14. elokuuta 2024

Munapäät



Eräs ystäväni jatkaa näinä viikkoina munapäiden kartoittamista. Se on ollut meillä muotia näinä aikoina. Esimerkiksi Haavikko ja Donner ovat saaneet kirjansa. En ollut niihin viaton, koska ystävällisesti eri keskusteluissa mietin huolellisesti, mitä kaikkea jätän kertomatta. Kohta puheeksi tulevasta Klingestä kerroin kirjan kirjoittajalle, että lähdeluetteloiden je välitettyjen tietojen perusteella arvioiden vainajan tiedot Ranskan historiasta ja oloista olivat varsin heikot. Asianomainen itse teki tiettäväksi, että englannin kielellä julkaistua kirjallisuutta hän ei pitänyt tutustumisen arvoisena, ja siitä oltiin selvillä, että vaikka hänen professuurinsa oli ruotsinkielinen, Ruotsin ihmeen laaja ja suurella vaivalla koottu tutkimustieto ei juurikaan siirtynyt hänen kirjoituksiinsa.

Olen itse sitä vähälahjaista lajia, vaikka kuulemma vilahtelen alviitteissä oikeista intellektuelleista kirjoitettaessa. Toisin sanoen olen pysyvästi luonnontieteen hurmoksessa. Se mikä on löydetty kaiverruksina tai maalauksina ja ajoitettu, mielellään luminisenssimenetelmällä, tuntuu faktalta, ja paleoantropologian perintötekijöiden sekvensointiin eli nähdäkseni kiistattomaan kemiaan perustuva tutkimus on mielestäni totta.

Tätä ei pidä käsittää moitteeksi. Historian tunnuslause, L. Ranken “miten se todellisuudessa tapahtui” on kauan tiedetty hupsuksi. Kas, kun emme tiedä, emmekä tule tietämään.

Esimerkkini on valittu sellaiseksi, ettei se kiinnosta teitä, lukijat. Se osaamisen alue, josta sain vuosikymmeniä valtiolta palkkaa, oli siviilioikeuden osa, etenkin tekijänoikeus ja patenttioikeus. Ja siitä minulla on paperit, maan parhaina pidettyjen asiantuntijoden kirjallinen lausunto kiistattomasta pätevyydestäni. Ja kirja, josta kukaan teistä ei ole kuullutkaan, “Digitaaliongelma: kirjoitus oikeudesta ja ympäristöstä”, 492 sivua, 2006.

Olen tutkinut vuosikymmeniä keskiajan oikeutta, ennen kaikkea kauppiaidem sääntökokoelmia Hansakaupungeista, Barcelonasta, Italiasta. Luennoin tästä UC Berkeleyssä. Tietääkseni käytännössä kukaan muu ei ole yhdistänyt näitä kahta, joten pääsen hyvin harvoin keskustelemaan ajatuksestani, että juuri tekijänoikeus, joka on tekoälyn takia äärimmäisen tärkeä ja valtavia rahoja sitova kysymys juuri nyt, on kytketty hyvin heikoin perustein roomalaiseen oikeuteen. Syypäitä ovat etenkin saksalaiset pandektistit, etunenässä von Savigny, Windscheid ja Jhering. Taustalla vaikuttaa I. Kantin jokseenkin alkeellinen filosofia ja G. Hegelin jokseenkin sekasortoinen oppi.

Antiikki ei tuntenut ajatusta oikeudesta esimerkiksi runoon tai proosaan eikä etsinyt tai palkinnut keksijöitä. Päinvastoin on tapana aina sanoa, että kreikkalais-roomalainen antiikki ja Persia ja Intia ja itse asiassa myös olteekit ja muut) oli kummastuttavan välinpitämätön etenkin mekaanisia laitteita kohtaan. Alkemistit yrittivät keksiä kultaa, mutta keksivätkin vahingossa muun muassa alkoholin tislaamisen, mikä vaikutti sitten laajalti ja kauas, ja laudanumin kautta opiaatit, joiden käytännön merktystä ei ole syytä väheksyä. Ruutia sanotaan Kiinassa keksityksi, mutta Itä-Rooman “kreikkalainen tuli” lienee ollut paikallinen keksintö.

