29. heinäkuuta 2024

Kahdet kasvot


 


Riku Keski-Rauska näyttää tutkivan viime vuosikymmenien historiaa ja julkaisevan siitä. “Kasvonsa peittänyt mies” on tutkius Juha Vikatmaan elämästä ja kuolemasta. Valistunut lukija miettii, kuka Vikatmaa.

Historiamme sokea piste on jotain 1960-2000. Ainakin näennäisesti tunnemme paremmin Suomen ja suomalaisten vaiheita ajalta ennen sotia kuin sotien jälkeen.

Ilmiö voi liittyä lukemisen taantumiseen ja viihteellisen pintatiedon voittokulkuun.

Esiteltävä uutuuskirja osoittaa valitettavasti pahan tutkimusongelman, jota kirjoittaja ei oikeastaan edes sivua. Tiedot eivät asetu asiayhteyteen, koska asiayhteys on toistaiseksi tuntematon. Tällaisen huomautuksen voi esittää arvostelija, jolla on itsellään ainakin jossain määrin seulottua tietoa tuosta ajasta ja sen ihmisistä. Juha Vikatmaata en muuten tuntenut. Hänen väitöskirjansa (“Erehdyksestä”) katselin 1970. Se ei tuntunut aikakauden mitoinkaan erikoiselta. Ikätoverini (Raimo Lahti, Pekka Koskinen) hankkivat professorin pätevyyttä väitöksillä, jotka olivat hyvin laajoja ja sangen teknisiä.

Vikatmaa oli 1941 syntynyt ja 1974 itsemurhan tehnyt poliitikko ja juristi. Hän hätisteli poliitikkona puolueensa Kokoomuksen puheenjohtajan kantapäitä ja teki etenkin pankeissa toimivan vanhan johdon elämää vaikeaksi. Hän kuului Kokoomuksen niin sanottuihn remonttimiehiin ja vastusti erikoisesti Matt Virkkusta ja Tuure Junnilaa. Nykylukija tunnistaa Vikatmaan nuoremman kaverin Ilkka Kanervan, joka muuten näyttäisi peitelleen selvästi tietojaan ja muistikuviaan puhuessaan Keski-Rauskan kanssa.

Kokoomuksen oli todistettava hallituskelpoisuutensa hankkimalla Neuvostoliitossa luotettu nimi ja kannattamalla Kekkosta.

Nykylukijan on hyvä tietää, että Kekkosta ja veljellisiä suhteita Neuvostoliittoon vastusti 1970-luvulla neljänne tai viidennes äänestävistä suomalaisista.

Mutta Vikamaa siis kuoli ja ennen häntä oli kuollut sydänvikaa karismaattisempi Juha Rihtniemi, joten jäljelle jäi Harri Holkeri.

Hänet tapasin joitakin kertoja ja kuulin kilpailijoiden ja kannattajien arvioita miehestä. 

Vikatmaan tarina on aina ajankohtainen. Hänen kovakristilliset vanhempansa ajoivat linjaa, että aina on oltava paras, mutta sekään ei riitä. Tämä kaikki muuten tapahtui Rauman kaupungissa, jonka lukiosta kirjoitti ylioppilaaksi myös Vikatmaan vihollinen Raimo Ilaskivi. Paikkakunta on minulle tuttu ja olen sukuloinut siellä jatkuvasti. Jo lasteni isoäiti sisaruksineen kävi oppikoulunsa Raumalla, vaikka he olivat syntyperältään Kokemäen kovaa väkeä. Taisi muuten olla niin, että naapuritalon nimi oli Ryti. Ja eri syistä eri tavoin harrastamani liikemies A. Kordelin aloitti hyvin menestyneen ja äkillisesti venäläisen matruusin luotiin 1917 katkenneen elämäntyönsä juuri Raumalla.

Muuten - kun teimme elokuvaa tuosta aiheesta, jokseenkin huonoin tuloksin, käsikirjoittajaksi mukaan tunkenut P. Haavikko halusi nimittää Kordelinia Suomen suurimmaki keinottelijaksi. Tapansa mukaan Haavikko suhtautui hienotunteisesti tosiasioihin. Kordelin osti sekä kartanoita että tehtaita ja pani ne kannattamaan. Yksi osto oli Jokioinen ja Ferranian tehdas. Yksi oli Ihantalan rukoushuoneeksi mennyt pikkutila Viipurin lähellä. Emme liioin koskaan pohtineet, mahtoivatko venäläiset matruusit sittenkin olla oikealla asialla. Entä jos Kordelin todella rahoitti maahan aseita ja ammuksia, joista valkoisilla ei kohta alkaneessa sodassa ollut pahaa puutetta…

Kun luen etevän Vikatmaan armottomuudesta itseään kohtaan ja muistelen maakunnassa monin paikoin vallinnutta ilotonta kristillisyyttä, en osaa olla vetämättä yhtäläisyysmerkkiä. Armottomuus ja tietty kyltymättömyys omissa asioissa saattaa heijastua suhteeseen toisiin ihmisiin.

Kuuluisin Turun seudun ihmisvihaajista lienee edelleen Paavo Nurmi. Muistelen ihan lukeneeni jostain, ettei hän, 100 vuotta sitten Pariisissa juhlinut mestari, nauttinut niin paljon omaa voitostaan kuin siitä, että joku toinen hävisi… Nurmi oli vanhemmilla päivillään kyrkkyydestään ja pitkävihaisuudestaan maankuulu rakennusurakoitsija Helsingin seudulla.

