Jäämme odottamaan viisaampaa tietoa kaunokirjallisuuden lukemisesta. Sen voin kertoa, että kuluja uhmaten olen tavannut ostaa Virallisen tilaston, jonka yhteydessä on viime vuodet ollut CD-levy. Sen taas olen säännöllisesti kopioinut koneeseeni ja useimmiten vaivalloisesti muuttaen tiedostojen nimet käsin.
Niinpä minulla on Kultt_21_Kirjallisuus ja Kultt_23_Kirjastot.
Siksi tiedän, että vuonna 2005 fyysisiä käyntejä yleisissä kirjastoissa oli 53 miljoonaa, ja tuon tietäen mietin edelleen, minkä verran kirjastosta oikeasti lainataan kirjoja.
Näkemäni perusteella (viime vuosina Kirkkonummi, Tapiola ja joskus Iso Omena) kuvittelen, että lapsiperheet ovat ahkerimpia. Niitä näkee kirjastossa aina, ja kuvakirjoja ja lukukirjoja roudaillaan todella paljon.
Espoo ansaitsee kovan kehumisen Ison Omenan kirjastostaan; minusta jo se on mieluisaa, että jonkin verran pelottavan ja tihkuvan kaupallisen kulutustemppelin sisällä on yksi ilmainen ja idealistinen palvelu eli kirjasto.
Ja jatketaan kehumista. Pääkaupunkiseudun Helmet on aika hyvä hakukoneeksi ja kokemuksen mukaan uskottavakin. Jos kirja on tietokannan mukaan hyllyssä, se todennäköisesti oikeasti on hyllyssä.
Meillä kehyskunnassa pyörivä Web-Origo ajaa asiansa sekin moitteettomasti.
Lisään tiedoston hallintaan teille, lukijat, ilmaisen vihjeen. Kuljetan ja säilytän kirjaston kirjoja aina asianomaisen kirjaston maksullisessa paperikassissa. Siitä on se suunnaton etu, että palauttamaan ryhtyessä kirjat todennäköisesti löytää.
Kun niitä kirjoja on muutenkin.
Arvokkaita ja vaikeasti korvattavia kirjoja ei pitäisi koskaan lainata ystäviltä. Lainasin kerran yhdeltä Pirkko-Liisalta matrikkelin, ja yliluonnollisen säätämyksen mukaan juuri se kirja piilottautui kirjahyllyyn niin mahdottomaan paikkaan isojen niteiden taakse, ettei teoreettinen fysiikka riitä selvittämään, miten se ylimalkaan oli päässyt sinne.
Kun nyt luen ihastuksesta mykistyneenä Kalle Päätalon Iijoki-sarjaa, kirjastossa ei ilmennyt vaikeuksia, koska Päätalo on jostain mielenkiintoisesta syystä kokonaan poissa muodista eli siis hyllyssä juuri nyt.
Varmaan arvaatte, että asia eli Päätalo tulee toistekin puheeksi tässä. Ihastuin häneen kuitenkin siinä määrin, että lähetin jo Kanavaan ihan esseen, jonka nimeksi olin pannut Kalle Päätalon maineen palautus, vaikka en ole varma, ovatko muutkin kuin minä pitäneet häntä vähämaineisena (pitkäveteisenä, vanhanaikaisena, oppimattomana) kirjailijana.
Nyt vain vihjaan, että pidän itseäni kohtalaisena jatkosodan asiantuntijana, ja esimerkiksi Kiestingin – Louhen suunnan taistelut 1941 luulen tuntevani hyvin yksityiskohtaisesti. Silti Päätalon ”Liekkejä laulumailla” ja siihen sisältyvä kuvaus Pudasjärveläisten kuolemankukkulasta ja Kallen haavoittumisesta Kapustnajajoella (oikeinkirjoitus epävarma – kirjassa Kapustajoki) muutti järkyttävyydessään käsitykseni koko tapauksesta. Uskoisin myös kirjoittajan muistikuvaan perustuvan maininnan Turtolan ja Selinheimon ”vauhkoontumisesta”. Tosin kuvaus talousaliupseerin arkipäivän toimista ja sitten sotasairaalasta olivat vielä mielenkiintoisempia.
Mutta tämän päivän kirjoituksen kuvana on ylpeästi hakemisen ja löytämien laite Total Commander.
Olen sitä hävennyt kuin mikäkin Päätalo – käyttöliittymä on jonkin varhaisen Windowsin versio, ja minä olen tähän niin piintynyt, etten osaa kuvitella elämää ilman sitä ja olen etsinyt siitä jopa Macissä toimivan version.
Mieli näetsen herahti hyväksi, kun arvostamani blogisti Lifehacker piti viikolla lukijoilleen kilpailua parhaasta tiedostojen hallintaohjelmasta, ja tämä Total (entinen Windows Commander) sijoittui komeasti viiden parhaan joukkoon.
Olen käyttänyt sitä ainakin kymmenen vuotta (päivittäen). En käytä esimerkiksi kameroiden tai puhelinten mukana tulevia erikoisohjelmia, sillä tämä explorer löytää usb-laitteen ja näyttää sen levyasemana sisältöineen. Paljon näppärämpiä kopioida käsin ja tyhjentää kojeiden muistikortit varmistuttuaan, että sisällöt ovat oikeilla paikoillaan.
Tiedän että tosimiehet esimerkiksi rippaavat tai etsivät stringejä jollain grepillä tai vastaavalla, mutta ei minulla ole Unix-taustaa, ei nahkahousuja eikä puukenkiä.