Sivun näyttöjä yhteensä

10. toukokuuta 2013

Apps4Finland





Hakekaa verkosta Apps4 Finland. Olen tyrmistynyt hyvästä mielestä.

Kuvassa on pala muuatta karttaa, jollaisesta olen haaveillut 30 vuotta. Olen tiennyt, että se on olemassa. En ole iljennyt käydä kaipaamassa sitä maanmittaushallituksesta tai sen konttorista, joka ainakin oli Itä-Pasilassa. Monia pitkiä ja sateisia vuosia kävelin siitä ohi kahdesti tai neljästi päivässä.

Yksi päivä olin kuin olinkin menossa pohjoiseen ja bingo: Pasilan asemalla vastaan käveli pöljäksi tietämäni entinen kollega eli siis Helsingin hovioikeuden hovioikeudenneuvos. Tuo verstas sijaitsi kauan ikään kuin kansan katseilta piilotettuna paikassa, joka olisi sopinut sijainniltaan hyvin lakitieteen tohtori f. Kafkan ”Oikeusjutun” tapahtumapaikaksi.

Ojensin kättäni kollegalle ja kysyin vinkuvalla äänellä:” Voisko johtaja jeesaa markalla, kun pitäisi päästä junalla Jakomäkeen.” Ja tämä ryhtyi kaivelemaan taskujaan. Minulla on valitettava taipumus kokeilla käytännössä kohtauksia lukemistani kirjoista. Tämä oli mestariteoksesta ”Töpö ja Anton” (Erich Kästner), jonka luin vähän yli 50 vuotta sitten. Hyvän perheen tyttö opettelee kirjasta ilmenevin perustein kerjäämään kadulla tulitikkujen myymisen varjolla. ”Jumalan rakkauden nimessä – ostakaa tulitikkuja.”

No, se markka jäi saamatta ja ylemmän palkkausluokan hovioikeudenneuvos havahtui käsittämään, että häntä, käsittämätöntä kyllä, vedettiin nyt höplästä.

Nuoremmalta pojaltani olen kuullut, että hovioikeus on tätä nykyä Salmisaaressa viinatehtaan vieressä. Siinä on synkkää symboliikkaa. Nyt seuraan huolestuneena, aikooko yhdysmieheni vaihtaa putiikkia. Ken elää, hän näkee. Kun taannoin kävin etsimässä Helsingin tuomioistuimia, havaitsin mielipahakseni, että Velj. Uddin lautatarhaa ei löytynyt mistään. Joku oli rakentanut tornitalon sen paikalle.

Tuo Apps4 on paljon parempaa kuin uskalsin koskaan odottaa. Enimmäkseen selkeä sivusto on koottu juuri niistä valtion ja kuntien tiedoista, jotka muka olivat tekijänoikeuden ylen tiukasti suojaamia ja muutenkin salaisia ja sisällöltäänkin sellaisia, ettei pöljä kansa niillä mitään tee.

Nyt ne ovat kaikkien käytettävissä, ja kuvani on siis Helsinki, josta esitetään vain korkeuskäyrät ja tätä juttua varten pari paikannimeä. Valikosta voi vedellä kaikenlaista lisätietoa. Tutkiskelen toista karttapohjaa, jossa on Kauhavan maaperä. Olen nähnyt kotikyläni useassa unessa 1800-luvun ja 1700-luvun asussa ja halunnut kovasti ymmärtää, mitkä jokirannan alavat kohdat on kaivettu lapiolla peltojen saveamiseksi ja mitkä perustuvat kydön polton aiheuttamiin muutoksiin. Ja nyt kartassa savi, moreeni ja kaikenlaiset kivilajit on sievästi erotettu toisistaan.