Juristit pitäisi ehkä kieltää lailla. Ei se tärkein asia ole sääntöjen tunnollinen kirjaaminen ja korjaaminen. “Isä meidän” -rukouksessa pyydetään syntejä anteeksi “niin kuin mekin anname anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet”.


93 kommenttia:

  1. Siihen aikaan puhuttiin, että "kokoomuksen kova väki" olisi levittämillään puheilla vauhdittanut Vikatmaan psyyken järkkymistä. Ja olihan sitä - väkeä. Koululaisena - aloittelevana politiikan seuraajana, aika kun oli sellainen - jäi mieleen Tv 2:n harvakseltaan lähetetty "Oppositio tentissä" ja sieltä erään erityisesti vieroksumani herran kultahampainen sudenhymy. Puheiden totuudellisuudesta ei meikäläisellä ole minkäänlaista tietoa.

    Totta sen sijaan lienee, koskapa niin monet siitä puhuivat, että Vikatmaa olisi kriisiin jouduttuaan nähty ajamassa autolla jossain Turun liepeillä ja äkkiä pysäyttänyt sekä lähtenyt paniikinomaisessa tilassa juoksemaan. "Päämajan everstin" Valo Nihtilän tapaus muistaakseni pääsi Kansallisbiografiaan asti: Jossain ajalle tyypillisessä paneelissa väiteltiin armeijasta. Vikatmaan radikaali puheenvuoro sai korkean upseerin kiivastuneena nousemaan ja sanomaan sanottavansa. Nihtilän Istuuduttua hänet havaittiin - elottomaksi.

    Turun yliopistossa harjoitetun oikeustieteen ja sen opetuksen tasosta noina aikoina minulla ei tietenkään ole minkäänlaista ensikäden tietoa saati kokemusta. Muistan vain, miten eräs toisen oppiaineen professori tuli seminaarissa luonnehtineeksi tuota tilaa erittäin kehnoksi. Ainakaan poliittiset syyt eivät voineet olla luonnehdinnan syynä, päättelin silloin itsekseni.

    PS Jos blogin omistaja, jurisprofessori, havaitsee tässä kommentissani jotain mainittujen henkilöiden intimiteettisuojan tai vast. kannalta loukkaavaa, tekee ystävällisesti ja jättää suoralta kädeltä julkaisematta.

    VastaaPoista
  2. Kummasti sekin historia, jonka muistaa ja jota seurasi, jopa osallistui, tuntuu elämäkerroista luettuna oudolta, karkealta ja väärältä. Tällaisia tuntemuksia minulla oli viimeksi Zyssen elämäkertaa tavaillessa.

    Kun itsekin todella muistaa nämä asiat ja tapahtumat, niin tuntuu käsittämättömältä, että niin suuri osa fiksuistakin ihmisistä ajoi toimillaan Suomea Venäjän syliin. Viittaan taistolaisiin, muihin kommareihin ja sosialisteihin, osaan demareista ja ällistyttävän suureen joukkoon venäläisten hyväksyntää hakevia porvareita, Vikatmaa yhtenä esimerkkinä.

    Se kuuluu kai ihmisen laumaluontoon. Sama ilmiö näkyy nytkin, kun toinen puoli suomalaisista on hyviä, jaloja ja täysin oikeassa, toinen puoli taas pahoja, kieroja ja täysin väärässä.

    Molemmat puolet lienevät väärässä ja oikeassa. Ihan niin kuin suomettumisen aikoinakin. Olisikohan sittenkin ollut viisainta jäädä suurruhtinaskunnaksi, katveeseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Viittaan... ällistyttävän suureen joukkoon venäläisten hyväksyntää hakevia porvareita, Vikatmaa yhtenä esimerkkinä."
      Kokoomuksella oli sellainen palo hallitukseen, että nuoret poliitikot tekivät kaikkensa ajan henkeen sopivasti hankkiakseen itselleen Venäjä-suhteita ja siten osoittautuakseen hallituskelpoisiksi. Eivät tietenkään vanhat jäärät.

      Poista
    2. Nyt nuoleskelua harrastetaan toiseen ilmansuuntaan.

      Poista
    3. "..viisainta jäädä suuriruhtinaskunnaksi..." Niin, silloin puhuisimme venäjää ja olisimme Ukrainan rintamalla panemassa Kiovan fasisteja kuriin.

      Poista
    4. Eräs tekijä tässä toiminnassa oli se, että Neuvostoliitto kuviteltiin ikuiseksi.

      Helpotus kommunismin sortumisesta oli lyhytaikainen, yksi sukupolvi, mutta niinpä vain suuretkin toimijat erehtyivät pitämään sitäkin ikuisena. Ällistyttävää lyhytnäköisyyttä. Viittaan Saksaan ja Eurooppaan.

      Venäjän idea on laajentua, totesi Manukin. Suomen idea on säilyä hengissä. Siksi kaksoiskansalaisuus pitää kieltää.

      Poista
    5. Nyt puhumme kohta englantia olemme siellä toisella puolella tykinruokana.

      Poista
    6. Ano on oikeassa, minunkin mielestäni itsenäisyys oli oikea valinta. Eihän Putinkaan puhu enää mordvaa (tai vepsää).

      Onkohan kukaan pohtinut vakavissaan, esim. kirjallisesti, miten meidän olisi käynyt Ruotsin yhteydessä? Olisiko Kalevalaa, olisiko Taistelevia metsoja, olisiko Tuntematonta, olisiko suomen kielistä sivistystä?

      Suomihan nousi 1800-luvulla, jottei venäläistyisi.

