Sivun näyttöjä yhteensä

7. tammikuuta 2015

Kirjavat päivät





Henkilökohtaisten menemisten ja tulemisten kirjaaminen on ihan tyhmää. Kallion kirkosta tuli ensimmäistä kertaa mieleen, että ehkä se ja Tampereen tuomiokirkko olivat poliittisia kannanottoja. Arkkitehti Lars Sonckin yhteiskunnallisista mielipiteistä minulla ei ole tietoa. Molemmat kirkot otettiin käyttöön suunnilleen samaan aikaan ennen ensimmäistä maailmansotaa. Tampereella on ne aidosti upeat maalaukset.

Suurkirkosta eli Helsingin tuomiokirkosta keksin eilen ensimmäistä kertaa ihastuttavan näyn kun aikailin käytävällä hämmästyttävän runsaan yleisön purkautuessa Cantiksen konsertista, Jouluoratorion jälkimmäisestä osasta. Takanani joku täti-ihminen tai mummo (siis minua nuorempi) sanoi seuralaisilleen, että kyllä hänestä Requiem on vielä hienompi teos.

Kaikessa hiljaisuudessa toimii tiettävästi Requiem-seura, joka ehkä harrastaa niitä vähemmän tunnettuja sielumessuja. Suosikkini on Dufay, koska se on kadonnut. Kuunneltavaksi mainio on Ockeghem. Joskus tuntuu, että erinomainen taide on viestikapula, joka oli vähän hukassa 1500-luvun alkupuolelta. Isä Bach sen sitten tietenkin vastaanotti ja kiidätti sitä edelleen sellaista vauhtia, ettei Usain Bolt olisi kestänyt kyydissä.

Tiesittekö te, että se uudempi eli nykyinen ”Täällä Pohjantähden alla” on kirkkomuusikko Petri Laaksosen sävellys? Minä en tiennyt. Hautajaisissa ajattelin, ettei tämä voi olla Chydeniuksen, koska virren harmoniat menevät niin oikein. On vaikeaa luoda taiteessa jotain pientä. Nyt ajankohtainen talven matka eli Schubertin Winterreise on esimerkki. Laulut ovat todella yksinkertaisia, ja kokemus kertoo, että niitä voi mielellään laulaa myös huonosti, ellei siis muuta osaa. Ne ovat silti kauniita.

Oma suursuosikkini Nathalie Stutzmann on muuten juuri julkaissut levynä koko ”Winterreisen”. Se on Spotifyssä. Muut mielipiteet sallitaan; minua viehättää Stutzmannin taito saada periaatteessa normaalilla klassisen laulun tekniikalla syntymään vaikutelma, joka tässä tapauksessa kuulostaa keskiajan musiikilta. Kukaties kysymyksessä on hyvin taitava ohentaminen, ja tietysti tämän laulajattaren erikoisuus, poikkeuksellisen suuri ja tasaisesti soiva ääniala.

Jo aika kauan sitten löysin Kirkkonummen kirjastosta paksun levykotelon, jossa oli kaikki Fischer-Dieskaun ja Gerald Mooren Schubert. Rippaaminen otti aikansa, mutta kyllä on ollut ahkerassa käytössä. En ole edelleenkään varma, ovatko heidän uudelleen masteroidut levynsä parempia. Soinnin kapeus, pienet rahinat ja viat jotenkin lisäävät nautintoa. Ehkä ilmiö on sama kuin se, ettei huono paikka kirkossa todellisuudessa häiritse. Musiikin sointikuvan toispuoleisuus unohtuu nopeasti ja erilaiset epäpuhtaudet ovat asiaankuuluvia. Sekin kiekuva altto on varman jo haudattu, jonka ennen epäilin matkustelevan ympäri maata ja laulavan milloin missäkin kuorossa, aina niiden, joiden esityksiä lähetettiin radiossa. Se nyt vain on niin, että avaimenreikätenori, naukuva altto tai liian lujaa laulava toinen tenori, jonka vibrato vipattaa kuin lampaan häntä, siirtää kyllä tehokkaasti ajatukset maallisiin. Se on kuin melkein kaikkien mieskuorojen harjoittelemattomuudesta johtuva surina eli himmeys – se lisää uskottavuutta aivan kuten mustat kynnenaluset.

