Löysin aineiston, joka ehkä vastaa kysymykseen, miten
tietotekniikka on vaikuttanut ajatteluun ja siis kirjoittamiseen.
Kysymys on hyvin tärkeä. Nyt on muisteltu 20 vuoden takaista
laivaonnettomuutta. En ehkä olisi suoraan muistanut, että tuskallinen pelastuslauttojen
ja uivien uhrien etsiminen oli käsityötä. Pimeässä ja myrskyssä se oli siis
sattumanvaraista. Digitaalisia paikantamislaitteita ei ollut. Tuohon aikaan
myös langaton puhelin oli suuri harvinaisuus.
Hyvin aiheellisesti on muisteltu toistakin
suuronnettomuutta, niin sanottua pankkikriisiä, SKOP kaatui 1991 ja 1994
Kansallis-Osake-Pankki järjesti vakavaraisuutensa tukemiseksi osakeannin mutta
katosi kartalta 1995. Valtiovarainministerinä oli tänään muistiinpanojaan
julkaissut Iiro Viinanen.
Mikä oli äkillisesti kehittyneiden tietoliikenneyhteyksien
vaikutus pankkikriisiimme, se on vielä aika avoin kysymys. Mikä on sen vaikutus
tämän hetken kriiseihin, se on vielä avoimempi kysymys.
Näihin suuriin ongelmiin vastaamiseen minulla ei ole edellytyksiä.
Mutta kun minulla on päivittäisenä työnäni tämä digitaalisen arkistoni
järjestäminen, joudun tekemäni selvän ja valitettavasti rahaa tuottamattoman
sopimuksen takia järjestelemään muun muassa julkaistuja kirjoituksiani, joita
on aivan liian paljon. Näyttää todella siltä, että niitä painettiin pelkästään
Helsingin Sanomiin jopa yli sata vuodessa.
Ja tässä on tuo aineisto tietotekniikan vaikutuksista, omia
kirjoituksia ja aivan oman nenän alla. Julkaistujen kolumnienkin saaminen ilmestymisjärjestykseen
on käsityötä. Kaikeksi onneksi olin nimennyt vuodesta 1990 tiedostot aina
logiikalla ”hs020190”.
Vielä 1989 tekstit on toimitettu lehteen paperilla. Olen
skannannut ne kaikki. Sitten sain käyttööni laitteen, jonka nimitys oli ”mopo”.
Se oli puhelinverkkoon yhdistettävä mikro. Niitä oli oikeastaan vain
tärkeämmillä toimittajilla, mutta luultavasti Pekka Tarkka ja Reetta Meriläinen
junailivat minullekin sellaisen. Mutta sen muistan tarkasti, että siirryttyäni
Kaliforniaan 1996 lähetin kirjoitukseni sähköpostin liitteinä. Vielä tarkemmin
muistan, miten suuri vaiva oli saada yhteys toimimaan. Tietokone oli IBM:n
läppäri.
Löysin 1994 kirjoittamani kolumnin, jossa selvittelin
lukijalle tietoverkon eli Internetin käyttöä. Kehotin lukijoita hankkimaan
yhteyden, vaikka arvioin, ettei tästä Internetistä kovin paljon iloa olisi.
Olin itse käyttänyt BBS-yhteyksiä, mutta selain – Mosaic – muutti paljon.
Noissa kirjoituksissa kiivailen CD-romin puolesta ja kehun
miten eräskin hyvin kallis levy sisältää kaiken keskeisen roomalaisen
kirjallisuuden. Sain sen levyn Jorma Kaimiolta jotenkin ylimääräisenä
bonuksena. Kirjoituksissa mainitsemani levyjen hinnat, esimerkiksi Microsoftin
Encarta ja Bookshelf, tuntuvat järkyttävän kalliilta, nykyrahassa 200 – 400 euroa
levy. Mainitsen Encyclopaedia Britannican hienon CE-version, joka herätti
suuria lupauksia.
Eräässä jutussa esitän ennustuksen, että jonain päivänä
Kansalliskirjasto toimittaa markkinoilla levyt kansallisista tietokannoista.
Myönnän, etten oikein muista tuota, vaikka ainakin tämän blogin takia käyn
käytännössä joka päivä katsomassa linneanetistä jotain Fennican tietoa,
esimerkiksi Koskenniemen esseekokoelman tarkkaa nimeä, vuodelta 1931. Tarkoitan
siis osoitetta https://fennica.linneanet.fi/vwebv/searchBasic?sk=fi_FI
Jokapäiväisessä perhe-elämässä Google on käytetyin. ”Oliko
toi miten vanha? Entäs Loiri?” Wikipedia on jatkuvasti auki ja käytössä. Tuskin
muistan, miten vielä muutama vuosi sitten varoiteltiin, ettei sitä pitäisi
käyttää, kun se on muka niin huono. Pidin pari päivää sitten luennon, jossa
yksi aihe oli amerikkalainen työsuhdeteos (Work for hire). Mielestäni olisi
rikollista mennä pitämään yliopistotason luentoa tarkistamatta aiheesta
Wikipediaan kirjoitettua. (Englanninkielisessä tekijänoikeutta ja patenttioikeutta
käsittelevät tekstit ovat yleensä hyviä.)
Tähän aamuun asti olin luullut, että tietokone ja
tietoverkot vaikuttavat kirjoittaessani käsittelytapaani. Kun nyt yhdistän
tässä edellä hahmotellun muihin näiden päivien puuhiini, käsillä on ajatus,
joka jossain määrin järkyttää minua itseäni. Miten se lukijaan vaikuttaa, sitä
en tiedä.
Tämä tekniikka, lyhyesti ICT, vaikuttaa dramaattisesti
aiheenvalintaan ja siis kirjoitusten sisältöön, vähemmän muotoon. Olisin
kuvitellut, että eräät asiat ovat nyt niin helppoja, esimerkiksi nulikkamainen
päähänpistoni laittaa tämän kirjoituksen kuvaksi Antrean muinaisverkon
löytöpaikka (prof. Virolaisen suvun kotikonnulta). Kaksikymmentä vuotta sitten
tuollaista kuvaa olisi etsinyt koko toimitus, eikä luovutetun Karjalan karttoja
ollut käytännössä missään – niitähän ei saanut olla maassa Moskovan
rauhansopimuksen tulkinnan johdosta, ja siksi ne olivat kirjastoissa aika
hyvässä piilossa.
Siten tuokin kuva on uudemman suomalaisen sananvapauden
symboli. […]