Sotavalta

Otsikon sana esiintyi keskiajalla ihmisen nimenä. Samoin esiintyi Ihalempi.

Kuva näyttää kirjaa, jota hiukan harmittelen. Kun nyt kommenteissa ovat jostain syystä jääneet vähälle motkotukset, miksi kirjoitellaan vieläkin sodista, ammattimaista tiedon tasoa vuoden 1944 tapahtumista esittelevä kirja olisi hyödyllinen monelle.

Meinander on ollut jo kauan Helsingin yliopiston historian professori. Hänellä on sama ruotsinkielinen historian oppituoli, jolla Klinge istui aikoinaan.

Tämä ruotsinkielinen kirja ilmestyi 2020 ja on muuten sama kuin “Suomi 1944” mutta saatettu huolellisesti ajan tasalle. Uusin tutkimus on otettu huomioon, ja kirjoittaja on harjoittanut sitä myös itse alkuperäislähteisiin tukeutuen. 

Siten mukana on Kimmo Rentolan löytämä, ammattilaisten hyvin laajasti aitona pitämä venäläinen asiakirja, jossa olivat ehdottomat lisävaatimukset Suomelle.

Olemme tienneet vuosikymmeniä, että Teheranin konferenssissa (Stalin, Roosevelt, Chruchill) marras-joulukuussa 1943 Suomelle ei sovittu vaatimusta ehdottomasta antautumista, toisin kuin Saksalle ja sen muille satelliiteille.

Olemme lukeneet aika kauan maaliskuun 1944 rauhantunnusteluista, kun Paasikivi ja Enckell kävivät Rytin ja Mannerheimin siihen kehottamina Moskovassa kuulemassa rauhanehdot. Ne olivat niin kovat, ettei niihin voitu silloin suostua, paitsi ehkä Paasikiven mielestä. Enckell oli sitä mieltä, että lisää ehtoja tulee. Rentolan paperissa on punktit, jotka olisi esitetty, jos Suomi olisi suostunut neuvottelemaan 1940 rajojen, sotakorvausten, saksalaisten internoimisen jne. pohjalla. Olisi ollut annetta Neuvostoliiton käyttöö Ahvenanmaan lisäksi Suomenlinna ja taattava vapaa kulkuoikeus sinne, rajan määrääminen Kymijoelle ynnä muuta.

Meinander on niin hyvä tutkija, ettei hän mainitse tässä yhteydessä “torjuntavoittoa”, mutta mainitsee toteamalla, että tämän Stalinin rauhantarjouksen torjumisesta muiden ohella Ryti tuomittiin sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä.

Lukija saa itse todeta, että eihän tuossa tosiaan vaadittu ehdotonta antautumista. Mutta…

Oma johtopäätökseni on kauan ollut, että kun saksalaiset oli siis poistettava huhtikuun kuluessa ja armeijasta puolet kotiutettava toukokuussa, kysymyksessä olisi ollut antautuminen. Ja syyskuussa 1944 näitä laajoja vaatimuksia ei esitetty, koska silloin Suomen neuvotteluasetelma oli parempi. Esimerkiksi tykistö ja ilmavoimat olivat paremmat kuin koskaan.

On kovin terveellistä, että Meinander korostaa Narvan - Sinimäkien taisteluja, jotka olivat Neuvostoliitolle suuremmat sekä miesmäärältään että tappioiltaan kuin Kannaksen ja Laatokan rannan taistelut. Ne jatkuivat elokuuhun asti. Saksalaisten puolella kunnostautuivat erityisesti SS-joukot ja nimenomaan virolaiset, tanskalaiset ja norjalaiset. Vaikka Saksa voitti tuon suurtaistelun, se joutui vetäytymään syyskuussa, kun kaikki Baltian armeijat olivat jääneet mottiin. 

Niinpä lukija saattaa päätellä, että kylmä sota Neuvostoliitto - USA alkoi jo 1944. 

Ellei lukija ajattele näin, joka tapauksessa Suomi sotineen oli sangen pieni asia Euroopassa, ja Eurooppa ol sangen rajallinen sa maailmaa. 

Ja harmitteluni  sitä, ettei juuri tätä Meinanderin kirjaa ole tällä haavaa e-kirjana eikä ä-kirjana. Pitäisi olla. Kaikin mokomin.