      Poista
    7. Minua on aina hieman häirinnyt tuo "vaihtoehtoisen" historian pohtiminen. Se kun ei ymmärtääkseni tuo mitään lisäarvoa tapahtumiin, eikä selitä mitään. Todellisuudessa kun kaikki voi tapahtua vain yhdellä tavalla, eikä kellään ole valitusoikeutta.

      Kaunokirjallisuudessa historian spekuloinnilla voi saada aikaiseksi upeaa materiaalia. Kotoisana esimerkkinä mieleen tulee Paavo Haavikon novelli "Lumeton aika". Se antaa ymmärtää, että entäpä jos... ja mitä minä silloin, noin vuoden 1949 "Suomen sosialistisessa neuvostotasavallassa" olisin ajatellut, kun tapahtuneita (= hirveyksiä, joiden tekijänä olen ollut), on teot todisteltava itselleen sillä että ”Ja minä, Kuusniemi tunsin, että rakkaus tähän maahan hyvitti, teki anteeksiannettavaksi nekin teot jotka nyt olivat selviä erehdyksiä. Ja niitten oikaiseminen on nyt meidän oikeutemme.”

      Historioitsijalla tällaista takaporttia ei ole.

      Poista
    8. Tiettyyn rajaan asti vaihtoehtojen pohtiminen auttaa ymmärtämään tapahtumien merkitystä ja seurauksia, mutta tuollaiset "puhuisimme venäjää", "puhuisimme ruotsia" heitot ovat aika tyhjiä propagandapläjäyksiä. Historia kun ei ole "lineaarisesti interpoloitavissa", se kun toimii enemmänkin "perhosvaikutuksen" mukaan. Poistat tai muutat yhden pienen tapahtuman, niin aikaa myöten vaikutukset voivat ovat suuria.

      Poista
    9. Neuvostoliitto euvostoliito vain muutti Moskovasta Brysseliin.

      Poista
    10. "Tiettyyn rajaan asti vaihtoehtojen pohtiminen..." Kun Ruotsissa säädettiin 1600 luvulla laki, jonka mukaisesti virkakieli oli ruotsi, niin ylin suomenkielinen virkamiehistö muutti kielensä ruotsiksi noin sadassa vuodessa. Mikäli Venäjä ei olisi vallannut Suomea, niin todennäköisesti ruotsinkieli olisi vallannut enemmän alaa. Jos taas "suuriruhtinaskunnan asemassa" keisarillinen Venäjä olisi jatkanut tavoitteissaan tai kommunistinenkin Venäjä, niin virkakielemme olisi hyvin todennäköisesti venäjänkieli. Eivät ne ajatukset mitenkään turhia propagandapläjäyksiä ole.

      Poista
    11. Jaaha, muuttivatko gulagit perässä? Myöskin salainen poliisi ja sortokoneisto? Ja hullu kommunistinen ideologia?

      Poista
    12. Spekulointi on turhaa, mutta turhaa ei ole mietiskellä sitä, mistä suomenkielisen kulttuurin vahva nousu 1800-luvulla johtui.

      Olen lukenut sellaistakin tuumailua, että venäläiset suosivat (tai sallivat) suomen kielen aseman vahvistumista siksi, että se erottaisi meidät vahvemmin entisestä vuosisataisesta emämaastamme Ruotsista.

      Niin ainakin tapahtui. Ruotsin kielen asema meillä on vieläkin vahva, mutta kieliryhmiemme välillä ei ole enää isompia skismoja, mutta osaksi Ruotsia emme kaipaa. Koko ajatuskin tuntuu naurettavalta.

      Siksi kyse vaihtoehdoista voi olla ihan relevanttikin. Ainahan niitä on - esim. talvisodan jälkeen olisimme voineet olla lähtemättäkin Saksan kelkkaan. Vai mitä?

      Poista
    13. Ad Tapsa: Loikin yli kaikki kommenttisi sen jälkeen kun paljastit Iineksen blogissa, että et katsonut Pariisin olympialaisten avajaisia, mutta halusit kuitenkin antaa vakaan kommenttisi tapahtumasta. Miksi tällaista ihmistä kutsutaan? Olet kuin ranskalainen kirjailija Pierre Loti, joka kirjoitti Marrakechista, mutta todellisuudessa hän vietti aikansa 24/7 hotellihuoneessaan tutustumatta kohteeseensa.

      Poista
    14. Eroaminen Ruotsista tapahtui ennen kansallisuusaatteen leviämistä tänne Pohjolaan. Suomessa sen leviämistä pyrittiin aktiivisesti estämään uuden isännän Venäjän toimesta.
      Joten johtopäätöksen vetäminen siitä että puhuisimme ruotsia koska virkakunta ryhtyi käyttämään ruotsia anno XXXX on melkoista mutkien suoraan. vetämistä. Varsinkin kun esim. saksaa ja ranskaa käytettiin paljon tuon vuoden jälkeenkin ja lait ja Raamattu suomennettiin (uudelleen) 1700 -luvulla.

      Poista
    15. Tapaa, siksi sanonkin tiettyyn rajaan asti, ehkä sellainen 2-10 vuoden haarukka on hyvä.
      Mietitään vaikkapa mahdollisuutta että A.Hitler olisi kaatunut ensimmäisessä maailmasodassa. Saksan ja muun maailman historia olisi varmasti toisenlainen mutta millainen?

      Poista
    16. Kaikki sympatia Tapsalle. Noinhan me kaikki muutkin toimimme. Keskustelemme!

      Poista
    17. Rehelliseksi?

      Pilailin Iineksen kommentilla, en kommentoinut avajaisia. Tunnustinhan heti perään, etten edes katsonut niitä.