Kauhava näetsen rajoittuu järvikuntiin, jotka ovat osa Suomenselkää, salaperäistä vedenjakajaa Pohjanmaan ja Saarijärveltä alkavan Järvi-Suomen välillä. Jokainen kauhavalainen tietää, että Suomenselän kunnissa asuu huonompia ihmisiä, joita voi puhutella korkeintaan piian- tai renginpestiä koskevissa asioissa. Maaperä on siellä moreenipitoista, vähäravinteista. Talot ovat pieniä, eikä Soinissa elä, ellei liiku. Olen joskus kokeeksi kiusannut vimpeliläisiä, ja kyllä he suuttuvat sellaisesta ja lyövät pesäpalloa entistä vihaisemmin. Lehtimäkeläiset ovat nöyriä syntyjään (paitsi maalaisliiton merkkipoliitikot), ja Parkano oli ennen aikaan kaikinpuolisen surkeuden yleisnimitys.

Media hoitaa tehtäviään vetämällä päivänvaloon verkkoratkaisujen munauksia. Kiitosta kertyy harvemmin. Haluaisin kehua muun muassa Helsingin kaupungin liikennelaitosta, vaikka oikea kohde lienee tässä yhteydessä Helsingin Seudun liikenne -kuntayhtymä. Meiltä pääsee bussilla Helsinkiin oikein näppärästi. Vanhan yksityisen yhtiön perua reitit ovat omituisia ja aikataulut sekä verkossa että paperilla aika vaikeatajuisia. Kun olen onkinut tietooni oman bussipysäkkini nimen, arvioitu ohitusaika löytyy hakukoneilla. Tunne on reteä linja-autossa rillutellessa. Tosin Helsingin linja-autoasemalla onnistun yleensä päätymän väärään kerrokseen tai putkahdan Fredrikinkadulle pyrkiessäni Simonkadulle.

En tiedä, mitä erilaisia koneita kannattaa pitää vaivoinaan. Minulla on joka lajia.

En tiedä, missä määrin iPhone voittaa Lumia 920:n. Käytän nyt molempia rinnan. Molemmat vehkeet on rakennettu ajatellen jotain muuta kuin puhelimena käyttämistä; siinä nämä häviävät alle 100 euron peruspuhelimille.

Molemmissa on erinomaisia apuohjelmia. Paikkojen ja aikataulujen löytämiseen ei enää tarvitse erikoiskoneita eikä tietokoneen avaamista. Kirjojen lukemiseen Lumia on lähes ihanteellinen, koska sen näyttö on ratkaisevasti hiukan suurempi kuin iPhonen ja aivan ratkaisevasti pienempi kuin iPadin. Mahtuu taskuun.

Luulen että viimeksi kuluneiden 200 vuoden suuria muutoksia arkielämään aiheuttaneet muutokset ovat mukana kuljetettava lyijykynä ja paperi (molemmat oikeastaan vasta 1800-luvun lopulta), revolveri, rannekello (noin vuodesta 1920), mukana kuljetettava avain ja älypuhelin.

Matkapuhelin muutti paljon mutta nyt jokseenkin toimiva verkkoyhteys puhelimessa muuttaa enemmän. Sääli ettei järjestetä kursseja eikä viljellä vihjeitä (riittävästi). Siis sellaisia vihjeitä kuin pikku muistilappujen valokuvaaminen tai skannaaminen. Tulos on miellyttävämpi kuin vaivalloisesti näpytellyt muistiinpanot.

”Muista veroilmoitus”. ”Croissanteja Lidlistä” (ehkä kaupungin parhaita ja varmasti halvimpia). ”Suodatinpussit.” ”Hammaslääkäri”.


9 kommenttia:

  1. " voisko johtaja jeesaa markalla,kun pitäisi päästä junalla Jakomäkeen------tämä mestariteoksesta "Töpö ja Anton" jonka luin yli 50vuotta sitten".
    Jakomäen alue,joka yllä olevassa kartassa näkyy saarena, oli 50-vuotta sitten asumatonta metsää. Asuinlähiö ja nimi syntyivät vasta 1967.

    "Suomenselän kunnissa asuu huonompia ihmisiä",
    Jakomäessä ja aiemmin esim. Malmilla tiedettiin myös asuvan huonompia ihmisiä.Nykyjään taitaa huonomaineisuus siirtyneen maahanmuuttaja alueille.

