sanoilla kuvata puuhaa ja ähellystä. Kertoa. Otuksen vonkale päätyi muurahaiskekoon. Lehti oli Metsästys ja Kalastus.

    Somen ja sananihmeistä, lihaksitulemisesta (=roudasta kukkakedoksi), vaikutuksiltaan käänteentekeviä ovat nyt Trumpin tviitit. Suodattamattomat tokaisut asioista ja presidentin meiningeistä panna jengoilleen työväen ja perheiden elinehdot, ja Amerikan suurenmoisuuden takaisinvaltaaminen.

    Jopa taktiset käänteet ovat luettavissa ja maailmanhistoria kääntyy silmissämme tviitti tviitiltä taaksepäin, oikeinpäin.

    Kun siis demarit olivat lakkoilleet ja äänestäneet tuotantoelämän komentoonsa ja hedelmät jakoon, niin vastaraha rupesi ostamaan takaisin. Sanoisinko että valtionyhtiö kerrallaan ja Attendokerros toisensa päälle. Historia on lyhyt. Tässä 150 vuotta ja toiset 150 uima-altaallista verta.

    Kansallisvaltiossa muurien turvissa tuotetaan ihan itse ja itselle. Se on sitä protektionismia, rukousta eikä vapaakauppa-vajaalogiikkaa. No, Linnoituksesta tulitetaan takaisin ja mieshän näyttäytyisi hölmönä (kuten Suomessa näyttäytyykin Ylen ja Hesan fiksuston klovniksi vääntämänä), ellei hänellä olisi pääsyä kymmenien miljoonien -kohta kai satojen- ihmisten
    twittertileille. Omaani en ole vielä saanut avatuksi, mutta ovat ne niin iskeviä mitä heittoja olen nähnyt, että avaisikohan jo tänään. Miljoonasateessa.

    Samalla ehkä kevenisi mielenpaine panna tänne näitä omiaan. Vaikka on se vähän auki miten keskeisin kitti ja hitsi meitä yhteen punoo vaiko pyramidiksi porrastaa. Pitäisikö jatkaa joululamasta ; pyhän hengen vuodattamisesta hiekkaan ; velkojen anteeksiantamattomuudesta niiden kasaamiseen: sopimusvapauden legitimiteetillä: politiikkaluvalla painaa raha tehtaiksi, ja nyt nurinniskoin väärentää raha ja ostaa commonwealth yksille, sattumakersanteille töpinän puolella ; uskonpudistelun aika. Ei kumma jos Trumpia pännii ja orbania erdogania kuznetsovia.

    Saas nähdä menisikö siivosti argumentein ja tuntojenheräämisenä. Voipi mennä. Sarastuksen kajoa tulvii vaali vaalilta. Liian myöhäistä on kitkeä pahanjuurta, äänioikeutta.

    Sille Säisälle selvisi vähän isompana Iisalmen markkinoilla hevosplaanilla, kuinka raveissa kautta Suomenmaan oli käräjistä poikkeava oikeudentunto ja rangaistukset. Osa 3. s.252-6.

    Hevosmarkkinat ovat täällä tänään. En minä totoa kaipaa, löytyisivätpä vain ne luukut.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  8. Proust on kyllä sellaista imelää puuroa etten pysty sitä yhtään lukemasn enkä luettuna kuuntelemaan. Ylimainostettua snobismia tai sitten sen ironiaa, mene tiedä

    VastaaPoista
  9. Et pysty yhtään lukemaan: oma häpeäsi.

    VastaaPoista