18. elokuuta 2024

Kuusta kuuleminen


 


Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto.


Suuri intellektuelli Matti Kuusi vertaili etevästi myös sananparsia. Sukunimi on suomennettu aatelisnimestä Granfelt.


Suositan vilkkaasti kuvasta ilmenevää muistelmaa, joka on maan parhaita ja sisältää parikin historiamme solmukohtaa.


Kaduttaa että järjestin itseni vain kerran istumaan kunnon illan Matti Kuusen kanssa. Paikka oli ravintola Motti. Tapaamisesta jäi päällimmäiseksi mieleen, miten hankalaa taitaa olla myös kasvaminen lahjakkuuksista kuuluisaan sukuun. Tuo saman asian ymmärsin, kun sain usein tilaisuuden myös syvällisempään keskusteluun erään Kurki-Suonion kanssa. Hehän ovat Krohneja.


Siis minun silmissäni lähes neuroottinen tarve toppuutella ja jopa vähätellä omia tekemisiä. Eräänlainen arkuus, sanoisin. Matti Kuusen tapauksessa se oli tosi mielenkiintoista, koska hän oli ollut jo koulupoikana sukupolvensa majakka ja kuuluisa erittäin räväkästä tyylistään.


Tuohon piirteeseen näyttää liittyvän joskus hakeutuminen jonkun petolinnun apuriksi. Liittämättä noin pahaa sanaa asianomaiseen, Kuusen edeltäjä ja opettaja Martti Haavio ei kyllä pahemmin katsonut, kenen varpaille kulloinkin astui. Ja folkloristiikkaa lähellä oli E.N. Setälä, jonka monunmentaalinen itsekkyys ja tahdittomuus tunnettiin laajalti.


Mutta Kuusen kielen taju haki vertaistaan ja myös siksi tämä hänen muistelmakirjansa on kallis hunajapisara.


osin Kuusi on myös Suomen ehkä parhaan sotakirjan takana, Aake Jermon “Siiranmäen miehet”. Jermo oli “heppuli”, oikein tyypillinen toimittaja, jolle maistuivat myös virvokkeet.  Matti Kuusi oli absolutisti, mutta hän antoi ystävänsä Aimo Raassinan houkutella itsensä auttamaan Jermoa ja käytännössä kirjoittamaan uudelleen tämän selvityksen JR 7:n taisteluista kesän 44 suurhyökkäyksestä. - Äyräpää-kirjassa Kuusi ei ollut niin paljon mukana (“Taistellen takaisin”). Mutta tuo alistuminen suuren nimen varjoon näkyi siinäkin, että rykmentin valistusupseerina hän oi myös suurtaistelujen ajan legendaarisen Adolf Ehrnroothin lähin mies, ja Vackra Adolf puolestaan säästi luutnanttia hengissä arvatakseni siksi, että toivoi tämän kirjoittavan Vänrikki Stoolin tarinat 1944, päähenkilönä tämä Adolf. Tämä myöhempi jalkaväenkenraali oli valtavan hyvä rykmentin komentaja, parhaita mitä meillä oli. Toinen ilmiö, Ihantalassa kaatunut E. Vihma (alkujaan Wichman) vei määrätietoisuuden ja rohkeuden hulluuteen asti.


Kunnioitan Kuusta siitä, että hän ei kirjoittanut Hänen toinen runokokoelmansa “Routa liikkuu”, jonka osaan edelleen melkein kokonaan ulkoa, on syvän pettymyksen ja karvauden värittämä. “Tiesimme muka ( leikistä kuka / selvisi ehjin nahoin. / - Petyimme pahoin.// Ei entisellään / lie keho kellään, / sielukin sikin sokin. / Rempalla jokin.//”


Se hieno jakso on Berliinistä 1938 vai oliko se vuotta ennen. Stipendiaattina AKS:n, heimohengen ja itse asiassa rasismin läpitunkema Kuusi sai useaan kertaan nuorten saksalaisten intellektuellien ja erään suomenruotsalaisen daamin kanssa keskusteltuaan kuulla, että Kuusen kaltaisi alempia ihmisiä voitaisiin ainakin toistaiseksi sietää, koska he (suomalaiset) ovat hyödyllisiä, vaikka ovatkin mongoleja.