    VastaaPoista
  2. Passinraitin jokirannassa on 8 m savea ennen peruskalliota, jonset tiärä.

    VastaaPoista
  3. Appi nimeltä ReittiGPS on aivan ehdoton pk-seudun julkiseen liikenteeseen - en kuvaile ominaisuuksia kun ette uskoisi kokeilematta itse.

    Evernote on ohjelma ja pilvipalvelu, jonne muistilappuja kannattaa skannata, se kun tunnustaa huvin tekstin ja vielä paremmin jos käyttää Moleskinen kanssa kehiteltyjä "lomakkeita"/muistikirjoja.

    Kukapa tietäisi kuinka monta sataa juristia Ruoholahden-Salmisaaren alueella nykyään työskentelee? Suurin käräjäoikeus ja suurin hovioikeus, kaksi tilintarkastusfirmaa kaiketi jo satapäisine vero-osastoineen, muutama pääkonttori ja vastaava... Sellaisia keskittymiä ei liene monia, Otaniemi-Mankkaa diplomi-insinööreille ja Meilahti-Laakso lääkäreille kai vastaavia.

    VastaaPoista
  4. Muistilappujen valokuvaamisesta. Matkoilla ollessa kannattaa pitää taskussa/laukussa minilehtiö, johon kirjoittaa aina uuden ennen tuntemattoman paikkakunnan tai erikoisen paikan nimen ja ottaa siitä valokuvan ennen kuin alkaa valokuvata varsinaista kohdetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä neuvoa täydentää tapa kuvata matkoilla ohi kuljettujen kohteiden ja kuvauspaikkojen nimikyltti, katukyltti, ravintolan, hotellin tai yrityksen nimi tms. vastaava. Kun digikameran tai kännykän kuviin vielä tallentuu ajankohta ja koordinaatit, niin ei tule ongelmia jälkeenpäin muistella mistä kukin kuva on otettu ja missä tuli milloinkin oltua.
      Näillä voi myös varmuuskopioida lähtiessä tarpeelliset matkadokumentit, joita ei löydä tai viitsi etsiä verkosta tai halua kantaa mukana. Laitteen unohtaminen jonnekin tai varastaminen on tietysti riski, mutta älypuhelinten suojauskeinot varkaustilanteisiin ovat jo melko hyvät, kun ne vain ottaa käyttöön.

      Poista
  5. Buddhalaismunkin on lupa omistaa vain kaapu, kerjuukulho ja parsinneula. Silmälasit ovat nyttemmin myös sallitut. Itse pidän että koko settiä tuumittuani (poislukien siis vuodenaikaan sovelias vaatetus) tarpeen ovat kyllä kynäpaperi ja oksasakset mutta ollapa pyörä, reppu ja pystykorva. Sellaisella pärjäämisen ajatuksella.

    - yksityisajattelija -

    VastaaPoista
  6. Juku! Unettui käyttöohje. Tauon tai tarpeen mukaan edetään aikajärjestyksessä näin: Ensin huolehditaan koira, sitten ase, sitten itse. Tarpeen ovat: pyyhe, puukko ja saippua. Sakset ovat luksusta. Muun saa luonnosta. Se on koiran rodunvalintakysymys, pyörän valmistajalla ei ole niin väliksi, kunhan on ns. Lujaa Tekua.

    - yksityisajattelija -

    VastaaPoista
  7. Apps4Finland on kilpailu, jossa vuosittain valitaan sovelluksia eri sarjoissa. Putosin siis kärryiltä.

    VastaaPoista
  8. Suurin arkielämämme muutos, todellinen vallankumous parinsadan vuoden aikana oli sähkö: vaihtovirta ja sen helppo siirrettävyys. Vaihtovirran siirrosta (tasavirran siirto olisi hankalaa ja kallista) ja kolmevaihevirtamoottorista meidän olisi kiittäminen serbialais-yhdysvaltalaista neroa Nikola Teslaa, jonka nimikin on aivan liian monelle tuntematon, ellei sitten satu tietämään magneettivuon tiheyden SI-yksikköä.

    VastaaPoista