Kiitos jollekulle teistä! Nämä blogit ovat eri nippu, muut kirjoitukseni aivan toinen.
Ylpistyin pahanpäiväisesti. Olemme keksineet uuden kirjallisuuden lajin ja vielä verkkoon.
Jopa ennen sotia ilmestynyt “Pidot Tornissa” (Esko Aaltosen Gummerukselle ideoima) oli oikeastaan antologia jatkuvasti samana pysyvien “keskustelijoiden” esityksistä. Keskustelukin oli muistiin merkittyä puhetta eli vähän sitä ja tätä.Jatkot, joita sotien jälkeen yritettiin, olivatkin huonompia.
Tuon kirjallisuuden kantamuoto on minulle rakas “Lipeäkala”, joka oli nide varta vasten kirjoitettuja pakinoita. Kirjoittajat nimittivät itseään toden totta “lehtineekereiksi”, myöhemmällä kielellä sanomalehden toimittajiksi. Valikoimistakin tehtiin valikoimia, kuten “Hymyjen kirja” ja “Iloitse kanssani” ja “Suuri pakinakirja”.
Kirjoittajissa oli suuruuksia, kuten päätoimiset pakinoitsijat Olli, Valentin, Agapetus, Arijoutsi, Vaasan Jaakkoo jpp. Oli sivutoimisia toimittajia, kute Kersti Bergroth, Serp (Seere Salminen), Ksantippa (Marja-Liisa Heini) jne.
Olen ennenkin esittänyt arvauksen, että lehtipakina on yhtä syvästi venäläinen ilmiö kuin suomalainen tango. Tietääkseni Pietarissa ilmestyi keveitä aikakauslehtiä kuin sieniä. Muuan niiden avustaja oli “Antonoška” eli Anton Pavlovitš Tšehov.
Meillä rotunda viimeiset olivat Nenä (Pentti Saarikoski), Johnny Walker (Pekka Haukinen) ja Bisquit (Seppo Ahti).
Huomatkaa, että olen jättänyt tästä pois voittopuolisesti poliittiset kirjoittajat, kuten Tompan Tuomo, Sasu Punanen ja Juorkunan Jussi, sekä liikaa sivistyneet, kuten Savinyrkki (Matti Kuusi), Kala (Pekka Lounela) ja henkilöt, joide oikeita nimiä en juuri nyt muista, kuten rakkaani Aputoimittaja (keskushahmo Isaskar Keturi), monenlaista hyvää julkaissut Armas J. Pulla sekä Outsider (Aarne Haapakoski), joka kirjoitti mitä tahansa, muutakin kuin Pekka Lipposta ja Kalle-Kustaa Korkkia, joka oli kansainvälisen öljykartellin agentti. Lajin keksi luultavasti ranskalainen Sainte-Buve ja kirjallisen tyylin hienosti P.G. Wodehouse. Tämän alan mestari oli yös Orwell, jonka lyhyet tekstit ovat parempi kuin romaanit (Eläinten vallankumous ja 1984). Senttareista suurin oli Mark Twain - mutta kuka lukee kirjaa “Innocents Abroad” (1869)?
Minua on nyt 630 Mb blogeja kommentteineen, 172 tiedostoa, asianmukaisessa pdf-formaatissa. Merkillistä asiassa ovat kommentit, joita voi olla yhtä kirjoitustani kohti jopa enemmän kuin 100, ja niistä hienoja tai erittäin hienoja puolet.
Oivalsin lopulta, että nämä tekstit kertovat jotain kokonaisuutena, ei valikoimana. Wolfram Ellenbergerin mittavasta kirjasarjasta näen viimein, ettei saksankielistä filosofiaa tai muutakaan pohdiskelevaa tekstiä voi oikeastaan kääntää. Kun “Geist” on Kantille ja Hegelille jotain suurta, kuten valtio, “henki”, suomen kielessä on pyhä henki, tai epäpyhä. Sekä “järki” että “ymmärrys*” ovat huonoja väännöksiä sanasta “Vernunft”, ja kun Suomess Lapuan Liike ja Perussuomalaiset puhuvat “maasta”, saksassa se on “Volk”, sanakirjan mukaan “kansa”. Joka siihen ei kuulu, hänet revitään juuriltaan (wird ausgerottet).
Ellenberger sanoi, että Suomessa oli maailman paras, ehkä kaikkien aikojen paras poliittinen järjestelmä vuoteen 2006, mutta sen jälkeen ei. Tämä blogi kommentteineen kattaa sen salaperäisen tapahtumasarjan, jossa jopa 1992 mullistuksineen oli vain ryppy. Kaikki alkoi 2006 ja jatkuu edelleen, kauan, luulen.
Kysyn neuvoa. Aion panna blogit kommentteineen torrentteihin, jotka ovat sitten, yksi vuosi kerrallaan tai kaikki, jokaisen maksutta ladattavissa. Olen miettinyt laittaa kuhunkin kansioon alkutekstin: Kommenttien tekijänoikeus kuuluu niiden alkuperäisille kirjoittajille. “Kommentit sisältyvät tähän aineistoon ainoastaan osana alkuperäistä blogikontekstia, sellaisina kuin ne on julkistettu, ilman muokkausta tai irrottamista asiayhteydestään.
Tämä aineisto koostuu julkistetuista teoksista ja niiden osista. Aineistoa jaetaan tässä muodossa yksinomaan sisällön säilymisen, arkistoinnin sekä tutkimuksellisen ja kulttuurihistoriallisen saatavuuden turvaamiseksi.
Torrent-jakelu on tässä yhteydessä tekninen väline julkistetun aineiston säilyttämiseen ja saatavilla pitämiseen, eikä se merkitse teosten julkistamista uudelleen.”
Mitäpä olette mieltä?

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti