Sivun näyttöjä yhteensä

15. tammikuuta 2015

Isänmaallinen tieto





Minulla ei ole koulutusta isänmaallisiin tehtäviin. Silti en tunne voivani kirjoittaa harkitsemattomasti näiden päivien puheenaiheesta eli siitä kysymyksestä, millaiset vakoiluoikeudet armeijalle ja poliisille on annettava lainsäädännöllä.

Mikään mitä kirjoitan tässä blogissa ei siis voi liittyä tietoihin, jotka olisin saanut varoituksin salaamisen tarpeesta.

Työhistoriani takia olen kyllä voinut arvata kaikenlaisia asioita. Niinpä en koskaan kysy kavereita enkä ystäviltä, ovatko he saaneet reservissä eli esimerkiksi kertausharjoituksissa koulusta sotilastiedusteluun.

Siksi huomautan historiantutkijana, että eräillä asioilla on mielenkiintoisia yhteyksiä. Vähän väliä jotkut blogini kommentoijat harmittelevat, että kirjoitan tarpeettomasti toisesta maailmansodasta ja kaivelen menneitä. Yksi syy kirjoittaa vuosista 1939-1944 on se, etten halua kirjoittaa sotilaallisesti eli maan puolustamisen kannalta ehkä merkityksellisen tiedon hankinnasta 1945-2015.

Arvioni mukaan on yhdentekevää ja arkista, että kerron tässä lukeneeni hyvin tarkasti vuotta 1945 vanhempien, tuomioistuimissa käsiteltyjen sotilasvakoilu- ja maanpetosjuttujen asiakirjat. Kun niitä luin, ne oli merkitty salaisiksi. Korkeimman oikeuden virkamiehenä käytettävissäni oli sellaista aineistoa, jota toinen tutkija ei olisi saanut nähdäkseen. Mielenkiintoni kohdistui tuomioistuimen sisäiseen toimintaan, jonka selvittämisessä esittelijöiden ja jäsenten kirjoitukset, muistiinpanot ja muistiot olivat hyvin keskeisiä. Lain mukaan ne ovat pysyvästi salaisia, ja siksi kirjoituksissani ei ole ainuttakaan viittausta niihin. Toivon, että joku muukin saisi luvan tuon aineiston käyttämiseen. Tosin en tiedä, miten sellainen lupa voitaisiin myöntää.

Haluan siis huomauttaa, että kysymys suomalaisten viranomaisten harjoittamasta, ulkomaihin kohdistuvasta vakoilusta liittyy yleiseen asevelvollisuuteen.

Eilisessä kirjoituksessani sanoin pitäväni selvänä, että armeija ja poliisi tarvitsevat nykyistä täsmällisemmät ja laajemmat oikeudet harjoittaa ”tiedustelutoimintaa”. Tässä kirjoituksessa sanon, että tietääkseni suomalaisilla tuomioistuimilla ei ole valmiuksia arvioida tuollaisen tiedustelutoiminnan tarpeellisuutta yksittäisissä tapauksissa. Tätä nykyä poliisi joutuu hankkimaan tuomioistuimelta luvan eräisiin toimiinsa. Jos jossain paikassa epäillään – sanokaamme – myytävän vahvoja huumeita, paikkaa ja siellä oleskelevia seurataan tarkkailemalla ja elektronisesti. Saman tyyppisiä lupia tarvitaan jatkossakin. Mutta tarvittaisiinko noita asioita käsittelemään tuomareita, joilla olisi keskimääräistä paremmat tiedot toimintatavoista ja teknologiasta?

Asevelvollisia koulutetaan perustasolla sotilaalliseen tiedustelutoimintaan, esimerkiksi eräiden tutkien käyttämiseen, vaikka yleensä henkilökunta on puolustusvoimien palveluksessa. Onko tuo asevelvollisten koulutus riittävää? Esimerkiksi sissitoimintaan kuuluu itsestään selvänä osana taito käyttää vahvasti salattuja viestejä. Nykyiset matkapuhelimet ja niiden reitittimet ovat todellisuudessa alkuperältään jalkaväen yksikköjen yhteydenpidon välineitä. Armeijan tarpeet ovat vaikuttaneet tekniikan kehitykseen muuallakin kuin Yhdysvalloissa.

Historiallinen, tunnettu esimerkki on sähkötysradio ”Kyynel”, joka kehitettiin jatkosodan alkuvaiheessa. Työryhmä oli Teknillisessä korkeakoulussa. Hanketta veti professori. Tulos oli erinomainen. Vastaavasti Valtion lentokonetehtaalta alkoi rauhanteon jälkeen 1944 suoranainen kansainvaellus Teknilliseen korkeakouluun.

