Sivun näyttöjä yhteensä

29. tammikuuta 2015

Kiistakirjoitus





Tarvitaanko valtionyhtiöihin hyviä johtajia? Kannattaako etevistä hallituksen jäsenistä maksaa?

Sitä mukaa kuin hallintoa on kehitetty, toiminnan mielekkyys on kadonnut näköpiiristä. Tuloksena on, kuten tavallista, temmeltävää tyhmyyttä.

Suomessa valtion osallistumisesta elinkeinotoimintaan ei ole oikeastaan kirjoitettu hyvin sen jälkeen kuin Esko Rekola käsitteli asiaa, nimenomaan muistelmissaan. Mahdollisesti enemmän kuin kukaan muu hän oli rakentamassa ja purkamassa sekä valtionyhtiöitä että valtion liikelaitoksia. Lisäksi hänellä oli noihin tehtäviin eväät.

Muistelmakirjallisuudessa on kuvattu elävästi, miten valtioneuvosto oli saada halvauksen jouduttuaan heti kansalaissodan jälkeen päättämään, mitä tehdä norjalaisyhtiö Ensolle (Gutzeit), joka oli ajautunut suuriin vaikeuksiin. Aika yleisesti oltiin sitä mieltä, ettei valtio voi missään tapauksessa ryhtyä osakeyhtiön omistajaksi, ei ainakaan ainoaksi. Ja hyvin pian oli edessä voimayhtiö. Syntyi Imatran Voima Oy, ja kohta Outokumpu Oy.

Vasemmisto arveli, että yhteiskunnan oli vaikutettava vahvasti tuotantovoimiin, ja oikeistossa ajateltiin, ettei eduskunnalla ole mitään tekemistä heidän rahojensa kanssa. Entinen suuriruhtinaanmaa oli hankkinut tulonsa etenkin tulleilla. Verottaminen oli omituinen ajatus. Todellinen tulo- ja omaisuusverolaki säädettiin vasta 1943.

Asiat vain tapahtuivat. Ja näillä viikoilla hallituspaikoista halutaan jäsenille korkeampia palkkioita, koska pörssiyhtiöistäkin maksetaan, ja surraan palkkaeroa ulkomaihin vertaillen. Uhkana pidetään, että ellei rahaa tule lisää, ei enää saada hyvää väkeä näihin tehtäviin.

Hallitus eroaa osakkeenomistajista siinä, että hallituksen jäsenet eivät osallistu yhtiön tappion kantamiseen. Omistajien sijoitus laihtuu, kun yhtiö menee huonosti, ja katoaa, kun yhtiö menee nurin.

En ilmoittautuisi aivan tietämättömäksi näistä asioista. Eteviä hallituksen jäseniä katselin esimerkiksi Telia-Sonerassa, jossa nämä ruotsalaiset henkilöt hankkiutuivat ripeästi eroon suomalaisista jäsenistä ja merkittävästä osasta suomalaisia johtajia. He tiesivät mitä tekivät eivätkä vitkastelleet pannessaan toimeksi. Ja mahtoiko Nokiassa esiintyä samanlaista kehitystä?

Monissa osakeyhtiöissä ja kaikissa valtionyhtiöissä hallituksen jäsenen tehtävä on ihanteellinen. Siinä saa olla taitamaton toisten kustannuksella. Määräykset sisäpiirin kauppojen kieltämisestä ovat ristiriidassa luvallisten pyrkimysten kanssa. Hallituksen jäsentä kannustaisi kekseliäisyyteen ja ahkeruuteen parhaiten voiton odotus. Se ei täydellisissä valtionyhtiöissä onnistu ja on laajemminkin ongelmallista. On vaikea olla sekä valvoja että omistaja.

Tässäkin mielessä optiopalkkion sitominen osinkoon tai välillisemmin yhtiön toiminnan tulokseen on vaikea. Pörssin ulkopuolella näitä vaikeuksia ei ole. Mitä ihmettelemistä siinä on, että johtajat ja omistajat ovat esimerkiksi reenpäitä? Pörssiyhtiössä hallituksen jäsen on tavallaan vastuussa sekä yhtiön taloudellisesta menestyksestä että pörssin toimintatapojen uskottavuudesta.

Olisiko tämä ristiriita periaatteessa ratkaisematon? Kysymys on vakavassa mielessä esitetty. Kunnallisala kuplii. Kuluja tuottamaan tarkoitetut hankkeen, kuten hoito ja hoiva, ovat muutoksen kourissa.

