Arkaluonteinen henkilötieto

Tätä asiaa tiukkaan usein tenteissä.

Arkaluonteisten henkilötietojen käsittely on kielletty (3/10 pistettä). Poikkeukset kiellosta koskevat mm. terveydenhuoltoa.

Arkaluonteisia ovat tiedot, jotka koskevat

1) rotua tai etnistä alkuperää;

2) henkilön yhteiskunnallista, poliittista tai uskonnollista vakaumusta tai ammattiliittoon kuulumista;

3) rikollista tekoa, rangaistusta tai muuta rikoksen seuraamusta;

4) henkilön terveydentilaa, sairautta tai vammaisuutta taikka häneen kohdistettuja hoitotoimenpiteitä tai niihin verrattavia toimia;

5) henkilön seksuaalista suuntautumista tai käyttäytymistä; taikka

6) henkilön sosiaalihuollon tarvetta tai hänen saamiaan sosiaalihuollon palveluja, tukitoimia ja muita sosiaalihuollon etuuksia.

Rotua, kansallisuutta, sakkolappuja ynnä muuta koskeva kielto väistyy myös, kun kakkoskohdan tapauksessa rekisteröity on antanut nimenomaisen suostumuksensa.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tuomitse pari päivää sitten Suomen valtion maksamaan korvauksia arkaluonteisen henkilötiedon virheellisestä käsittelystä.

Laki on tosin muutettu ja järjestelmää on parannettu. Tapauksessa itse samassa sairaalassa työskennelleen henkilön saamaa hoitoa HIV-positiivisena, oli luultavasti tutkittu laajemminkin. Järjestelmä ei silloin kertonut, ketkä olivat käyneet katsomassa tietoa.

Olen samaa kieltä kuin tietosuojavaltuutettu, joka kuuluu katsovan, että tässä tapauksessa tietosuojaa ei ymmärretty tekniseksi järjestelyksi, van sen sijaan ihmisen tiedollisten oikeuksien käytöksi.

Ihmisellä on korkeimmalla lainsäädännön tasolla vahvistettuja oikeuksia informaatioon.

Mitä nämä oikeudet ovat ja miten niitä käytetään, sitä selvittävät oppilaani vielä sen jälkeen, kun olen itse siirtynyt selvittämään voikukan (Taraxacum) juuren rakennetta alhaalta päin.

Salaisuus – sellainen kuin arkaluonteinen tieto – ei ole ongelmallinen salassapidon kannalta. Historia on täynnä hyvin ja huonosti varjeltuja salaisuuksia ja keinoja niiden selvittämiseen. Sellaisena keinona kidutus on vastikään palannut muotiin ja saanut myös poliittisten päättäjien siunauksen.

Sitä voi sivumennen ihmetellä. Kiduttamalla saatua tietoa on perinteisesti pidetty epävarmana. Yksi ”Mikael Karvajalan” kohtauksista kuvaa, miten Barbara nimeää kiduttajansa, noitamestarin, noitatoverikseen.

Oikeudellisen sääntelyn kannalta tiedot olisi osattava jakaa kahteen kasaan: periaatteellisista syistä salassa pidettäviin ja elinkeinotoimintaan kuuluviin.

Periaatteen salaisuus on juuri Ihmisoikeustuomioistuimen jutussakin puheena ollut tauti. Toisten taudeista ei puhuta. Lääkäreitä ja hoitoalaa sitoo erikoislaki (laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä), jonka mukaan salassapitovelvollisuus säilyy myös ammatinharjoittamisen päättymisen jälkeen. Mutta salassapitovelvollisuutta ja siihen liittyviä todistamiskieltoja koskeva sääntö on hyvin vanha.

Elinkeinoelämän tietojen suojaamisen erikoispiirre on tietojen siirtäminen eli vaihdantakelpoisuus.

Tekijänoikeus, patentti ja ne muut on säädetty määräaikaiseksi suojaksi erinäisille ilmiöille. Yleistä kieltoa, joka estäisi tuotejäljittelyn, ei ole olemassa. Sellaista ei saa olla olemassa, koska ajallisesti rajoittamaton yksinoikeus olisi yleisen edun vastaista ja pakosta epämääräinen ”yrityssalaisuus” on hyvin vaikea siirtää toiselle liiketoiminnassa.

Niinpä lainsäädännön ratkaisu on selkeä ja mielestäni oikea: yrityksillä ja muilla oikeushenkilöillä ei ole suojattavia ”henkilötietoja”. Käytännösä yrityssalaisuuksia siirretään tapaus tapaukselta räätälöidyin sopimuksin, ja työntekijöiden kanssa tehdään erityisiä sopimuksia (NDA, non-disclosure agreement).

Minulla on jokin epäily, että eräät viime aikojen sensaatiomaiset tietojärjestelmien kaatumiset saattavat johtua siitä, että yritykset ja asiantuntijat eivät ole löytäneet toimivia sopimusjärjestelyjä, ja sen vuoksi sovelluksia rakennettaessa asiaintuntija (siis tietotekniikan asiantuntija) joutuu toimimaan ja testaamaan järjestelmää puutteellisella aineistolla.

Jos tämä koskisi pankkeja, en yhtään ihmettelisi.