Kuusi kuvaa yksinäisiä öisiä kävelyjään ja ainutlaatuisen hyvin sitä, miten loukkaantuminen ja tuohtumus muuttui ajatteluksi ja siitä syväksi vakaumukseksi. Hänen täällä kuulemansa aatteet olivat aivan samaa perua kuin hänen itse Suomessa julistamansa (ja Normaalilyseossa hiotut) kannat. Ja hän luopui niistä vähin äänin.


Kirjasta käy ilmi, jos osaa lukea, jopa Kuusen myöhempi strateginen läheissuhde Urho Kekkoseen, vaikka hän ei peittele sitä, että Kekkonen oli kelmi.


Tuosta asiasta muuten on paraatiesimerkki Tapio Rautavaaran elämäkerrassa (Lasse Erola). Kun suomalaiset keihäänheittäjät eivät voittaneetkaan Oslon EM-kisoissa 1946, urheilujoukkueen johtaja Kekkonen tuli erikseen pilkkaamaan heitä ja nauroi lierihattunsa alta vasten naamaa. Rautavaaran mukaan Yrjö Nikkanen - maailmanennätysmies ja alkoholisti), oli jo puristanut kouransa nyrkkiin ja käyttämässä maailman nopeinta kättään, mutta Rautavaara ehti seisomaan väliin. Nikkasen (tai Rautavaaran) käden käytyä Kekkosesta olisi jäänyt se sananparren joskus mainitsema märkä lätti…





43 kommenttia:

  1. Urheiluminen on sodankäynnin alalaji. En harrasta enkä seuraa, sillä olen lepotsomi, lajikkeeni sitzenlust. Urheilumiseen liittyvät taiteen lajit ovat toki mielenkiinoisia, kuten siivekäs victoria tai can can.

    Klingeä luen.

    VastaaPoista
  2. Suuren virolaisen kirjailijan Jaan Krossin poika Eerik-Niiles valitteli lapsuudestaan sitä, että jos hän sai kokeista vähemmän kuin 10, isä ihmetteli. Ja jos sai 9 1/2, oli se jo katasrofaalisen huono numero. - Pojan mielestä ei se hänen syynsä ollut, että isä aina oli ollut luokkansa ylivoimainen priimus.

    VastaaPoista
  3. Matti Kuusen ja Outi Lauhakankaan Maailman sananlaskuviisaus tarttui mukaan heinäkuussa Savonlinnan Wanhasta Pöllöstä. Mikä löytö, ja löysin sen siis nyt vasta. Se on lajinsa parhaita saavutuksia kansainvälisesti. Kuusi kirjoittaa esipuheessaan, että "missään aikaisemmassa kokoelmassa ei ... ole rinnastettu näytteitä yhtä monen kansan sananlaskuista". Yhdestä sananlaskusta, kuten "sanoista sodat tulevat" on tyypillisesti kymmenen versiota ympäri maailman. Esipuheensa Kuusi päättää "omaan suomalais-pohjoismais-itämaiseen erikoislaatuumme" ja esimerkkeihin, joissa "tuntuu piilevän jokin meille ja lähinaapureillemme hyvin luonteenomainen mielenvire. Jokin salaisuus, ehkä filosofia (...)"

    Ei hyvin syöden säästetä eikä säästäen hyvin eletä.
    Ei hoppu hyväksi ole, vaan ei hoputtakaan eletä.
    Yksin ruualla parempi, kaksin työllä kaunihimpi.
    Laiskuus on hyvä lahja, joka sen oikein tallettaa taitaa.
    Vaivainen kaikki itse tekee, vaivainen kaikki toisella teettää. (jne.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsämarjojen sadonkorjuun aikaan sopiva: Jonka jalaka kapsaa sen suu napsaa.