Euroopassa ja Yhdysvalloissa valtionyhtiöitä on synnytetty etenkin tilapäisessä mielenhäiriössä. Ranskassa on tämä lentokonehomma ja esimerkiksi Renault. Yhdysvalloissa rautatieyhtiö Amtrak tuntuu kärsivän vakavista keskushermostovaivoista. Suomessa taitaa olla totta, että jokin kaivostoiminta on niin hidasta ja kallista, ettei siitä oikein tule mitään ilman valtiota. Ja telakkatoiminta.

Sosialismi ja sosialidemokratia olivat osa asiaa. Suomessakin oli esimerkiksi valtion omistama Postisäätöpankki, oikeamielisyyden ja vakauden linnake. Toiset olivat sinne vasta menossa, toiset jo tulossa.

Valtionyhtiöiden lisäksi meillä oli puolueenyhtiöitä. Kirjoittelu ”punapääomasta” ei ollut millään muotoa katteetonta. Kunnallisyhtiöiden hallituksen jäsenille palkka maksettiin joskus ennen suoraan koskenkorvana, kokoomukselaisilla jaloviinana. Tämä ei ole ilkeilyä. Jouduin hyvin nuorena istumaan tuomarina Espoon omistaman vesihuollon alan yhtiön rikosjuttua, joka alkoi, kun eräs johtaja oli keksinyt lepuuttaa aivojaan asfaltilla. Muistaakseni paikka oli rakenteilla olleen moottoritien sillanpylväs Suomenojalla. Käräjille joutuneet hallituksen jäsenet olivat aivan ihmeissään syyttäjätahon väitteestä, että heidän olisi pitänyt yhtiössä tehdä jotain. Mutta tästä on pitkä aika eikä sellainen toistu…

9 kommenttia:

  1. Entäpä vastuu? Monelta ehkä unohtuu, että hallituksen jäsenellä on aika rankka valvontavastuu, ja tämä koskee sekä yrityksiä että esim. taloyhtiöitä.

    Suuryrityksissä istuvat kovapalkkaiset tämän kyllä tietävätkin, mutta tietävätköhän poliittisella mandaatilla valtionyhtiöihin lekottelemaan päässeet, tai ihan vapaaehtoisesti taloyhtiöiden asioita hoitamaan houkutelleet maallikot?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisas taloyhtiön tai vaikkapa urheiluseuran hallituksen jäsen tietää vastuunsa. Se on kova. Mutta toisin kuin annat ymmärtää, kaikki maallikot eivät ole vastuullisissa asemissa "houkuteltuina" vaan järkevän päätöksen tuloksena. Kukapa hoitaisi oman yhtiön asioita paremmin kuin omistaja itse? Toisen omaisuutta hoidetaan aina huonommin kuin omaa.

      Taloyhtiöt eivät ole yhteiskunnallisia laitoksia vaan yksityisomaisuuden muoto. On omistajien itsensä asia päättää omaisuutensa käytöstä ja hoidosta. Jos he tekevät tämän huonosti (esim. jättävät menemättä hallitukseen vastuuta peläten ja päästävät taitamattomammat tai palkolliset ohjaksiin), on heidän myös kärsittävä seuraukset. Tämä on omistusoikeuden tuoman vallan varjopuoli. Tiedän kyllä, että kiinteistöalan ammattilaiset haluaisivat antaa palkkajohdolle päätösvallan ja tehdä tästä lakimääräistä paremman ja ammattitaitoisemman kiinteistönhallinnan nimessä, mutta tuo olisi sosialistisen holhouksen yhdistämistä rosvokapitalistiseen riistoon.

      Näin siis puhun omakotiasukkaana. Minä vastaan oman taloni kunnosta, lumenpudotuksesta ja hiekotuksista vielä suoremmin, ilman mitään juridisia välikäsiä, mutta päätän myös itse.

      Poista
  2. "moderni maailmajärjestelmä, jossa elämme, ei voi jatkua, koska se on ajautunut liian kauas tasapainosta eikä enää salli kapitalistien kasata pääomaa loputtomiin. Vähäosaisten alaluokat puolestaan eivät enää usko, että historia on heidän puolellaan ja että heidän jälkeläisensä välttämättä perivät maan. Sen takia elämme rakenteellisessa kriisissä, jossa taistellaan seuraajaksi pääsevästä järjestelmästä." Immanuel Wallersterin, Onko kapitalismilla tulevaisuutta.

    VastaaPoista
  3. Mitäpä tähän lisäämään, jos kuitenkin jotain.

    Mikä on meidän peli, onko sitä ? Urheilussa olemme pärjänneet keskittymällä marginaalilajeihin, jääkiekko. Siinäkin vastustajalla on parempi yksilötaito. Pääomalla ei näytä olevan isänmaata, investoinnit hakeutuvat sinne missä on paras tuotto, eläkepäiviä on mukava viettää leppoisessa ilmastossa. Valuutta pysyy Suomessa vain valtion pakkokeinoin.