Oppikirjoissa toistetaan aina, että tekijänoikeus tuli tarpeelliseksi kirjapainon keksimisen vuoksi 1400 luvulla. Hieman vähemmän korostetaan, että näin ajatellen kysymys ei ollut tekijän, vaan kirjapainon oikeudesta. Samoissa kirjoissa huomautetaan, että patenttioikeus konstruoitiin etenkin synteettisen kemian (väriaineet) vuoksi, ja että rautatiet tarvitsivat ja käyttivät patentteja kilvan, etenkin Yhdysvalloissa. Kaupallisen keksinnön suureksi symboliksi jäi hehkulamppu. T. Edison oli suurenmoinen kauppamies. Hän yritti pitää yksinoikeutenaan myös elokuvakammeran, jota hän ei ollut keksinyt, kuten ei elokuvaakaan. Ja maailmaa mullistaneista oivalluksista vaille lisenssimaksuja jäivät ottomoottori (polttomoottori) ja lentokone.

Minulla on oma hypoteesini. Kirjapainon, patentit, tvaramerkit ja toiminimet aiheutti rutto, Musta surma. Euroopan talous mullistui. Ainakin kolmannes työikäisestä väestöstä kuoli muuttamassa viikossa. Pandemia alkoi Venetsiassa 1347. Pian sen jälkeen alkoi “pieni jääkausi”, jonka vaikutukset olivat tavattoman suuria. Ilmastollisen tekijät olivat Amerikan mantereilla tuhonneet mayojen ja inkojen kulttuurin ytimen, ja rahallisesti ja teknisesti maailman valloitukseen kyennyt Kiina lopetti laajenemisen ja rajoitti voimakkaasti kaikkea kaukokauppaa.

Muuten - kulttuurimme ylivoimaiesti merkityksellisin lakikokolema Corpus Juris Civili syntyi keskellä Justinianuksen ruttoa 500-luvun lopun Bysantissa…

Teesini on selkeä: ei oivallus, vaan jakelu eli kauppa. Teesi näyttäisi olevan totta tänäkin päivänä.


22 kommenttia:

  1. Luen aina kaiken, jossa kuvana on kivi (joka sivumennen sanottuna näyttää samalta kuin pyhä mökkikiveni huussin vieressä metsän reunassa).

    Luen myös suurella kiinnostuksella asioista, joista tiedän etten tiedä niistä juuri mitään ja sen vähänkin ymmärrän ehkä väärin. Siksi ei synny ikävä vastaan väittämisen halua.

    Kysynpä vaan nyt tämän: onko meidän siis kiittäminen/syyttäminen ruttoa siitä, että Kiinan maailmanvalloitus on siirtynyt näihin päiviin asti?

    VastaaPoista
  2. Piraattiliike on jo mennyt pois muodista.

    VastaaPoista
  3. On tutkielmia lyyrikoista, joiden teksteissä kivet ovat eläviä, ilmeikkäitä ja ilmaisevia. Kuten ilmeisesti ovat muuallakin.

    Kivien aineksia on ihmisessäkin. Kivi-, kasvi- ja eläinkunta eivät ole toisilleen etäisiä.

    Ehkä rutot odottavat vuoroaan. Luultavasti ne näkevät pöytänsä katetuksi. Me olemme pöytä ja se mitä on katettu. Ei se ole mikään ihme.

    VastaaPoista
  4. Ehkä kirjoitustaito ja kirjat unohtuvat suurissa ukonilmoissa jotka lienevät tulollaan. Se olisi edistystä konekauden jälkeen.

    VastaaPoista
  5. Kun keväämmällä silmiin sattui ennakkotieto, että Kai Ekholmilta on ilmestymässä kirja Klingestä, jäin miettimään, missähän hengessä kohdehenkilöä tullaan käsittelemään.