      Poista
    2. Kuusen kokoama sananlaskutypologia on netissä. Sen aarteistosta osui silmään mainio "Aivot eivät ole parrassa". (Idän kulttuurit)

      Poista
  4. Älyköt olivat siis ennen vanhaan porvarillis-mielisiä herroja, joiden älyn rohkeus oli vähän ja tolkulla, mutta ei liikaa, olla kabinetissa länsimielinen tai sitten he olivat porvarillis-taustaisia herroja joiden älyn rohkeutta oli kannattaa kotikirjastoissaan "ihmiskasvoista sosialismia."

    Nykyään, edellisessä päivityksessa tästä oli jo kommentti, älyköt ovat punaviher-mielistä parempaa väkeä, joiden älyn rohkeus esiintyy kannattamalla kaikkea sitä, mitä EU:n korkeimmat saksalais-ranskalaiset virkamiehetkin ja päättäjät kannattavat. Vau.

    Tässä katsannossa nuo entiset olivat kyllä piirun verran rohkeampia, vaikka aikalaista myötävirtaakin sekin taisi olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tuota maailmankuvasi pienuutta.

      Poista
    2. Kaikki muistamme nimityksen "salonki sosialisti" jota alettiin käyttää näistä herraskaisten lapsista jotka päivätyönään kapinointinsa ja mielenosoitustensa jälkeen palasivat koteihinsa paistin ja hanhenmaksan ääreen konjakilla huuhdeltuna. Nimiä ei ole tarpeen mainita.

      Poista
    3. EU-juukuupat kieltävät EU:lle "vahingolliset" sisällöt sosiaalisessa mediassa. Eurooppalaisille eli valkoisille nuo sisällöt ovat ainoita oikeita.

      Poista
    4. Tuntuu ettet hyväksy kuin tietynlaiset ja -suuntaiset asiat "oikeina".

      Poista
    5. Mitä unionille vahingollisia sisältöjä on kielletty ja missä?

      Poista
    6. Kuukupit ja betonikuupat kyllä tiijän, muttaettä EU-juukuupat??

      Poista
    7. Maailmankuvan pienuutta? Päinvastoin, laajentamaanhan tässä on pyritty. Toisinajattelu on edelleen ainoaa toisinajattelua.
      Jos ajattelet kuten valtaenemmistö ja vallasväki, mukaan lukien sananvalta, eli valtaa käyttävä media, ajattelet kyllä, mutta ahtaasti ja annetusti.
      Toki joskus niinkin voi olla ihan oikeassa.

      Poista
    8. Toisinajattelija ei ole automaattisesti oikeassa. Useimmiten hän on väärässä.

      Poista
    9. Internetälyvapaantekoälynaikakautena toisinajattelija (toisinajattelu) on mahdottomuus koska kaikki sanovat olevansa toisinajattelijoita Ts. oman tiensä tallaajia -joka oli jo aiemmin sula mahdottomuus valmiiksi tallattujen polkujen maailmassa.

      Poista
    10. Toisinajattelijoiden jälkeen tulee kolmansinajattelijoita.

      Poista
  5. Näyttää kynsisieneltä. Lähtee reseptilääkkeellä ja pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apinarokko se ei ole, se tarttuu vain eläinten kanssa homosteleviin ja niistä eteenpäin. Afrikassa apinarokko leviää lasten ja nuorten keskuuteen.

      Poista
    2. Apinarokko on tästlähin "mrokko", koska englannin kieli ja stigmat.
      "A-rokko" olisi tosin ollut loogisempi nimi, jos nimen vaihdos kerran oli välttämätöntä (ja olihan se, koska englannin kieli ja stigmat). Mrokosta tulee äkkiseltään mieleen Marokko, mutta ei kai se sitten haittaa.

