Sivun näyttöjä yhteensä

13. elokuuta 2018

Juoksu



Norjalaisten vauhtikestävyys herättää hämmästystä ja jopa kysymyksiä. 

Yritin löytää faktatietoja tähän mennessä maailman parhaina juoksijoina pidetyistä chasqui-juoksijoista. Jos inka-hallitsija halusi Cuzcon kaupungissa esimerkiksi tuoreen sardiinin voileipänsä päälle, pantiin juoksijat asialle. Kun matkaa rannikolle oli vain vaivaiset 300 kilometriä, tosin Andeja alas ja ylös, viestijuoksuna sardiini saapui viimeistään kolmantena päivänä.

Kuten jutun kuvasta näkyy, juoksija soitteli pan-huilua kipittäessään. Siinäkö salaisuus? Valtiollisissa asioissa mukana oli myös quipu eli solmukirjoitusverkko, josta osa oli vain juoksijan mielessä ulkoa opittuna. Tämän hän sitten opetti seuraavan osuuden juoksijalle. 

Perusreitti oli 4830 kilometriä, suuntaansa. Matkalla oli köysistä rakennettuja riippusiltoja ja muuta Indiana Jonesia, mutta oli myös majataloja, joissa levähtää.

Chasquit oli valikoitu poikasina. Juoksemiselle ei varmaan tee haittaa, että tämä edelleen monin kohdin käytössä tai käytettävissä oleva kivetty tie nousee yli 5 kilometrin korkeuteen.

Hurjia tietoja liikkuu tämän hetken sherpoista Himalajalta. Väitteen mukaan jo keskenkasvuiset kantavat reppuja jollaisen alla harjoitellut kiipeilijä läkähtyy.

Euroopassa oli hovijuoksijan ammatti. Se kulki usein suvussa. Tehtävänä ol nytkin sanan saattaminen, ja on mainittu reittejä, joilla edettiin joka päivä 100 kilometriä. Lieneekö totta? Tuollaisten tietojen varmiastamiseen ei taida olla keinoa.

Sitä vastoin antropologit uskovat, että Afrikan hurjimpia juoksijoita ovat nämä vähälännät heimot Kalaharin autiomaan tuntumassa. Heillähän on siis tapana metsää juoksemalla puhveli, gnu tai gaselli läkähdyksiin. Kyky hölkätä vaikka päiväkausia ilman mainittavaa taukoa saattaa olla lajimme menestyksen avaimia. Siivosti kirjoitettaessa sanotaan, että homo sapiens sapiens on ollut sensaatiomaisen nopea sopeutumaan. Itse sanoisin, että olemme aina olleet erikoisen eteviä juoksemaan pakoon, ja riittävän kauas.  

Vertailun vuoksi: simpanssit ja bonobot eivät varsinaisesti retkeile. 

Merkillinen ja arvostettava saavutus oli joka tapauksessa 1500-luvun Venäjältä. Eräs rosvojoukko kulki ensin Petshoraa Jäämerelle ja siitä pohjoisen puolelta Uralin yli. Obin jälkeen he olisivat käynet katsomasa myös Jenisein ja palailivat siitä sitten pikku hiljaa Moskovaan.

Tuomisina oli soopelinnahkoja miljoonan kultarahan arvosta. Laskettuna Milanon kurssin mukaan.

Tämä kiinnostaa suomalaistakin. Kun pahin hinku mausteiden perään oli tyydytetty, siirryttiin turkiksiin, joista ainakin kärppä näyttää säilyttäneen erkoislaatuisen asemansa näihin päiviin asti. Miten kärpän saa kiinni, siitä olen tietämätön. Olen nähnyt sellaisen otuksen hirsipinossa, ja kotona meillä oli täytetty kärppä, joka oli hiukan käsittämättömästi juossut kurkkunsa piikkilankaan. Mikko se löysi ja kantoi kotiin. Olikohan niitä sotien jälkeen liikkeellä paljonkin=

10 kommenttia:

  1. Ikinä en ollut kuullutkaan moisista chasqui-juoksijoista, hauskasti kerrottu.

    Pojan perheessä oli muutama vuosi sitten yhden kesän apupoikana sellainen Himalajan sherpa, kun miniä, himoliikkuja, oli menossa sinne huipulle mutta peräytyi, kun helikopterit alkoivat tuoda alas ruumiita sellaisen avalanchen, jäävyörymän jälkeen. Suurin osa uhreista, 16 muistaakseni, oli niitä oppaita, ja työt loppuivat henkiin jääneiltä joksikin aikaa kuin seinään. Se nuori mies väitti, että he kaikki oppaat ovat samaa sukua, nimikin oli Sherpa. EG

    VastaaPoista
  2. Ainakin mikäli takavuosien urheiluselostajia on uskominen, ja miksei olisi, Afrikan ja maailman parhaat juoksijat tulevat kenialaisista nandi- yms heimoista. Salaisuus on asuminen 2 km korkeudessa, jolloin koko elämä on yhtä korkeanpaikanleiriä.

    Ja eikös menneiden aikojen suomalaiset olleet nimenomaan turkisten tuottajia, eivät ostajia, tämän olen lukenut Hurmeen ja muiden historiankirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takaisin realiteetteihin, kuten Suomen urheiluvalmennus 1966 teki. Suomi otti sen jälkeen käyttöönsä kaikki keinot huipulle palatakseen.