Turvaamisen puolella yhteistyö armeijan kanssa on aina tärkeää. Esimerkiksi koko maan energiatuotanto ja veden jakelu ovat tietenkin kriittisiä. Tätä nykyä tietoliikenne on juuri samassa asemassa.

Sitä ei tarvitse tietää, miten eräiden keskeisissä siviilitehtävissä toimivien insinöörien taustat ja yhteydet on kartoitettu. Maallikko, kuten minä tämän kirjoittajana, saattaisi arvailla, että tehtävä on muuttunut, vaikka suomalaisten tietojen hankkijat eivät ennenkään olleet poliittisesti julkisia jonkin supervallan kannattajia. Toisin sanoen niin sanottujen stalinistien tiedot eivät kai juurikaan kiinnostaneet Neuvostoliiton sotilaspiirejä, ehkä Yleisradiota lukuun ottamatta.

Itse olen pari kertaa katunut liioiteltua kunniallisuuttani. Kun Yhdysvaltain tiedotus- eli siis propagandatoimisto järjesti minulle 1990-luvulla tapaamisia eri puolilla valtiota erittäin mielenkiintoisten lakimiesten ja tutkijoiden kanssa, maksoin lentoni ja hotellini itse, ja se tuli valitettavasti todella kalliiksi. Elinkeinoelämän eli suuryhtiöiden suunnasta annettiin myös ymmärtää, että sopivia apurahoja olisi tarjolla. Koska olin hovioikeudenneuvoksen virassa, kiitin tiedosta enkä pannut tikkua ristiin. Ja sitten takaisin Suomeen muutettuani tein hiukan tilinpäätöksiä, ja kyllä minä siinä huokailin. Seuraavina vuosina kävi selväksi, että usea ministeri tai pääministeri oli käyttänyt USA:n vieraanvaraisuutta hyväkseen.

12 kommenttia:

  1. Asuin kesällä 1970 kaksi kuukautta Tukholmassa silloin eläkeikäisen Stella Polaris miehen alivuoralaisena. Mies toimi edelleen alan ammattilaisena Ruotsin valtion palveluksessa. Keskustelimme tuona aikana monta kertaa mielenkiintoisista aiheista. Ei hänkään mitään paljastanut tai kertonut työstään, mutta muistan hänen hymynsä aina jossain mukavassa jutunkäänteessä.
    Tuon kesän jälkeen monet Ruotsista tulleet alan uutiset eivät ole olleet kovin yllättäviä.
    Pekka Tammi, silloinen tutkimuslaitosharjoittelija.

    VastaaPoista
  2. Onhan se perkeleelliseen ansaan ihmislaji itsensä innovaatioillaan kehitellyt; toistensa vahtiminen pääasia.

    Mitä mieltä tässä on?

    VastaaPoista
  3. Kyse on myös siitä mikä on tekninen kykymme tiedusteluun. Sen jälkeen kun informaation siirto digitalisoitui myös salaaminen tehostui ja tiedustelu tuli teknisesti vaativaksi.

    Ensimmäiset digitalisoidut puhelut tehtiin kesäkuussa 1943. Liittoutuneiden ylin sotilaallinen ja poliittinen johto saattoivat luottaa tuolloin teknisesti hankalasti toteutettuun salaamiseen (http://en.wikipedia.org/wiki/SIGSALY)

    Nykyään käytössä on supertietokoneet ja D-Waven ensimmäiset yritykset kvanttitietokoneesta. Jotakin kertoo, että ensimmäiset (n. 10 miljoonan $) koneet D-Wavelta ovat hankkineet Google, Locheed-Martin ja Nasa. Entä NSA?

    Tämän päivän tieto että Samsung ostaisi Blackberryn viittaa siihen, että viimeksi mainitulla yrityksellä on kännykkäfirmoista kehittynein salaamisjärjestelmä.

    Päivän teemassa olennainen kysymys on se, että vaikka olisi lainsäädännöllisiä oikeuksia ja haluja tiedusteluun onko kykyä?

    VastaaPoista
  4. "tietääkseni suomalaisilla tuomioistuimilla ei ole valmiuksia arvioida tuollaisen tiedustelutoiminnan tarpeellisuutta yksittäisissä tapauksissa."

    Voin asiasta jotain tietävänä käyttää todistuspuheenvuoron, että edellä oleva pitää täysin paikkansa: tuomioistuimet ovat salaisissa pakkokeinoissa herkkusieniä: pidetään pimeässä ja syötetään sitä itseään.

    Jo perustilanne, että paikalla - eräitä poikkeustilanteita lukuunottamatta - on vain hakija, tekee tilanteesta tuomioistuimelle, joka on perehtynyt kahden tai useamman asianosaistahon riitojen ratkaisemiseen, lähtökohtaisesti täysin vieras. Sitä voisi verrata rikosoikeudenkäyntiin, jossa vain syyttäjä saisi olla olla yksin istunnossa ja ainoastaan esittää näyttöä.

