Toisin toiminta

 

Kommentti vivahtaa determinismiin. Mitä tapahtuu, tapahtuu välttämättömyyden pakosta.

En nyt arvaile, onko lausuma lapsellisuutta vai hyvinkin kehittynyttä ajattelua. Tuo jälkimmäinen vaihtoehto sisältää tiedon, että matemaattisesti ja mahdollisesti fysikaalisesti satunnaisuus on erittäin vaikea käsite. Satunnainen (random) on ilmiö, jolla ei aidosti ole syytä eli selitystä. 

Tietotekniikan satunnaisluvut, jotka ovat muuallakin kuin viestien salaamisessa eli kryptaamisessa, ovat yleensä vale-satunnaisia.

Viis siitä, koska eräissä tapauksissa salaamisen avaamiseen menisi maailmankaikkeuden arvioitu olemassaolo ja kaikki mahdollinen ja puolet mahdottomasta energiasta.

Tavallisessa elämässä tiedämme oikein hyvin satunnaisuuden käsitteen. Tiedämme senkin, ettei historiallisesta välttämättömyydestä ehkä kannata puhua, kun sellaista ei kai olekaan. 

Luin lehdestä, että kahdelle asialle emme voi mitään, historialle ja maantiedolle. Laittamattomasti sanottu. 

Tosin ajatus ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi Puola on viime vuosisatojen aikana vaeltanut kartalla, vastoin omaa tahtoaan, ja välillisesti aiheuttanut kolme maailmansotaa. Ja joitakin vuosisatoja sitten Puola-Liettua oli Euroopan suurin ja mahtavin maa, eikä mitään Venäjää vielä oikeastaan ollut. Lännempänä Belgia on 1800-luvun keksintö, jolla tuntuu olevan jatkuvasti ongelmia, puhua saksan sukuista kieltä vai ranskaa. Ja todellakin sekä Saksa että Italia muodostuivat valtioiksi vasta 1800-luvulla. 

Suomen kaltaisen pikku maan tarinan on oikeasti erikoinen. Edeltäjillämmme oli mahdolisuus olla osa Ruotsia tai osa Venäjää, mutta kumpikaan ei oikein kelvannut. Olihan Norjakin 1900-luvulle asti milloin Tanskaa, milloin Ruotsia.

Ne jotka sanovat, että kielelliset, kansalliset ja kulttuuriset rajat ovat menettäneet merkitystään, puhuvat asiaa. 

Minulle, joka harrastan vanhaa historiaa, Bysantti on esimerkki. Se oli mahtava valtio, tämä Itä-Rooma, ja elinkelvottomaksi arvioituna teki kuolemaa noin 1 000 vuotta. Historiatiede ei ole vielä varma asiasta, mutta luultavasti niin sanottu Justinianuksen rutto 500-luvulla tappoi muutamassa kuukaudessa neljänneksen tai puolet Itä-Välimeren seudun asukkaista ja lännempänä melkein yhtä paljon.

Mustan surman eli 1300-luvun ruttopandemian uhrien lukumäärä oli prosentuaalisesti vielä suurempi.

Tämä Yarsinia -bakteerin aikansaannos lienee vaikuttanut historiaan enemmän kuin yksikään keisari tai mikään kone. Samaan hengenvetoon voi lisätä, että Neanderthalin ihmisen katoaminen ja kaltaisemme ihmisen pahat pullonkaulat saattaisivat olla tautien tarinaa. Mieleen tulevat autoimmuunisairaudet, joista ei ole kukaties jälkiä. Eräiden tutkijoiden laskeman mukaan koko “ihmislaji” oli muutamankin kerran muutaman kymmenen tuhannen yksilön varassa.

Yleisemmin tunnetun historian piiristä Pohjoismaiden onnistuminen ja Venäjän krooninen epäonnistuminen näyttäisivät liittyvän Englantiin ja Ranskaan sekä Itämeren etelärantaan. Etenkin Englanti oli kalunnut metsänsä jokseenkin vähiin jo vuosisatoja sitten. Puutavara ja turkikset alkoivat kiinnostaa, ja terva samoin. 

Jopa höyrykoneen herättämä kaivostoiminta (hiili) nosti valtavasti erilaisten puisten palkkien ja parrujen kysyntää. Aina yhtä suositun raudan valistuksen takana oli polttoaine, tyypillisesti koksi, joka on osittain hiiltynyttä puuta.

Voi olla, että ympäristön lämpeneminen on poliittis-teolllinen ongelma. Ainakin sitä mietittäessä olisi muistettava kulkutaudit eli pandemiat On olemassa mekanismeja, jotka tekevät saman luokan tuhon kuin ydinase.

“Ympäristöongelma” on harhaanjohtava nimitys. Se sisältää ajatuksen, että ihminen olisi tavalla tai toisella hämmästyttävämpi ilmiö kuin leppäkerttu.

On kuitenkin yksi iso ero. Leppäkerttujen suunnalta ei taida olla luvassa isoja ratkaisuja suunnattoman suuriin ongelmiin.

Toisaalta taas muurahaiset ja termiitit näyttävät ratkaisseen käytännössä joukon ongelmia, jotka ovat ihmiselle liian vaikeita, ja toisaalta torakat, toisaalta eräät sienet ja levät tiettävästi selviävät vaikka millaisesta ydintalvesta.

Otsikon “toisin toimiminen” on determinismin vastainen termi, jota käytetään muun muassa rikosoikeudessa. Teko voidaan katsoa tahalliseksi, jos tekijällä oli mahdollisuus toimia toisin. 

Meillä on.