      Ei ollut enää Pervitiniä, mutta valmentajat olivat kuulleet aineesta, jonka nimi oli Anabolin ja jota ei ymmärretty tuohon aikaan testata. Kas, siinä keino pärjätä.

      Nyt anabolia jotenkin testataan, mutta esim USA on siirtynyt urheiluvalmennuksessa molekyylitasolle. Miten testaat?

      Pieni edistysaskel on kysyä edes sitä, mikä oli oikeasti norjalaisen, ylivoimaisen hiihtäjän käyttämä aine -ja sen määrä, jota markkinoitiin julkisuuteen "huulirasvana", eikä koira perään haukkunut.

      On pakko siteerata vähän muuttaen aikanaan useinkin Koljonvirran sairaalassa urheilijoiden kanssa vaikuttanutta hiihtojohtajaa. Hänen mukaansa "Järjellisyydellä on aina jokin yläraja, mutta järjettömyydellä ei näytä olevan mitään rajoja!"

      Muuttaen - "pahansuopuudella on aina jokin raja, mutta hyväuskoisuudella ei ole mitään rajoja"!
      Soisin, että tämä fakta tulee maamme yleisurheiluvalmennuksen motoksi, mitä nopeammin, sitä paremmin yleisurheilijamme menestyvät tulevina vuosina.

      Poista
  3. Tässä yhteydessä on syytä mainita myös Pohjois-Meksikon Tarahumara-intiaanit.
    https://en.wikipedia.org/wiki/Rar%C3%A1muri#Athletic_skills

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulemma myös eräät tiibettiläismunkit pystyivät puolitranssissa juoksemalla taittamaan valtavia matkoja.

      Poista
  4. Huikea on Ashprihanal Pekka Aallon 3100 mailin (4 988 kilometrin) juoksukilpailun tulos 2015. 40 päivää, 9 tuntia, 6 minuuttia ja 21 sekuntia eli 123km/pv.
    Tänä vuonna 10 päivän kilpailun voitto tuloksella 1329,2 km.

    VastaaPoista
  5. Tuskin norjalaisten kunto ja kestävyys ihmetyttää ketään, joka on käynyt kyseisessä maassa. Kun maastot ovat sellaiset kuin ovat, juoksu- ja hiihtotreeneihin tulee väkisin tehoa ihan eri lailla kuin tasamaan tallaajille.

    VastaaPoista
  6. Solmuverkko, verkostoituminen, informaatio..

    Jospa yksi ihmisen salaisuus lajina on verkostoitua ja välittää informaatiota kriittisista luonnon "geokätköistä". Konkreettisesti: Jos laitetaan n=10 ihmistä summanmutikassa laajalle metsä/suo-alueelle niin he keräävät tehokkaammin (nopeammin + enemmän) marjat, jos he välittävät informaatiota hyvistä apajista ja moni kokoontuu sinne.

    Nykyään ihmiset on harventuneet ja palaavat lomalaiset eivät ole ollenkaan kartalla missä olisi apajat (koska ne ovat ajassa muuttuneet tai unohtuneet lapsuudesta) ja täten yhä enemmän marjoja jää metsiin jopa niiltä jotka ikänsä puolesta siihen olisivat innokkaita (nuoremmathan eivät enää ole).

    MM

    VastaaPoista
  7. Hapenottokyvystähän tässä aina on kyse. Joko se on synnynnäistä tai sitten muuten hankittua. Bushmaneilla lienee aivan uskomaton keuhkokapasiteetti kehon painoon nähden ja näinollen kestävyyttä juosta saaliseläimiä läkähdyksiin. Lisätankkaustakaan he eivät kovin paljon tarvitse, sillä vararavintoa on kerääntyneenä pakaroihin. Samaan tapaan paikalliset olosuhteet Himalajalla ovat kehittäneet siellä syntyneille uskomattoman hapenottokyvyn. Mitä tulee sitten eläinten ja ihmisten kestävyysvertailuun, niin vaikka useimmat nisäkkäät ovat selvästi ihmisiä nopeampia, niin jaksamisen puolella ne jäävät pahasti hopealle. Me olemme siis kovin kestäviä. Huolimatta kuulumisestani vanhuskategoriaan, aion tulevana viikonloppuna heittää 25 kiloisen rinkkani selkääni ja kulkea Saariselän eteläpuolella Marivaarasta Jaurujoen varteen melko vaivattomasti. Matkaa kertyy noin 25 km. Ingebritsenien hapenottokyvystä olen silti vähän kateellinen. Jos koettaisin hiljaisellakin vauhdilla ilman kantamusta hölkätä kymmenesosan tuosta matkasta, niin happivelka taitaisi kasvaa niin suureksi, että pääsisin pääesiintyjäksi hautajaiskulkueeseen. Vuonomaan kestävyysurheilijoiden suorituskykyä on ihmetelty vuosien mittaan lajissa jos toisessakin. Mitä lienee taustalla. Tuskin sentään ylivertaiset harjoittelumahdollisuudet.

    VastaaPoista
  8. Muistan joskus lukeneeni, että Himalajalla Bhutanissa asuu maailman onnellisin kansa, joka on myös tervettä, kun koko ajan juostaan vuoren rinteitä ylös alas, vanhatkin, ja syödään vain kasviksia ja hedelmiä. Wikipedia kertoi nyt, että siellä on oikein virallinen onnellisuusindeksi, joka on tärkeämpi kuin BKT. Kauniit maisemat ja kaunis nuori kuningaspari. EG

    VastaaPoista