    Mitä yhteistä on Suomella ja lopetetulla Neuvostoliitolla ? Panostaminen määrään. Jokaisessa porukassa on toinen puoli keskimääräistä tyhmempää, Mielenkiinnolla seuraan eri alojen asiantuntijoiden ulostuloja, kun vaan rahallisia resursseja saadaan tarpeeksi, olemme alalla kuin alalla viisivuotissuunnitelman kuluttua maailman parhaita.

    En tiedä mikä oli Suomen teollisuuden rakenne ja tuotantokyky sotien jälkeen, kun sotakorvauksia ruvettiin toimittamaan. Virallisesti apua ei Amerikasta voitu ottaa, luulen että sitä kuitenkin saatiin.

    Rintamamiestiloja raivattiin ja miehille oli töitä. Olisiko vaihtoehtoisesti voitu lisätä teollisuustyöpaikkoja, oliko markkinoita ? Onneksi Ruotsilla oli 60-70 luvulla teollisuus joka tarvitsi työvoimaa, sinne meni 400000 , joille ei ollut käyttöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistä suomalaiset maailmalla tunnetaan? Siitä, että näyttävät puoliryssiltä, mutta kun suunsa avaavat, niin ilmoittavat olevansa puolihurreja.

      Stubb pilkkaa Venäjää koska se ei ole tuottanut yhtäkään tuotetta maailmanmarkkinoille. Mitä Suomi on tuottanut ilman Nokiaa? Rekkakaupalla Viola-juustoa Venäjälle ja muutamia Marimekkoja muualle.

      Poista
  4. Se Ranskan ylpeys, Renault, otettiin perheeltä pois maailmansodan jälkeen ymmärtääkseni siksi, että oli liian aktiivisesti osallistunut sotaponnistuksiin, siis saksalaisten hyväksi. -Ehkä kostonhimokin voidaadaan mielenhäiriöksi lukea. Ei se taatusti ollut ensimmäinen (mm. gobeliinit, lasi ja suola valtion monopoleja 1600-luvulta alkaen) mutta varmaan toi uskoa valtion kykyyn muokata teollisuuden rakenteita. Uskoa oli, kykyä ei niinkään.

    VastaaPoista
  5. Rekolan "muistelmat" kirjotti Tarmio, joka sitten nimenomaisesti sanoutui kirjan tekijänoikeudesta irti.
    Katso Tarmion muistelmat.

    Rosmoparoneja nuo kaikki ovat...

    VastaaPoista
  6. Kemppisen tekstilastuista ei nyt rakennu sellaista eleganttia koria kuin yleensä, ehkä torjun tai hänellä on kynä molemmista päistä teroitettuna. Aihepiirin keskellä jo varsin pitkään ja ilmeisesti vielä kovin kauan elävänä lasken postauksen kokonaisuudessaan painavaksi näytöksi hyvien kansainvälisten hallitusten tarpeesta.

    Se, milloin on aika säätää palkkioita ja minkä verran, on kokonaisuudessa sivuseikka. Olennaista olisi tajuta, että logiikka ei toimi suoraan verrannollisesti yhtiön menestykseen vaan pikemminkin kääntäen - mitä hankalampaa yhtiöllä on, sitä vaikeampaa ja vaarallisempaa on olla sen hallituksessa. Ei pesänhoitajankaan palkkiota alenna konkurssin sotkuisuus ja harva paheksuu, kun kuolemansairaita hoitava lääkäri laskuttaa vaaditun taidon ja vaivan mukaan.

    VastaaPoista
  7. Tämä kirjoitus on sellainen, että siitä lukija hakemalla hakee kirjoittajan kantaa johtajien kannustuspalkkioihin. Taitaa juristitausta aiheuttaa silti sen että omaa kantaa ei tuoda lainkaan esiin, Esitellään vain kaikenlaista aineistoa jota "todistajat" ovat omaa kantaansa puolustaakseen vyöryttäneet näkösälle. "Voihan se olla niinnii, mutta voihan se olla toisiinnii."

    Tuli tässä pari päivää sitten esiin paperi, jossa muuan hovioikeuden auskultantti Kullervo Kemppinen oli edustanut äitiäni ja hänen sisaruksiaan eräässä lainhuudatusjutussa Kauhavalla. Juristeria on jo tietysti verissä monessa polvessa. Laki ennen mua syntynyt myös jälkeheni jää. :)

    VastaaPoista