      Poista
    18. Tsaarin Venäjä pyrki 1800-luvulla monin keinoin venäläistämään Suomen. Kouluihin tuli pakolliseksi venäjän kieli vaikka kaikki sitä vastustivat. Sitä koetettiin sitten joten kuten sietää mutta koulut panostivat sitäkin enemmän kreikkaan, latinaan, ruotsiin, suomeen, ranskaan, saksaan ja hiukan englantiakin alettiin joissakin kouluissa opettamaan. Se, että kouluissa opetettiin ruotsia umpisuomenkielisille ja suomea umpiruotsinkielisille oli viisas päätös ja se kantoi hyvää hedelmää. Ihmiset oppivat keskenään asiointia ja ymmärsivät toisiaan paremmin. Kouluissa oli paljon muitakin todella aikaansa edellä olevia oppiaineita jotka on sittemmin unohdettu.

      Poista
    19. Varsinais-Hitlerin puuttuessa olisi historiallinen välttämättömyys korvannut tämän vara-"hitlerillä".

      Poista
    20. Saksassa olisi ollut vahva ääriokeistoliike, mutta olisiko se kokoontunut yhden lipun alle ilman Hitlerin karismaa?

      Alkujaanhan NSDP oli vain yksi pikkupuolue muiden samanlaisten joukossa, ihan alkujaan se ei edes ollut NSDP.

      Poista
    21. Kun katsoo miten Ruotsi pärjää ja me emme ihan omaa ilkeyttämme ja tyhmyyttämme, paluu Ruotsin yhteyteen tuntuu houkuttelevalta.
      Mutta Ruotsi ei taitaisi hyväksyä tällaista kivirekeä vaivoikseen.

      Poista
    22. "... ilman Hitlerin karismaa?"

      Hitlereitten yms. karismat olisivat merkityksettömiä ellei niiden hehkun houkutukseen kukaan lankeaisi.

      Kaikenlaiset karismaa säteilevät "mestarit" ovat vaarallisia ajasta ja paikasta/valtiosta riippumatta. Karismatyyppejä pitäisi tahtotiloiltaan heikkojen karttaa viimeiseen saakka.

      Poista
    23. Samaa mieltä erilaisten "karismaattisten" ja "vahvojen" johtajien turmiollisuudesta. Kun niitä sikiää siellä ja täällä, keskinäisiin sotiinhan sellainen aina johtaa, ovat aatteessaan miten samanoloisia hyvänsä.

      Poista
    24. Olemme apinalauma, joka seuraa suurieleisintä ja -äänisintä uhoajaa. Tuota uhoajaa taas ohjaa "harmaa eminenssi".

      Poista
  3. Valistunut lukija tietenkin tietää, kuka Juha Vikatmaa oli. Surullinen kohtalo lahjakkaalla nuorella miehellä. Ja hänen läheisillään kuten Eeva Kuuskoskella.

    Paavo Nurmi muuten näytti vilahtavan näiden Pariisin olympialaisten avajaisten historiallisessa filmikoosteessa. Neljäs suomalaisnimi Klaus Mäkelän, Daruden ja sen 16-vuotiaan viulistitytön lisäksi, mutta hänen nimensä olen unohtanut.

    VastaaPoista
  4. Haavikkoa voisi pitää samanlaisena keinottelijana kuin Kordelinia mutta tietysti hyvin paljon pienemmässä mittakaavassa. Toki en keinottelija sanaa käyttäisi ainakaan Haavikosta joka toimi aivan laillsesti asioissaan. Kordelin saattoi ollakin jopa keinottelija.

    Tietysti nykypäivän näkökulmasta kaikki toimivat kyseenalaisella tavalla kun sisäpiirisäännöksiä eikä muitakaan hidasteita ollut. Samaan sakkiin voi lisätä myös J.K.Paasikiven jos haluaa. Paavo Nurmi oli myös mies joka osasi laittaa rahan tuottamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrettävästi keinonsa osaava, päätään kadehtijoita pitempi Haavikko vituttaa vielä kuoltuaankin. Mene tanssilattialle niin voit nähdä ja kuulla hänen naurunsa.

      Poista
  5. Hyvä kirjoitus, koska siitä näkee, ke/i/ne/llä on fuskurikapasiteetti.

    VastaaPoista
  6. Kuvaavaa, että Keski-Pohjanmaalla, Satakunnassa ja Helsingissä kukoistanut Vapaat evankeeliset ystävät on nukkunut pois. Sen keskeisimpiä aiheita oli kaiken kohdalleen asettaminen eli siis armo, rakkaus ja tuomitsemattomuus. Lehden nimi oli Armon Sanomat. Mitä ihmiseen tulee, luontaista oli toisten auttaminen ja tuomitsemattomuus. Helvettiä ei ollut, Jumala ja Kristus olivat aurinko. Minun geeneissäni ja epigeeneissäni vapaa evankeelinen ystävyys elää. Mites sinun?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nyt Helvetti on olemassa ainakin täällä maan päällä. Ajatellaanpa esimerkiksi Ukrainaa - kyllä siellä on aivan saatanallinen helvetti menossa koko ajan.

      Tällaiset jalot ajatukset kuten armo, rakkaus ja tuomitsemattomuus eivät toimi sodan melskeissä. Sodassa pärjätäkseen hyökkääjän raakuuksille maatansa puolustava osapuoli tarvitsee tehokkaita aseita, joilla surmataan vihollisia ilman armoa ja rakkautta. Tuomioitakin tarvitaan sotarikoksia tehneiden rankaisemiseksi.

      Kyä jämtti on näin. Prkl.

