Muut munapäät

Munapää (egghead) tarkoittaa siis intellektuellia. Sana on USA:ssa selvästi kielteinen, Ranskassa itse käsite on myönteinen. Puhekielen termi on “intello”.

Suomessa maan viisain mies oli se yrmeä henkilö, jolta oli haettava leima opintokirjaan yliopistolla. Hän oli ollut Mr. X ja nyt (1964) hän kuului Viisasten kerhoon. Hänen oikea nimensä oli Antero Manninen, isä Otto ja äiti Anni, omaa sukuaan Swan.

Valitettavasti en ehtinyt tavata Linkomiestä, joka kuoli vuotta ennen kuin tulin opiskelemaan. Omasta mielestään hän oli se viisain. Hänet tunteneiden mukaan arvioi ei ollut niinkään huono. Tosin hänen sotasyyllisenä vankilassa kirjoittamansa Keisari Augustus ei ole erikoisen hyvä, vaikka parempi kuin Koskenniemen Roomalaisia runoilijoita tai Oksalan Kreikkalaisia kirjailijakuvia. Tässä mainitut henkilöt on muistettava kiitoksin. Antiikin kulttuurin nostaminen esiin suomeksi on suuriarvoinen asia.

Kymmenen vuotta myöhemmin maan viisain mies oli Esko Kivikoski. Nämä erittäin suositut tietokilpailut oli kopioitu Amerikasta. Siellä ne tosin olivat usein vilpillisiä. Sen muuten näkee monista Aku Ankka -tarinoista. Ja “munapään” perikuva oli Pelle Peloton, Gyro Gearloose, eli siis henkilö jolla oli ruuvi irti eli päässä vikaa. Ja Sudenpentujen oppaassa oli kaikki tieto. Akun veljenpojat löysivät sieltä vastaukset mitä merkillisimpiin kysymyksiin.

Yrjö Karilaan Pikku Jättiläinen sisälsi sekin kaiken tiedon. Olen vieläkin ylpeä, että sekä äidilläni että isälläni oli Pikku Jättiläisen kerhon merkki. Sen saadakseen joutui kyllä lukemaan koko kirjan läpi. Ja Karilas oli siis NMKY:n ja kaiken poikatyön perustajia maassamme ja sen henkilö, joka toimitti lahjakkaaksi arvioimansa mutta köyhän isäni Sörnäisten Kristikaan.

En osaa sanoa, mitä perua on ymmärtämisen sekoittaminen hajatietoihin. Edellä kuvattu “viisaus” on juuri sitä, minkä Wikipedia ja Google ovat tehneet tarpeettomaksi.

Luin Viisasten kerhon kirjat läpi. Niitä ilmestyi aikoinaan useita. Arvelin että isäni, joka silloin makasi jo sairaalassa, kiinnostuisi vanhan armeijakaverinsa Tauno Rautiaisen aineistosta. Hänellä oli itsellään niin hyvät yleistiedot, että hän aikoi pari kertaa ilmoittautua Ota tai jätä -kilpailuun. Ei hän kuitenkaan ollut vanhana enää niin kiinnostunut. Mutta Markku Kivekäs aloitti loisteliaan uransa Akkarin toimittajana voittamalla tietokilpailun pääpalkinnon - aiheesta Aku Ankka. Ja omaan muistiini on takertunut television tietokilpailu, jossa koulupoika Erkki Tuomioja loisti aiheena Lähi-Itä. Oikea vastaus oli Abba Eban. Kysymystä en muista. Ehkä Israelin ulkoministeri.

Suomen ensimmäinen intellektuelli oli Matti Kurjensaari. Hän itse sanoi niin, mutta antoi myös ymmärtää, että hänen ihailemansa Olavi Paavolainen oli vielä intellektuellimpi. Olen selvittänyt tässä blogissa monta kertaa, että Kurjensaarta “kuului” naureskella jostain minulle tuntemattomata syystä. Hänen laajoja haastatteluelämäkertoja sisältävät kirjansa ovat mainiota luettavaa edelleen, ja hän tapasi tehdä kovasti työtä kirjoitustensa kanssa ja selvittää asioita. Luulen että kevyen sarjan miehen maine on peräisin kavereilta, sota-ajan TK-miehiltä, jotka määrittelivät toistensa yhteiskunnallisen arvon jokseenkin pysyvästi, ja Kekkoselta, jonka henki leijui Stockmannin yläkerran ravintolassa kokoontuneen ns. kesäyliopiston yllä.

Väittäisin että vielä kymmenen vuotta sitten kaikissa kafeterioissa tehtiin Ilta-Sanomien “Kymmentä kysymystä”. 

“Viisaus” ja “tieto” käsitettiin maassamme sinänsä yhdentekevinä ja irrallisina tosiasioina. Kuinka monta nupukiveä on senaatintorilla? Sankari hän, joka sen tiesi.

Kävin läpi huomion ansaitsevaa tekstiä, jossa selviteltiin ranskalaisia intellektuelleja alkaen Sartresta, joka minulle on paha-paha ja lisäksi huijari.

Mukana olivat meillä vähän tunnetut Attali, Delors ja Raymond Aron.

Listan ääressä totesin, että suuret nimet olivat johdonmukaisesti julkaisseet turhia kirjoja ja kilpailleet keksiäkseen aiheita, joilla ei ollut tekemistä todella tapahtuvan kanssa. Postmodernismin suhde jälkistrukturalismiin, hyvin vaikeasti esitettynä. Kielen syvärakenne (jollaista ei liene olemasa). Mitä Marx olisi tarkoittanut jos olisi huomannut. Paradigmanmuutos kielellisenä konstruktiona…

Eilen ja myös tänään jutussani esiintyvä kivi muuten ei ole siirtokivilohkare. Kokeiltiin putkiremontin aikana kaivinkoneen kauhalla, ja tutkin tarkkaan vanhat ja nykyiset maaperäkartat.

Tämä kotimaamme,  kuusi hehtaaria, on tietenkin Suomenlahden rantaa, aikaisemmin ulkoluotoa. Mutta kuvassa on peruskallion nurkka. Tuossa 100 metrin päässä se kallio on sileänä pinnassa kaikkine jään uurtamine juomuineen niin ettei asiasta voi erehtyä.

Kuka panee paremmaksi? Omistan nurkan peruskalliota!