    Onhan edellytykset "kansallisidealistisen" (kuten Heikki Ylikangas sanoi; Klinge itsehän käytti vastaavasta terävöitettyä ilmaisua) historiankirjoituksen nousulle meillä taas mitä otollisimmat. Se mielestäni näkyy jopa muutaman vuoden takaisen "Suomalaisen yhteiskunnan historia 1400 - 2000" -teoksen ensiosan varhaismodernia aikaa koskevassa osuudessa. Ja kuitenkin tuo kirja on ymmärtääkseni tarkoitettu lähinnä aihepiirinsä yliopistolliseksi perusoppikirjaksi - tai varmaankin juuri sen takia.

    En tunne juuri lainkaan Ekholmin aikaisempaa tuotantoa. Jos siis kuitenkin kävisi niin, että Klinge tulevassa opuksessa todettaisiin "munapääksi": nil admirari kuten jo Horatius kuuluu viisastelleen. Menihän tuo muutoin kieltämättä hyvin arrogantti herra jo nuoruudentyössään murentamaan "jääkärien kaunista sankaritarua", sittemmin näpelöimään "sortovuosia" ja paljon muuta vakaata historiankirjoitusta. Puhumattakaan kevyemmistä, ei-tutkimuksellisista teksteistään. Niissähän K. käytti silloin vielä meilläkin täysissä voimissaan ollutta sananvapautta, josta Ekholmkin on kirjan kirjoittanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on hyvä että erilaisia näkemyksiä historiastakin esitetään, kunhan ei aivan pötyä.

      Poista
    2. Ensimmäisen kerran kiinnitin vakavampaa huomiota Klingeen, jonka tunsin lähinnä Saarikosken luokkatoverina, luettuani hänen kirjansa ”Muinaisuutemme merivallat”.

      Historian käsittelytapa oli siinä niin yllättävä, että vaikkei sen kaikkia näkemyksiä kai ihan totena pidetä, se kuitenkin avarsi omaa näkemystäni.

      Minulla on nyt yöpöydälläni Rene Nybergin esseekirja ”Ruotsin ja Venäjän välissä”, se on kesken, mutta siinä on samaa vaikutusta - sekavuuskin voi lisätä ymmärrystä. Ei menneisyydessäkään kaikki mennyt niin kuin strömsöössä.

      Poista
    3. "Muinaisuutemme merivallat" oli raikkaan kiehtova, vaikka se sittemmin on pyritty teilaamaan. Mutta jotain siinä kyllä oli (tai on, kirja on minulla vieläkin).

      Poista
    4. Klingen "tuntemisella" tuskin kannattaa kehuskella.

      Poista
    5. Eipä tuota Klingen "Merivaltoja" "teilaamaan" pystykään, jos sellaista joskus on yritetty. Kyseessähän on alaotsikkonsa mukaisesti "kuvitettu historiallinen luonnos". Siis oikeastaan pitkä historiallinen essee (< "yritelmä"), ei dokumentoitu tutkimuksellinen teksti.

      Impulssin Klinge lienee saanut noiden vuosien Itämeren-purjehduksillaan. Lähtökohdan ilmeisesti muodosti huomion kiinnittyminen laajan Skiftet/Kihdin luonteeseen jakoalueeksi soveltuvana, ja siitä käsin K. alkoi kehitellä merivalta-teemaansa assosiaatioin (mielestäni ei lainkaan "vapain" vaan kouliintuneen kurinalaisin), jotka johtivat jopa "Sammon arvoituksen" pohtimiseen.

      Hämmästyttävää kirjassa oli noiden assosiaatioiden sopiminen niin hyvin yhteen, Klingen ystävän (?) Osmo Jussilan mukaan "liian hyvin", mikäli jotain muistan neljänkymmenen vuoden takaisesta arvostelusta HS:ssa (joka siihen aikaan vielä oli myös kulttuurilehti).