Kieltämättä on musiikin alue, josta en pidä, taustamusiikki. Sitä on niin vanhanaikainen, ettei oikein rohkeus riitä taksimiehen puhuttelemiseen. Onhan siinäkin ammatissa taisteltu monet taistelut tekijänoikeusjärjestöjä vastaan ja kukaties joku mitättömään musiikkiin erikoistunut paikallinen ula maksaakin heille radion pitämisestä päällä. Sopiva vippaskeino on tietenkin valehdella tarvitsevansa taustahiljaisuutta puhuakseen puhelimessa ja soittaa sitten johonkin niistä omista puhelimistaan, jotka eivät ole päällä. Niitä on monta.

En ymmärrä tätä taustamusiikkia kohtaan tuntemaani vastenmielisyyttä. Kotona ja kylässä on seinillä taustataidetta, ja se tuntuu oikein kivalta. Taustakirjallisuuden kuluttaja olen ollut vanhastaan.

Parhaiten musiikki, nimenomaan yksinkertainen musiikki, toimii hauteena. Toissapäivänä olin totisella tuomiolla, kun piti siis lähteä niihin kirkkoihin ja konsertteihin, mutta bensa oli vähissä ja tankin lukkopesä oli jäätynyt lujasti umpeen. Käväisin jopa kysäisemässä Jaskalta, joka neuvoi viemään kärryn marketin marketin halliin.

Jostain tuli oivallus. Niitä apteekissa myytäviä geelipusseja, jollainen löytyi komerosta, neuvotaan käyttämään kylmänä kääreenä tai lämpimänä kipeän kohdan hauduttamiseen. Geelipussissa luki että kaksi minuuttia mikrossa. Vein kuuman pussin autolle, tuli laittamaan kahvit, palasin toteamaan tulokseen ja ajaa karskautin komeasti erikoisen kylmälle bensa-asemalle. Kaikkea ne keksivät kun tällaisen sinisen geelinkin.

18 kommenttia:

  1. Oliko niin, että Paappa-Bach oli enempi unohduksissa, ennen kuin Felix Mendelssohn rupesi musiikkiaan taas nostattelemaan?

    VastaaPoista
  2. "Se nyt vain on niin, että avaimenreikätenori, naukuva altto tai liian lujaa laulava toinen tenori, jonka vibrato vipattaa kuin lampaan häntä, siirtää kyllä tehokkaasti ajatukset maallisiin."

    Tässäpä hyvä esimerkki siitä, että liika tietämys lisää lisää tuskaa ts vähentää nautintoa. Kun ei ole tarkkaa sävelkorvaa osaa vain nauttia teoksesta huomaamatta sen puutteita.

    Tiedän samantyypisiä ihmisiä, jotka eivät osaa nauttia kirjoista vaan etsivät/huomaavat niistä kielioppi tms virheitä. Itselläni on päinvastainen ominaisuus: näen virheellisenkin tekstin oikein: nopeuttaa lukemista, mutta aiheuttaa omassa tekstissä ongelmia.

    VastaaPoista
  3. Kaikki kirkot ovat poliittisia kannanottoja, vallan huoneita. Tottakai paremmalle väelle on hienostuneemmat odotushuoneet tuonpuoleiseen, mistä huokuu armo ja anteeksi anto.

    Meille, joiden korvien välinen kellokoneisto on vähemmillä laakereilla varustettu, ankaralla tuomiolla pelottelu sopii paremmin.

    Tavallinen pakastepussi toimii ihan hyvin auton lukkojen sulatuksessa, pari niitä päällekkäin ja kraa-nasta kuumaa vettä, kunnon solmu.

    VastaaPoista
  4. jos saan lisätä tänne linkin latvialaisen Rihards Dubran kirkolaulululle. Minä suorastaan rakastan kyyneliin asti tätä laulua. Ja müös laulajaa :P
    https://www.youtube.com/watch?v=ZXWfjsNjC-E

    VastaaPoista
  5. Tampereen tuomiokirkon ja Kallion kirkon välillä on viisi vuotta, Helsingin rautatieasemakilpailu ja aikamoinen tyyliviirin kääntyminen. Edellinen edustaa vielä 1890-luvun ajatuksia ja jälkimmäinen taas oli aloittamassa 1910-lukua.