      Poista
    2. Skutnabbilaiset olivat suuri ystäväpiiri, johon tutustuin iäkkäitten omaisten ja perhetuttujen kautta. Koska se ei ollut seurakunta eikä siis havitellut valtaa, julkisuutta ja rahaa, se ikävä kyllä kuivui kokoon. Kävin perheineni tilaisuuksissa Tampereella, Pohjois-Karjalassa ja eniten pääkaupungissa Mannerheimintien varrella olleen talon katutason tiloissa. En ole maallisissa enkä hengellisissä yhteyksissä kuullut koskaan yhtä hyviä puhujia kuin siellä. Parhaat olivat eri puolilta maata tulleita valkotukkaisia naisia ja miehiä, vaikka kaiken ikäisiä heissä oli. Vaimoni kanssa ihmettelin erästä tapahtumaa. Puhetta aloittaessaan eräs kaukaa oleva valkotukkainen mies sanoi, että nyt ei kova liikenteen melu häiritse. Hänen saarnatessaan äänekäs taustamelu häipyi koko pitkän puheen ajaksi. Emme tiedä, mistä oli kyse. Täällä Tampereella esiintyvät soittajina, laulajina ja puhujina vieläkin ystäväpiiristä Lapualta alkuun olevat Ojanperän veljekset, joissa on ryhmän jäljittelemätöntä henkeä. Vanhat Ojanperät asuivat Lapualla talossa, jossa ryhmä kokoontui ja piti valtakunnallisia juhannusjuhlia. Kirjoitukseni Armon sanomiin saivat osakseen ehkä ansiotonta kiitosta, vaikka en ehtinyt olla paljoa mukana toiminnassa. Tietääkseni sitä oli eri paikkakunnilla. Kiitos vanhempien ja isovanhempien sukupolvelle tästä ainutlaatuisesta ystäväpiiristä. Muistaakseni heitä ei haudattu kirkon hautausmaahan, vaan heillä oli esimerkiksi Merikarvialla oma hautuumaa, koska kirkko ei hyväksynyt heitä.

      Poista
    3. Joka aamu on armo uus. Armoton kristillisyys ei ole kristillisyyttä lainkaan. Apu, Seura, Kotiliesi, Anna, Armon Sanomat - sama se, mitä lukee, jos lukee oikein, avoimin sydämin. Liian paljon minää nykymaailmassa, liian vähän hiljaista kuuntelua.

      Vikatmaan muistolle rauha. Meillä jokaisella on joku samoin lähtenyt. Olkaamme itsellemme armollisia. Siten voimme olla toisillekin.

      Poista
    4. Tuomitsetko minut, jos kerron etten usko uskonnollisten lahkojen siunauksellisuuteen?

      Poista
    5. Miksi ei kunnioittaisi toisen vakaumusta?

      Vapaat evankeliset ystävät ei ollut lahko, päin vastoin. Se ei estänyt jäsenyyttä vaikka kirkossa. Omaiseni joka samoin kuin sisarensa, edusti evankelisten ystävien rakkaudellisuutta, tuomitsemattomuutta ja viisasta imhimillisyyttä, varoitti minua vain yhdestä ainoasta asiasta, vaikka keskustelimme hänen kanssaa kaikesta mahdollisesta. Hän varoitti lahkohenkisyydestä, jota tosin ei sitäkään tuominnut.

      Poista
    6. Eikö evankelisten ystävien voima ja hyvyys kantanut sodassa? Kyllä vain. Esimerkiksi palvelemaan Lottana kaikki sota-ajat valittamatta niistä silloin tai myöhemmin, ja aina kiitollisena siitä että sai rintamalla auttaa. "Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan" luki hänen antamassaan kortissa. Tunsin heistä monta. Sellaisia ihmisiä joita en ole tavannut missään muualla. En millään voisi väheksyä ja pilkata heidän näkemyksiään. He olivat maan hiljaisia, vaikka oli heissä monia varakkaita ja hyvässä asemassa olleitakin, kuten eräs sahanomistaja. Yksi tuntemani heistä oli ns. evankelista ja aatelinen. Tuo huumorintajuinen, valoisa ja aina hymyilevä aatelismies matkusteli vielä vanhana junassa ympäri maan vanhusten luo auttamaan vanhoja ja sairaita hoitamalla asioita, siivoamalla, leipomalla, laittamalla ruokaa, puhumalla ja laulamalla. Kukaan toinen ei osannut leipoa yhtä hyviä omenapiirakoita kuin hän, hän teki ne voitaikinasta.

      Poista
    7. Tuomitsemattomuus oli sitä, että en monien vuosikymmenten aikana kuullut evankelisia ystäviä edustavien omaisteni koskaan puhuvan sanallakaan pahaa kenestäkään tai tuomitsevan ketään tai mitään. Kirjeenvaihtomme ja keskustelumme olivat lähes loputtomia. Kun eräs heistä oli vanhuksena aika yksin miehensä omaishoitajana ja kysyin, miksi ainoakaan hänen monista kummilapsistaankaan ei muista häntä, hän oikein kauhistui: Älä puhu sellaista, meillä on kaikkea mitä tarvitsemme. - Hän oli kiitollinen elämästään.

      Poista
    8. Korjaus Anonyymille. Televisiossakin aika usein esiintyvät Ojanperän veljekset eivät ole Lapualta vaan Laihialta. Siellä oli hyvin hoidettu rakennus, jossa vanha Ojanperä puolisoineen järjesti suuria tapahtumia. Vein perheineni sinne juhannuksina iäkkäitä omaisiani.

      Poista
    9. Ilo kuulla, että tällaisia ihmisiä on vielä olemassa. Median ja politiikan perusteella sitä ei uskoisi.