    Oikein pisti vihaksi kun jotkut tahot eilen esittivät "ratkaisuksi" tuomioistuimen suorittamaa valvontaa. Tuomioistuimesta oltiin tekemässä jonkunlaista menettelyn ekomerkkiä.

    VastaaPoista
  5. "Mutta tarvittaisiinko noita asioita käsittelemään tuomareita, joilla olisi keskimääräistä paremmat tiedot toimintatavoista ja teknologiasta"

    Ei koska tuollaiset tuomarit integroidaan systeemiin sen alttiiksi kumileimasimiksi.

    VastaaPoista
  6. Kumpikohan on huolestuttavampaa: Se, että Suomella ei ole kyberpuolustusta, vai se, että kansa ei luota kyberpuolustusta mahdollisesti tekeviin virkamiehiin ja sotilaisiin?

    Armeijahan edustaa suurinta ja vahvinta väkivaltakoneistoa tässä maassa, eikä sen asemaa kukaan epäile. Poliisi on samanlainen organisaatio, tarvittaessa valmis ja oikeutettu käyttämään kuolettavaa voimaa yhteiskuntarauhaa turvatessaan, myös omia kansalaisia kohtaan. Mutta mikä siinä on, kun tulee kyse tiedustelusta ja tietoturvauhkien torjunnasta, niin ne ovatkin jo niin pyhiä asioita, että mikään ei onnistu.

    VastaaPoista
  7. Onko Isänmaa Kotimaa, vaiko Kotimaan olevan Isänmaan?
    Ei. Ministerien suulla on päätetty Kotimaan muodostuvan EU- ja Eta-alueista.

    U.A. Käkönen, Miehityksen varalta, Päämajan tiedustelua 1943 - 45.
    Tätä nyt luen.

    VastaaPoista
  8. Siitä, miten eräillä kriittisillä aloilla työskentelevien henkilöiden taustat selvitetään, on aika paljon julkista tietoa, sillä aihetta käsittelevä laki on perusteellinen. Lakiesitys asiasta on vielä perusteellisempi. Ne alat, jotka kuuluvat menettelyn piiriin, löytyvät 19.-22. pykälistä. Käytettävät tietolähteet on lueteltu heti tämän jälkeen 25. pykälästä etenpäin.

    Lueskellessani tuota olen tullut siihen tulokseen, ettei Supo saa turvallisuusselvityksen teon yhteydessä katsoa sitä, mitä kirjoja olet kirjastosta lainannut eikä myöskään terveystietojasi. Myös peruskoulun rangaistuspäiväkirja jätetään tarkastamatta. Melkein kaikki muu julkishallinnon tuottama tieto onkin sitten käytössä. Terveystietojakin (asevelvollisuusrekisteristä) voidaan käyttää, jos tapauksessa on kyse Puolustusvoimien tai Supon palvelukseen palkattavasta.

    Ainakin lain perusteella näyttäisi siltä, että kyse on vähän samasta kuin luottotietojen tapauksessa: asiat ovat kunnossa, jos rekistereissä ei ole poikkeavia merkintöjä. Tämä on hyvä. Ei siis tarvitse saada erikseen puoltolausuntoa: "Kyllä sen isäkin on kunnon mies", vaikkapa kotipitäjän nimismieheltä tai suojelukunnalta. Sen sijaan kansalaisen oletetaan olevan yleensä rehellinen, jos ei ole aiemmin rötöstellyt. Näinhän se on, sillä suomalainen yhteiskunta nauttii laajasti kaikkien kansalaispiirien ja poliittisten ryhmien tukea. Vaikka täällä joku saattaa olla Naton kannalla ja toinen kannattaa Venäjä-pakotteiden purkua, kaikki ovat silti isänmaan asialla eiväkä myy maataan ulkovalloille.

    VastaaPoista
  9. "Tosin en tiedä, miten sellainen lupa voitaisiin myöntää."

    Minäpä kuule kerron: Eduskunta voi säätää asiasta lain, jonka mukaan yksikään virkakyöstin kirjoittama lippunen tai lappunen ei ole salaista tietoa. Tämä ohje ei maksa mitään.

    VastaaPoista
  10. Kaikille saakelin tomppeleille nuo jenkit vieraanvaraisuuttaan ovatkin tarjoilleet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se hyvä, että sananvapaus takaa sananvapauden myös kaltaisillesi tolloille

      Poista
    2. Joo, mutta nämä tomppelit sitten alkavat lentolipun, kahvikupin ja propagandakalvosulkeisten hinnalla kuunnella jenkkien ehdotuksia.

      Poista