    AW

    VastaaPoista
  6. Wolinski on tapettu. Requiem.

    VastaaPoista
  7. Veilä parenpi lukkojen sulattamiseen on esim. Varuste-Lekassa myytävä geelipussi. Se ei tarvitse edes mikroa vaan sisässä olevaa metalliklipsua taitetaan hieman. Reaktiona pussi kuumenee. Pussi palautetaan alkutilaan pitäm'llä sitä kuumassa vedessa muutama minuutti. https://www.varusteleka.fi/fi/product/savotta-kadenlammitin-uudelleenkaytettava-3-kpl/29780

    VastaaPoista
  8. Ior Bockin mukaan tammipuu on valtava spermapuu, mutta vaahteran sisällä virtaa mahla.

    VastaaPoista
  9. Miksiköhän monet uskovaiset ovat huumorintajuttomia? Onhan kerrottu, että meitä odottaa jumalan suuri nauru.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huumori on vaikea laji. Yhtä naurattaa, toista ehkä ei.

      Poista
  10. No siis lukothan ei vedä jäähän kun ne öljyää anti-corrol aseöljyllä. Tai jos oikein fiiniä tarttee olla niin voi etsiä lukkoliikkeen ja kysyä anti-corrol lukkoöljyä. Taitaa olla se yleisin syy jäätymiseen että on käytetty anti olla-öljyä...

    VastaaPoista
  11. Tampereen tuomiokirkko lienee aika suurella alueella ainoa katedraali, jossa ei ole ainuttakaan Jeesuksen kuvaa.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
  12. Kiinnostava huomio tuo profeettakuvattomuus. Enpä tosin muista näin yhtäkkiä tuomiokirkon alttarikuvaa, mutta kuorolaulaessa se onkin aina selän takana, viimeksi männäsyksynä.

    altto, ei se naukuva (ainakaan omasta mielestään)

    VastaaPoista
  13. Olin auskultoimassa samaan aikaan Turun Norssissa tuon Petri Laaksosen kanssa -84-85. Hän ala- , minä yläasteella ja lukiossa.

    VastaaPoista
  14. Jorma Hynnisen ja Helsinki Brazz Quartetin joulukonsertti Turun tuomiokirkossa joulukuussa oli hieno.
    Tuli konsertin jälkeen ostettua tuomiokirkon eteisessä kaksi heidän CD-levyäänkin ahkeran mainostuksen vaikutuksesta. Ehkäpä olisin ostanut muutenkin.

    Hynnisen Oi Jouluyö vetää vertoja Jussi Björlingin esitykselle, oli kenties parempikin. Eniten kuitenkin pidän Hynnisen En etsi valtaa loistoa -esityksestä. Kansakoulunopettaja osaa laulaa.

    VastaaPoista
  15. Luen näitä monta päivää myöhässä yhden kerrallaan, joten vaikka olen tukehtua kommentteihin, ei näin vanhaa auttane kuin lyhyesti silittää.

    Vaikea on kuitenkaan purematta sylkäistä, etteikö taiteessa olisi 1500-luvun alun ja JSB:m välissä mitään erinomaista vaikka rajoituttaisiinkin musiikkiin. Ei tarvinne kuin mainita Palestrina, Victoria, Monteverdi, Purcell ja Schütz.

    Vuonna 2013 Stutzmann oli kokonaisen blogin aihe. Annoin silloin pari vinkkilinkkiä, ihanko tosiaan silloin unohdin *2004* julkaistun Winterreisen. On totta, että sen osat ovat yksinkertaisia, mutta ei niinkuin loru vaan kuten haiku.

    VastaaPoista
  16. "Henkilökohtaisten menemisten ja tulemisten kirjaaminen on ihan tyhmää."

    Samaa mieltä vaan kerropa tämä valvontaa kannattaville fasisteille ja kapitalisteille. Toiset pelkäävät kaikkea ja toiset ahnehtivat rahaa keinoista ja seurauksista välittämättä.

    VastaaPoista
  17. Requiem-seura on lopettanut toimintansa, mutta aiheesta jatkavat kaksi seuran entistä jäsentä. He ovat koonneet valtavan suomenkielisen tietopankin sielunmessuista sivustolle www.requiem.fi . Tervetuloa tutustumaan!

    VastaaPoista