      (Toisaalta kaikki tuntemani ihmiset ovat kunnollisia, maan hiljaisia ihan oikeastikin.)

      Poista
  7. Lähihistorian tietojen talletusta yhteiskunnan ja henkilön tasolla uhkaa digitaalitekniikka jota ei ole lainkaan ajateltu tässä suhteessa.

    Kännyköiden ja jossain määrin myös henkilökohtaisten tietokoneiden ongelmana ovat olemattomat mahdollisuudet tallettaa tulevaisuutta varten sähköpostit, kalenterit, muistiot. Ohjelmat voivat antaa ymmärtää että tiedot voi tallentaa mutta jos edes mahdollista, se kuitenkin tehdään yleensä valmistajan omalla formaaltilla jota mikään muu ei tue. Kaiken huipuksi nämä valmistajat itsekään eivät niitä tue vaan kun hetki koittaa ja tulee uusi järjestelmäversio, kaiken voi unohtaa, mikään ei toimi.

    Esim. Microsoftia ei vähääkään kiinnosta nämä asiat vaan he ovat muissakin suhteissa valmiita heittämään asiakkaat ulos pimeään jos siitä on heille vähänkään hyötyä. Tästä on lukemattomia esimerkkejä vuosikymmenten ajalta.

    VastaaPoista
  8. Muistan Vikatmaan ja Kuuskosken 70-luvun alkupuolelta Turun yliopiston osakuntapaikasta Osiksesta, jossa näin monia muitakin sittemmin valtakunnan näkyvimpiin poliittisiin tehtäviin edenneitä henkilöitä, kuten esim. I.Kanervan ja M. Perhon. Esiintyjistä muistuvat mieleen mm. Loiri ja Rauli Badding, jonka kanssa nojailimme ujoina poikina tiiliseinää vasten rohkeampien viettäessä iltaa tanssilattialla. Siellä kuitenkin kohtasin vaimoni, jonka kanssa olemme olleet jo tasan 50 v. Samassa pöydässä istui silloin tuleva oikeustieteenprofessori M. Koskenniemi, kuuluisan runoilijan pojanpoika

    Vikatmaan elämäkerran kirjoittaneen historiantohtorin äiti taisi olla mukava luokkakaverini Pohjanmaalla.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet todellinen suurmies. Kiitos ja kumarrus kun kunnioitit blogia kommentillasi.

      Poista
    2. "Olet todellinen suurmies. Kiitos ja kumarrus kun kunnioitit blogia kommentillasi."
      --

      Olen tämän säikeen ensimmäisen kommentin kirjoittaja, eikä minulla ole mitään osuutta Anonyymin (31.7.2024) kaukaisiin TYY:n osakuntamuisteluihin.

      Silti: jäin kummissani ihmettelemään, mitä oikeastaan on liikkunut tuon muistelon kylkeensä saaman tyhjäpäisen "suurmies"-heiton kirjoittajan mielessä. Pelkästäänkö tyydytyksen saaminen toisen ihmisen mielen pahoittamisesta? Vai vielä enemmän: silkkaa "perkeleellisyyttä" käyttääkseni erään nykyisen historioitsija-valtiomiehen viljelemää terminologiaa?

      No, noitahan nykyinen aika työntää esiin kuin syksy myrkkysieniä.

      Poista
    3. Sienen lakki ei killu tyhjän päällä eikä itsekään ole Oskari olematon, nollakatu nolla.

      Poista
    4. Samaa mieltä. Turha ilkeillä muistelijoille, jotka tuovat historialliset henkilöt lähemmäksi, oikeiksi eläneiksi ihmisiksi. Minusta ainakin on mukava lueskella kevyempiäkin tarinoita,

      Poista
    5. Suurmiehuus sai tunnustuksen, kiitän saajan psta. Viisaat tyhmyyttään varjoon pakenevat, suurmiehet toistensa seurassa eivät paistettaan kaihda. Ja säteilevät kääpiöillekin. Joskus jopa sienille.

      Poista
    6. Turpa kiinni toisin ajattelijoilta, tai itkevät ja oppivat pitämään sen kiinni ja olemaan ajattelemati.

      Poista
    7. Ilkeitä kommentteja on muutama, nro 2 ja 4. Mikseivät saisi olla ilkeitä? Sappitatitkin on Luoja luonut.

      Poista
    8. Ihminen on luonut jumalat omaksi kuvakseen: ilkeiksi, kostonhimoisiksi, ahneiksi, omahyväisiksi jne.

      Poista
    9. "Sienen lakki ei killu tyhjän päällä eikä itsekään ole Oskari olematon, nollakatu nolla."

      Mukava olisi tietää, oletko kirjoittanut tälle kommenttipalstalle muutakin kuin lorujasi, joiden tehtävänä kaiketi on osoittaa, millaisen intellektuellin kanssa nyt oikein olemmekaan tekemisissä.

      Poista
  9. Ei minulla ainakaan ole kenellekään anteeksi annettavaa. Jos ei paljon muutakaan annettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksipyynti on syvältä. Sama mitä joku, jotkut ja kaikki minusta ajattelevat. Sama antavatko anteeksi että olen ja että olen minä.

      Poista
    2. Siskos sanoi muistaakseni koko lailla pieniä ollessamme harmittelevansa, kun en jatkanut hyvin jo alkanutta riitaa. Olin ehtinyt unohtaa riidan ja että sitä oli ollut. Niinhän siinä äkkinäiselle sattuu. Turha sitä on anteeksipyydellen suurennella, itseään.