      Poista
    3. Ei ole olemassa sellaista termiä sukupuoliakteille eläinten kanssa kuin "eläinten kanssa homostelu".

      Homous on lajin sisäistä, saman sukupuolen edustajien kiinnostusta toisistaan. Myös muilla lajeilla kuin homosapienseilla. (Juuri oli mediassa koskettava artikkeli pingviinihomon kuolemasta jota suremaan jäi kymmenien vuosien aikainen kumppani.)

      Kun haluttaa panna vaikka kanaa, sitä kutsutaan zoofiliaksi.

      Poista
  6. Tieteet tulevat täällä esille, tosin usein vain edustajiaan koskevina juoruina ja muina mollauksina. Onneksi blogittaja sentään on tiedemies. Toisaalta juuri yliopistoja sanovat viisaat paheitten ja ilkeyden kodiksi, jossa älyä käytetään väärin. Viisaus ja äly eivät ole sama asia.

    Tutkimus vaatii paneutumista ja asiantuntemusta. Sille on annettava paljon aikaa. Eräs tutkimuskohteeni kirjoittikin, että jo lasten tulisi suuntautua täysillä siihen mitä haluaa selvittää. Hänen mukaansa sen on oltava mielessä ensimmäisenä aamulla ja viimeiseksi illalla. Niinpä.

    Nykyisin on helppo tutkia nettiaineistoa, josta voi ottaa kaiken talteen. Tieteenteon eettisyys vaatiikin huolellisuutta ja luotettavuutta, johon eivät kuulu summittaisuus, irralliset heitot ja katteettomat väitteet.

    On tietysti myös muuta kirjoittamista kuin tieteenteko. Siinäkään eettisyys ei ole pahaksi. Kyttääminen, toisten tietokoneelle tunkeutuminen ja mafiamainen toiminta sen sijaan ovat. Hyväksikäyttöä ei tee hyväksyttäväksi sen yleistyminen.

    En lue työkaverille tullutta avointa postikorttia, enkä haali muitakaan lukemaan sitä. Parempi on lukea ihmistä, ihmisiä kuin avointa kirjaa.

    Age, quod agis.

    VastaaPoista
  7. Koulun aamuhartaudessa ikiaika sitten lehtori "Sesse", jolle koulun pahanilkiset olivat antaneet tuon köllinimen, koska lehtorin fasadi oli lehtikuvan perusteella huomattavan yhdennäköinen Amerikoissa vuoden 1960 tienoilla "tapetilla" olleen Caryl Chessmanin kanssa - niin, tuo "Sesse" kertoi aluksi tavanomaisen kehystarinan, sillä kertaa kahdesta vesitipasta: Sveitsin Alpeilta saa alkunsa puro. Aikaa voittaen se haarautuu kahdeksi, ja ne aikanaan paisuvat virroiksi. Koskaan ei voi tietää, kumpi tippa päätyy Reiniin, kumpi Rhôneen. Opetus, se tavanomainen: ”Niin se on meidän ihmistenkin kanssa.” Pitää ottaa vaarin miten käyttää iltahetkensä, jottei harhautuisi elämän iloteille ja sillä keinoin lopulta vähintään henkiseen vararikkoon. (Nuorelle kuulijalle jäi tosin hieman epäselväksi, kumpi: Rein vai Rhôneko, oli se turmion virta.)

    Mutta, kuten sanottu, niin se tuntuu olevan myös menneisyyden hahmojen osalta: On kalliita hunajapisaroita ja toisaalta sellaisia, jotka pisara-allegorioina vertautuvat korkeintaan kalanmaksa- tai pahimmillaan risiiniöljyyn. Ihan ylimmille portaille on meilläkin päässyt kiipimään suuria skelmejä ja kanaljoita, muka ”rauhantekijöitä”, jotka käätyjen sijasta olisivat ansainneet jotain ihan muuta, vähintään turpaanvedon rehdiltä Suomen mieheltä. On surkeita ja vilpisteleviä kynäilijöitä, kaikenmaailman ”Foibos-Olaveja” ja ”Salosen poikia”, ja jopa akateemiseen maailmaan, perinteiseen, solidiin historiatieteeseen, on sotien jälkeen päässyt ei-toivottua ainesta, kuten äskettäin on ollut puhetta.