      Itse miellyn silloin kovasti tuonkaltaisiin essee-"yritelmiin". Nykyään nekin tuppaavat useinkin jäämään historian tunnettujen tosiasioiden kertauskurssiksi, autioksi ja hengettömäksi deskriptioksi. Esimerkki sellaisesta "esseekirjasta" on mainittu tässäkin keskustelunpätkässä.

      Poista
    6. Monusta Klingeä ei pitäisi liiaksi moitiskella. Hän oli oman laatuisensa ja arvosti historiaa ja kirjoitti monesta asiasta paljon. Kyllä maahamme sellaisia ihmisiä pitää muutama vähintään mahtua vaikka kaikki eivät heitä sietäisi.

      Poista
  6. Taivas tietää mitä Kihniön pappi teki.
    Kai hauskaa, koskapa kaikki nauroivat kun junassa kysyin sitä äänekkäästi kuulutettaessa Kihniötä. Siellä oli mukavat paperiset juomalasit vesipullon vieressä ja konnarit mukavia. Etuvaunusta näki kauas. Se oli yhtä juhlaa. Mutta mitä se Kihniön pappi mahtoi tehdä.

    VastaaPoista
  7. Kuka rakensi Venetsian?

    VastaaPoista
  8. Puut osaavat muuttaa muotoaan.

    VastaaPoista
  9. Blogissa on upeaa taidetta ja suurta humanismia. Toivonkin tosissani, ettei professori ala kirjoittaa halventavasti toisista professoreista, se laskisi hänen tasoaan roimasti. Sellaisia halventajia on liiaksi asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnen useampia k-usipäisiä professoreita ja vastaavasti huippuluokan loistotyyppejä. Jokainen saakoon ansionsa mukaan.

      Poista
    2. En ole huomannut blogissa morkattavan ainoaakaan ensimmäiseen ryhmään kuuluvia enkä kehaistavan jälkimmäisiä.

      Poista
  10. Itse näen kristinuskon ("valkean kuninkaan") leviämisen etenkin pohjolassa kauppasotana. Kesko vastaan S-ryhmä turkiksineen, Keskolla viini ja lasitavarat. S-ryhmän itäisin myyntipaikka nykyrajojemme sisäpuolella oli merenrantaniitty Virolahdella, jonne Jääsken miehet tulivat pitkin jokea vendikauppaan. Nykyään sillä on campingalue, 1300 se esiintyy Tallinnan raadin kirjoissa civitaksena.

    VastaaPoista
  11. Että professori Reguspatoff olisi venäläinen keksijänero? Ei aivan, uskoisin mieluummin -

    Toimistomummot! Ny sen jo hoksasin.

    Mikko Alatalo - Syksyn sävelessä.

    Mummoni ja moukarinheitto kun on ollut tässä kaikenlaista kiirutta, että en siis siksi.

    Mutta todeksi jää että silloin ennen oli kuningasvettä. Nyt on mennyt jo tuo klooria klooria ja hallelujaa uimahallinkin väki kumman heiveröiseksi.

    Hän käynee yhä kuntotyösalilla?

    Olen jo pyörittynyt, kahden kaksipyöräisen isäntä/käyttäjä. Eivät risteydy.

    Tuo kirja Venäjästä jäänee rahapalkan varaan No, sen kirjan olen ostava.


    Pekhutto mäitä jelteit pehkutto näitä jelteitä.

    Ei tuu mitään. Entäs 1/2 -nopeudella: Hirveet helteet.

    (Tärisöö, putki paukkaa. Vaatii jo uuden happianturin. Melko tyyris melutin!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sähköön liikenteessä pitäisi siirtyä vaiheittain: ensin yksipyöräiset sitten kaksi-, kolme-, nelipyöräiset jne.

      Poista
    2. Siirrytään vaan kertarysäyksellä kaikki käyttämään sähköpyörätuolia johon voisi käyttää sovellusta alkuperäisestä Sin Singin pyörättömästä sähkötuolista.

      Jipijaijee! Salamalla ratsastamaan halki pölyisten aavikoiden, jeaah!

      Poista
  12. Lankaa seuraamalla pääset eteenpäin.

    Ariadne

    VastaaPoista