Viivallinen

Koska en ymmärrä asiaa, yritän selittää sitä muille.

Otsikko on selittämätön. Yritän sanoa, että jotain kuvataan alusta loppuun. Haluan selvittää, miten kartonkipakkaus avataan tai pahvilaatikko suljetaan. Ehkä katson YouTubesta ja kai siellä on parin minuutin video ja varmaan katson sen alusta loppuun eli lineaarisesti.

Joskus katson, kun joku on löytänyt käyttöohjeen ja yrittää selvittää esimerkiksi, miten puhelimen saa äänettömälle tai kellon oikeaan aikaan.

Tarkkailtava katselee ohjetta lopusta ja jostain ja keskeltä ja ties miestä. Ei tule selvää, ainakaan nopeasti. Toinen lukee ohjeen alusta loppuun lineaarisesti. Ei tule selvää, koska yksityiskohdat (paina B, käännä nuppia kolme, paina nappulaa F), unohtuvat ja sekoittuvat toisiinsa.

Äsken kuuntelin huonosti, kuten on tapani, kahta etevää henkilöä televisiosta. Aihe oli kiinnostava eli Venäjän rahojen ottaminen ja siirtäminen Ukrainan käyttöön.

Etevät henkilöt sanoivat monta kertaa “omistusoikeus” ja “demokratia”. He käyttivät näitä sanoja valistumattomasti ja niiden merkitystä vaihtaen. Tämä on kaikkein tavallisinta.

“Omistusoikeuden” kuvaus käytössä olevissa alan kurssikirjoissa ei ole oikea, ja taloustieteiden hakuteoksissa se on yleensä virheellinen. “Demokratia” tunnetaan yleisesti sanaksi, josta ei yhtään tiedä, onko se perhonen vai hirvikärpänen.

Emme yleensä huomanneet, että jo Google ja Wikipedia muuttivat tottumuksiamme perinpohjaisesti.

Valitettavasti kummankaan käyttää ei tiettävästi opeteta, vaikka molemmilla voisi välttää paljon mielipahaa ja ansaita kasan killinkejä.

“Tekoälylle” kävi nopeasti se odotettu kova kohtalo. Mitä enemmän sanaa selitetään, määritellään ja etenkin myydään, sitä epäselvemmäksi se tulee. Tai jos vertaamme sanas esineeseen, se ei ole kuin tikkari tai jäätelöpuikko: sisällä ei ole tikkua. Sisällä ei ole mitään. 

Olen käyttänyt paljon aikaa valmistaakseni toimeentulonsa lakiasioihin riippuville esimerkit siitä, että lainsäädännössäkin lineaarisen tekstin aika on ohi.

Omassa maailmassani laki on kirjoitusta, joka on jaettu ehkä muutamaan osaan, lukuisiin lukuihin ja jaksoihin, joita merkitään pykälän merkillä. Jostain on opittava, että nuo pykälät jakautuvat kappaleisiin, joista sanotaan momenteiksi ja niittenkin sisällä voi olla tekstin pätkiä, jotka on numeroitu. Niitten nimitys on “kohta”. Lihavointia ja kursivointi käytetään.  

Erittäin huono ajatus on lukea tuollainen pidempi teksti alusta loppuun. Tavallinen keino on alleviivata eri kohtia. Parempi keino on kopioida kaverin alleviivaukset ja yrittää ymmärtää niitä.

Älkää surko. Olen lukenut eri tavoin tekijänoikeuslakia, jossa on noin 70 pykälää, nyt jo yli 60 vuotta, mutta en osaa sitä.

Saatte ilmaisen neuvon. Olen varmistanut sen käyttökelpoisuutta katsomalla tarkkaan, koska olen istunut rauhassa yhdessä ainakin kymmenen oman ammattikuntansa ja valveutuneen yleisön mielestä tuon lain huipputuntijan kanssa.

Jos he esittävät ulkomuistista vähänkin pidemmän pätkän lakitekstiä, jokin on pahasti vialla. Todellisen tuntijan erottaa myös siitä, että hän toimii kuin keittokirjasta piparakakun valmistusohjetta aina välillä tarkastava lapsi. Ehkä olin hiuka yllättynyt, kun kunnioittamani kihlakunnantuomari otti todistajanvalan tekstin esiin aina ennen kuin sanoi: toistakaa saneluni mukaan. - Joku nerokas henkilö oli keksinyt painaa tuon alle kymmenen rivin tekstin lakikirjan sisäkanteen.  Laamanni Helminen oli istunut myös Pohjoismaiden suurimman oikeusjutun (asekätkentäjuttu) ja lukenut valan tekstin ainakin 10 000 kertaa. Isäni luki muka tulo- ja omaisuusverolain jyrkän säännön rähisevälle asiakkaalleen kirjasta, jonka minä tunsin kansista - “Mieskuorolauluja II” (Laulu-Miehet).

Tekoälyn ongelma on samaa sukua kuin fysiikan mustan laatikon, ja se poikkeaa kielen (semantiikan) tutuista tuntemattomista, joita ovat heijastuminen, imeytyminen, sironta ja muutamat muut. 

Edes kiinnitettyäsi huomion juuri oikeaan kohtaan, et ehkä voi käsittää sitä. Se on kuin erään Lucky Luken konnaksi osoittautuvan oaoin raamattu - näppärästi naamioitu salapullo eli jemmaflinda, jossa ei oe tekstiä ensinkään. Raamattuun kätketty tikari oli vaha vitsi jo kun z. Topelius käytti sitä.