      Poista
    3. Anne on lahja. Kun antaa tai pyytää anteeksi, lahjaahan siinä ojennellaan. Tai hamutaan.

      Poista
    4. Anteeksipyynti… onko se vastakohta anteeksipyynnölle?

      Poista
    5. Pyynti on pyytämistä.

      Poista
    6. Anne Pohtamo oli Miss Universum, Anne Sällylä veti iltajumppaa ja prinsessa Anne putosi hevosen selästä. Anneillekin annetaan anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekivät. Pohtamolle ainakin, hänhän löysi Jumalan.

      Pyyntikulttuurista pyyntökulttuuriin - siinä voisi nähdä sen, miten #metoo on muuttanut naisen asemaa.

      Poista
    7. "Hei kaikki unohdetut julkiset, tulkaa uskoon!"

      Heinäsirkka

      Poista
    8. Naisen asema uhkailtuna, peloteltuna ja murhattuna on aika lailla entisensä.

      Poista
    9. TIetyt ryhmät koettavat jatkuvasti esittää että nainen olisi aina uhri, kaikissa tilanteissa. Todellisuus on kuitenkin aivan toinen. Jatkuvasti pidätetään esimerkiksi naispedofiileja ja -murhaajia, omassa maassamme. Jokainen mies tietää mihin nainen väkivaltaisuudessaan todella pystyy, ilman että joutuu kiinni.

      Poista
    10. "Jatkuvasti ..." on tilastolisestikin harhaan menevä väite. Sillointällöinharvoin niin tapahtuu ja silloinkin monasti turpiinsa saa päälle hyökkäävä mies , ja ansaitusti.

      Poista
    11. Tämä propaganda on todella jatkuvaa kaikissa valtamedioissa kautta maailman. Se antaa naisillekin harhaisen kuvan. He ovat samaan aikaan vallankäyttäjiä ja uhreja. Se on mieletöntä.

      Poista
  10. Kuolemakeskeisinä aikoina puhutaan toisten ihmisten sairauksista ja kuolemasta, vaikka niissä ei ole mitään kiinnostavaa. Esimerkkinä Joel Lehtonen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kenenkään kuolema ei ole vähäpätöinen asia.

      Nimittäin kuolemansyyn selvittäminen on viranomaistoimintaa, joka perustuu asiaa koskevaan lainsäädäntöön. Jokaisen vainajan kuolemansyy on selvitettävä joko oikeuslääketieteellisen tai lääketieteellisen järjestelmän mukaisesti.

      Henkilön kuolemaan liittyy monia oikeusvaikutuksia, minkä vuoksi kuolemansyyn selvittäminen on tärkeää, vaikka asiassa ei epäiltäisi rikosta. Kuolemansyy on aina selvitettävä ennen vainajan hautaamista tai luovuttamista lääketieteen opetusta tai tutkimusta varten.

      Lähde: THL:n nettisivut

      Poista
    2. Kukaan ei kuoltuaankaan ole niin vähäpätöinen, että hänestä ja hänen kuolemastaan pitäisi letkautella, juoruilla ja valhetellen puhua kaikenlaista pahaa.

      Poista
    3. Kuolleelle yx lysti pahat pyheet kunhan ylistykset jätettäisiin vähemmälle omaisia ajatellen.

      Poista
    4. Pahan puhujat vahingoittavat vain itseään. Pindaros

      Poista
  11. Ovatko tuomarit, kirkko ja yhteiskunta jo antaneet anteeksi vuorisaarnaavalle vuoripaimenelle ("Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi, sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.")
    ja Arvid Järnefeltille, Suomen syvällisimmälle kristinuskon julistajalle?

    VastaaPoista
  12. Kirjoitettu on: politiikassa ei saa ystäviä. Suomalaisten poliitikkojen uhreista täyttyvät hautausmaat ja yksinäisten kodit. Ehkä on ymmärrettävä poliitikko pedoksi. Mitä itsekkäämpi ja suuruudenhullumpi poliitikko, sen pedompi. Eikä uhreille löydy ainoaakaan puolustajaa.

    VastaaPoista
  13. Toivottavasti blogisti kirjoittaa jutun kirkosta ja politiikasta ja avaa lukijoille oven kauhujen ja hirmutekojen kabinettiin.

    VastaaPoista
  14. Kun Ralf Gothóni joutuu menemään
    koulukaupunkiinsa Raumalle, hän oksentaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mies lähtee Raumalta, mutta trauma ei lähde miehestä.

      Poista
  15. Samaa kuin Rauman jyrkässä uskonnollisuudessa ja vaativuudessa on tietysti poliitikkojen ja huippuvirkamiesten toiminnassa. Hyväksyntää ja tunnustusta on mahdoton antaa niille, jotka on päätetty uhrata poliitikkojen ja virkamiesten edulle.

    VastaaPoista
  16. Vikatmaan (nimi on enteellinen) viimeisten aikojen psyykkiset oireet voivat hyvinkin johtua tai ainakin voivat olla ratkaisevasti pahentuneet psykoterapiassa. Aaltoilevasti toimivat terapeutit ovat jopa traumatisoineet ja ajaneet itsemurhaan, kuten fiktion ohella tieto- ja kokemuskirjat osoittavat. Joskus olemme nähneet ja kuulleet lähipiirissä näitä tapauksia. Jälki on jopa samanlaista kuin lapsen hyväksikäytössä. Ajatusvääristymiin voi silloin liittyä aiheetonta syyllisyyttä, arvottomuutta ja aiheellista tuntua hylätyksi tulemisesta, ymmärrettävää tasapainottomuutta ja tervettä epäluottamusta. Jos ei viiraa, pannaan viiraamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pilkkakirveet ja sperma lentävät psykoterapeutilta. Työmies on palkkansa ansainnut, ellei sitten herra.