    Vasta me jälkimaailman ihmiset siis kykenemme ohjattuina – ja nykyinen maailmanaika on siihen onnen omiaan - mittaamaan kullekin ansionsa mukaan. Tällä en tietenkään tarkoita kärkijoukkoa, joka ”aina” on kyennyt näkemään, ”miten kaikki oikein tapahtui”. Tässä ja vain tässä mielessä rankelainen hupsuttelu on totisinta totta. – Toinen, verrattomasti epätodennäköisempi mahdollisuus on se, että kyse onkin yksinkertaisesti vain siitä, miten asiat meille kullekin ilmenevät – aina kunkin koko elämäntaustasta ja sen muovaamista ns. katsomuksellisista tekijöistä nousten. Mutta tähän ”fenomenologiseen” puoleen on paras olla enempää kajoamatta, koskapa koko oppitermin merkityssisältöön perehtyminen on minulta aina jäänyt tekemättä.

    VastaaPoista
  8. Muuttuiko siihen maailmanaikaan mongoliksi, jos suomensi ruotsinkielisen aatelissukunimensä?

    VastaaPoista
  9. En noista varpaista tiedä muuta sanoa. Isälläni oli tapana sanoa että hän haluaisi leikkauttaa pikkuvarpaansa pois. En tätä nuorempana ymmärtänyt mutta sitten myöhemmin. Muutaman kerran olen lyönyt pikkuvarpaani tuolin jalkaan todella pahasti ja silloin olen muistanut.

    VastaaPoista
  10. Hyvä lyyrikko tuo Kuusi. Eilen katsoin Kansalliskirjastosta professori Kemppisen julkaisuja, kun tänne oli tullut tieto hänen mielenkiintoisesta artikkelistaan. Julkaisuja on siellä listattu suunnaton määrä. Runoa ja proosaa, kirjoja ja artikkeleita eri aiheista, suomennoksia ja ties mitä. Yllätys oli varsinkin runokirjojen määrä. Täällähän runoja ja joitakin lehtiartikkeleita on julkaistu uudelleen lukijoitten toiveesta. Olisipa käsillä koko tuotanto, ja edes koko lyriikka. En varmaankaan nähnyt kaikkien julkaisujen tietoja, vaikka muutamassa hakemistossa niitä oli jo läkähdyttävästi. Onko tuotannosta olemassa yleisesittelyä tai jotakin sellaista tekstistöä, josta saisi jonkinlaisen käsityksen asiasta? Ja sellaisia juttuja joita hän itse kirjoittaa tänne toisista kirjailijoista. Muutaman artikkelin perusteella hänen tieteellinen tuotantonsa on arvokas ellei peräti nerokas, tai ainakin osa siitä. Suuri osa julkaistu vuosina, joina materiaalia ei pantu suoraan nettiin. Eräät yliopistot tekevät niin nyt jälkikäteen, ehkä myös tässä tapauksessa käy niin. Ikävä kun ei saa nähdä sitä runoa, proosaa, tiedettä ja taidetta. Kokonaisuus olisi hyvä nähdä. Ja suhteuttaa isän kirjoihin. Kaikkihan olemme isiemme isiä ja poikiemme poikia. Freud älköön silti meitä perikö. Tässä tapauksessa ajatus Jumalasta ei sentään ole tulosta isäkompleksista, eihän professori Kemppinen usko Jumalaan sanojensa mukaan vaikka sanoitta kylläkin. Mistä se tuotanto, sen laajuus ja monipuolisuus johtuu? Isoista vai pikkuaivoista vai mistä. Minä kysyn vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin aikoinaan täällä mainitun artikkelin kirjasta Keskusteluja professorin kanssa. Se esittelee uraa aukoen kiinnostavaa tutkimussuuntaa tai menetelmää. Nyt ei artikkeli löydy mistään, taidoillani ei edes kirjastojen luetteloista. Merkillistä, jos kirjojen artikkeleita ei listata, toisin kuin lehtien.