      Poista
    2. Pappi puhuu kalliita sanoja, markan kappale, sanottiin. Nyt siis tiedetään, mitä psykoterapeutista voi vastaavasti sanoa. Hänellä taksat ovat tipastakin kauhean kalliit, mutta veronmaksaja ne maksaa tietämättään.

      Poista
    3. Muutamiin nimekkäimpiin lukeutuva psykiatri sanoi Hesarin haastattelussa olevansa toisten psykiatrien tapaan rattopoika. Se kertoo paitsi ammattikunnan, vielä enemmän yhteiskunnan mädännäisyydestä. Tautisen vankkumaton itseluottamus ja runkkaus eivät paranna edes ammatin harjoittajaa.

      Poista
    4. Kahdet kasvot näkyvät olevan, näkyvät lavolla istuttua.

      Poista
  17. On mielenkiintoista seurata, miten yksi ärsyke tuottaa lukemattomia erilaisia reaktioita ja niiden jatkoseuraamuksia. Kun lukee niitä eräänlaisena sisäpiiriläisenä, 6 vuotta 50-luvun Rauman Lyseolaisena ja edelleen raumalaisia kontakteja omaavana, kokee Pandoran lippaan auenneen. Ei varmaan homma hullummaksi mene, jos heitän sekaan "Kiltin tytön syndrooman". Olkaapa hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitsinnyplääjä ei ole kaunis eikä valoisa elokuvaksi, entä todellisuudeksi. Ne ova knypylöi, sanoo hän. Ja jatkaa knypläämist.

      Poista
    2. Kullekin löytyy apu. Sinulle thymus vulgaris, eräälle toiselle sticta. Jokaiselle omansa. Ole hyvä.

      Poista
    3. Kirjoitin kommentin väärän sana. P.o. sticta. Ne ovat tämän vuodenajan rohtoja erilaisiin yskä-, hengitys-, kurkku- ja elämänvaivoihin.

      Poista
    4. Loppukesäksi hiljaa kääntymässä, joten lämmin ja kostea tuo muutosta ihmiseen. Apukin löytyy luonnosta. Mustaherukkamehu kuumana hunajan ja sitruunan kanssa kuten lapsena, levollinen olo ja huilaus. Varovaisuus liikkeissä ja viisaus pukemisessa, muuten reuma muistuttelee itsestään yhä kovemmin puhuen. Hyvät yrtit ovat kaikissa kulttuureissa rientäneet avuksi. Juuri siksi nyt on Reckeweg 9:n aika, kaiken muun (hengitystieoireet, väsy yms.) lisäksi raumavaivaan. Kaikista sen yrteistä on tietoa moniaalla, vaikka tässä:http://homeoint.org/books/boericmm/s/stict.htm Suomennossivut ovat netissä turvallisemmat. Hikoiluun tietysti elektrolyytit. Voidaan hyvin, se kannattaa huomiseen ja siitä eteenpäin.

      Poista
    5. Ihminen yrittää aina puolustaa niitä, joista puhutaan pahaa. Niin myös raumalaisia, olenkin aina ajatellut heistä hyvää. Mutta miksi tämä mustaaminen jatkuu ja jatkuu? Raakaa vallanpitoa, sannikortmanin kouluja ja julmaa uskonnollisuutta on aina kaikkialla. Onkohan Rauma sen kummempi, olsi mielenkiintoista kuulla.


      Poista
    6. No johan täällä joku hupsu mainostaa homeopaattisia tippoja! Till tidernapa har man levat!

      Poista
    7. Homeopaattinen valmiste on sellainen joka todistettavasti ei sisällä mitään vaikuttavaa ainetta.

      Poista
    8. Lue joskus jonkin terveyteen liittyvän artikkelin kommentit, paikalla on aina muutama erilainen "käärmeöljykauppias" vinkkeineen.

      Poista
    9. Kommentissa mainittiin näämmä lääkeyrtit, jotka ovat parantaneet niin kauan kuin ihmisiä on ollut ja jotka eivät kommentissa esitellyssä muodossa aiheuta koskaan haittaa, hoitovirheitä eivätkä hoitovirhekuolemia erikoislääkärin määrääminä. Niitä ovat lääkärit määränneet aina kun lääketiedettä on ollut olemassa. Hippokrates ja Lönnrot eivät ole ainoita tässä joukossa, jossa on edustajia kuin merern rannassa hiekan jyväsiä, niin lääkäreitä kuin heidän potilaitaan. Ranskan tunnetuin modernisti ja Suomen johtava postmodernisti muuten ovat kumpikin julkaisseet laajassa romaanissaan ylistyksen thymus vulgarikselle. Näitä erikoislääkärien hoitoja käytetään tänäänkin kaikkialla ja syystä arvostetaan paitsi yhden totuuden eli suuren valheen maassa.

      Poista
    10. Homeopatiassa ihminen ei saa apuansa lääkeyrteistä, koska 'lääkettä' valmistaessaan homeopaatti laimentaa liuostaan niin paljon ettei vaikkapa mainitussa Reckeweg-putelissa ole ainuttakaan yrttimolekyyliä jäljellä. Ja hui kauheata: mitä enemmän liuosta laimentaa, sitä vahvempaa siitä tulee!

      Poista
  18. Suhtautui hienotunteisesti totuuteen... Voiko kritiikin upeammin lausua. Kiitos, Jukka, kaikesta. Mbk

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voiko oman kateutensa ja valheen Haavbikostas paremmin ilmaista?

      Poista