      Poista
  11. Kannattaa selvitellä, miettiä, tutkia. On aina ollut upeita tutkimuskohteina, jotka perheineen ovat kohdelleet parhaalla mahdollisella tavalla. Ja lapsenlapsineen, jos ei muita ole enää elossa. Tätä ennen kukaan ei ole sanonut: Olet pähkähullu :)

    VastaaPoista
  12. IT was getting weird
    I was rather worn out.

    Took a tram not far from here
    The Kid took a Look at me.

    Sat, we did
    Kids behind 'im fidgeted
    I thought t was weird and
    just then The driver hit the brakes
    all clear.

    Took a leg
    Took another

    way
    way to be..

    so now

    not a fear

    swimmin' outa 'ere


    VastaaPoista
  13. Suomalainen fasismi ja rasismi ovat aina eläneet lukeneistossa, kirkkoruhtinaisssa ja professoreissa, ihan tutkitusti. Miksi sitä niin harvoin muistetaan mainita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siksi kai, kun niitä on elänyt pitkin koko kansakuntaa.

      Poista
    2. Kansainvälinen kommunismi puolestaan on pesiytynyt älyköihin ja levinnyt lukemattomiin.

      Poista
    3. Vihtori Kosola oli maanviljelijä. Ei muiluttajissakaan professoreita ollut. Totta kai "eliitissäkin" oli natseja. Et ole tainnut tutustua alan kirjallisuuteen jossa liikkeet ja niiden tunnetut kannattajat on laajasti ruodittu.

      Poista
    4. Taidat puhua nyt 1800-luvun ajoista tsaari vallan ollessa

      Poista
    5. Siksi että ne jälkikasvuineen palkittiin professuureilla vasta hirmutekojensa jälkeen, jatkaakseen hirmutekojaan. Jopa ö-luokan meriitein mutta sentään a-luokan fasisteina ja tappajina.

      Poista
    6. Miksei fasisti voi myöntää olröevansa fasisti, vaan yrittää kääntää huomion itsestään muualle?

      Poista
  14. Ukk on fasisti ja lahtari. Onhan sillä juristinenkin puolensa, hänellä ja niillä jotka ratsastivat ja hyötyivät hänellä ja hänestä polvesta polveen. Ja hyötyvät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuka nyt sitten Urkilla vielä hyötyy?

      Poista
    2. Fasistit ja lahtarit?

      Poista
    3. Mustat, joita valkoisiksi kehutaan, palkitsevat mustimpien teot kolmanteen ja neljänteen polveen.

      Poista
  15. Mukavia ärsykkeitä omaille muistamisille. Hävisin Matti Kuusen sedän, Sakarin kanssa muulle valtuuskunnalle. Voitimme kyllä vuoden päästä, kun valittu oli jouduttu erottamaan. Oma pienuus oli tosin paljastunut jo Raasin korvessa 1960, missä olin kokelaana sissikursseilla. Loppusodan jälkeisessä katselmuksessa Adolf Ehrnroot tervehti meitä nostamalla vasemman kätensä hädin tuskin vyötärön korkeudelle: Sotilaat. Ei ollut katselijoita paikalla.

    VastaaPoista
  16. Olenko ainoa joka ei ymmärrä, mikä Kuuseen liittyvä kirja ilmenee kuvasta?!?

    VastaaPoista
  17. Kirja johon viitataan on nimeltään Ohituksia. Kannatti lukea.

    VastaaPoista