26. toukokuuta 2024

Pitääkseni kiinni



Pitääkseni kiinni kansanomaisuuden kaihtamisesta otan mainitakseni, että Kansallisoopperan Wagnerit ovat olleet hämmästyttävä elämys.

Puhe ei ole venäläisistä palkkasotureista, vaan lähes 150 vuotta sitten kuolleesta säveltäjä Richard Wagnerista, jolla on hiukan huono maine.

Ennen saattoi leimautua jopa natsiksi sanomalla jotain myönteistä edes “Lentävästä Hollantilaisesta”. “Niebelungin sormuksesta" (“Ring”) ei ollut järkevää inahtaakaan, koska se oli saadun tiedon mukaan Hitlerin mielimusiikkia. 

En ole selvittänyt asiaa lähemmin, mutta rohkenen epäillä, että Hitlerillä ilmeni kesken esityksen Bayreuthin oopperassa “muita kiireitä”. Käsitykseni hänen kärsivällisyydestään ja musiikin harrastuksestaan ei ole korke. Ja pelkästään Ringin neljäs ja viimeinen osa, joka tuli eilen Ylen Areenasta suorana, kestää 6 (sanoo kuusi) tuntia.

Sangen yleinen käsitys on, että nämä oopperat ovat hullutusta ja ikävystyttävyyden huippu. Amerikkalaiset toistelevat ihan muissakin asioissa, että “se ei ole loppu ennen kuin lihava nainen laulaa”. Sanonta on hauska mutta hiukan outo. Näissä oopperoissa kaikki paikat ovat täynnä lihavia naisia ja he laulavat käytännössä koko ajan. Eilinen Brünhilde, Johanna Rusanen, oli mahdottoman hyvä.

Alberichin näkymättömäksi tekevä viitta, Tarnkappe, olisi hyvä olemassa eräissä tilanteissa. En tiedä, missä niitä myydään. Pitäisikö kysyä Tokmnnilta tai olisiko sellaisia Lidlillä tarjouksessa.

Kuvassa Alberich on juuri ottamassa pitkät käyttäen tätä hämäränhuntua. Ja se oli Theodor Adorno, joka aikoinaan tähdensi, että Alberich-kääpiö on tarkoitettu näyttämään iljettävältä juutalaiselta. Loki puolestaan on vain arjalainen psykopaatti.

Oopperan taito ja informaatioteknologia ovat edenneen käsittämättömästi. Kyllä kelpaa näyttää kaikelle kansalle ihmeellisiä valoja, loistavia maskeja ja puvustusta ja yleisesti noin 100 taiteilijaa ja 100 teknisen alan ssiantuntijaa, jotka toimivat tunnista toiseen sekunnin osan tarkkuudella yhteen.

Wagner puolestaan keksi taustamusiikin. Olen antanut lapsillenikin ohjeen, ettei musiikkia kannata kuunnella. Konsertin tai oopperan tuolissa voi vaipua muihin mietteisiin. Niin teen aina itse, ja seuraus on aina sama. Viimeistään kymmenen minuutin kuluttua olen musiikissa syvässä hypnoosissa niin etten muista kaikin ajoin edes hengittää.

Television täti sai kuulla eräältä kapellimestarilta, että pian tulee näyttämölle yhdistelmä Wagnerin Niebelungin sormukseta ja Tolkienin teoksesta Taru sormusten herrasta, sävelin. Miten mainio ajatus. Nehän ovat pohjaltaan sama teos. Olisin kyllä mielelläni sijoittanut Harry Potterin samaan joukkoon.

Savon kymmenien kesien hienoimpia muistojani on Berglundin ja Bournemouthin porukan Sibeliuksen sinfoniasarja Kerimäen kirkossa. Sibelius ei tosin ollut aivan Wagnerin (ja Bachin) veroinen säveltäjä, mutta parhaansa hänkin teki. 

Paras musiikki virtaa kuin joki (Wagnerin aikaan vielä suhteellisen saastumaton), ja virran läpi välähtelee kulta.

Pysyäkseni asiattomuuksissa perheessäni on vaihdettu vanha ja hyvä iso flyygeli digitaaliseen pianoon, jota voi soittaa pelkät kuulokkeet päässä. Siis flyygelin kerrostaloversio. 

Ääni on kaunis. Laitetta ei tarvitse koskaan virittää eikä se edes ollut kallis. 

Hiukan ihmettelen, ettei Yamaha ollut asentanut pianoon näyttöä ja USB-sisääntuloa. Pääsisi etsimästä nuotteja. Minulla sattuu olemaan verkosta vedettynä muun muassa Bachin, Mahlerin, Beethovenin ja Schubertin koko tuotanto nuotteina. Nyt horjahtelen kahden vaiheilla. Ehkä tuo Wagnerkin olisi kiva olemassa. Voisi katsoa, milloin äänessä on flyygelitorvi ja milloin kontrafagotti.

Niin muuttuu maailma. Stalin, joka kuulemma piti Mozartista, joutui tyytymään tavalliseen grammariin ja halusi kuulla Mozartin C-duurikonserton Judinan soittamana. Sitten hän kuoli. Kappaletta vähän ihmettelen. Styronin romaanin “Sofien valinta” mukaan ajasta luopumisen aikeissa olevalle sopii musiikiksi parhaiten Mozartin Sinfonia Concertante. Siitä olen samaa mieltä. Toinen osa, hidas. Jascha Heifetzin vanha levy, mieluummin kuin Perlmanin ja Zuckermanin uudempi.


43 kommenttia:

  1. Bayreuthista tuli merkittävä kansallinen tapahtuma natsidiktatuurin aikana. Thomas Mann (1875-1955) loi termin "Hitlerin hoviteatteri".
    Propagandaministeri Joseph Goebbelsilla (NSDAP, 1897-1945) spektakuloi Hitlerin vuosittaisen saapumisen Festspielhausiin ja tuhansien oopperaharrastajien hurraukset, jotka uutislehdet tallensivat ja lähetettiin elokuvateattereissa. Nämä kuvat ovat painautuneet kollektiiviseen kulttuuriseen muistiin.
    "Lohengrinin" uusi tuotanto Furtwänglerin johdolla vuoden 1936 olympialaisissa oli maailmanlaajuisesti arvostettu taiteellinen tapahtuma, jota ylistettiin kaikilla kielillä. Kaikki puvut valmistettiin valkoisesta silkistä. Natsipropaganda käytti taiteellisesti korkeatasoisia esityksiä väärin todisteena natsihallinnon edistyksellisyydestä. Thomas Mann, joka kuunteli radiolähetyksiä maanpaossa Zürichissä, ilmaisi asian pähkinänkuoressa: "Kaikelta, mitä Saksasta tulee, puuttuu viattomuus, kulttuurinen propaganda on kaiken perusta." (Mann, Päiväkirja, 9.8.1934). Arturo Toscanini (1867-1957) ja Fritz Busch (1890-1951), jotka molemmat olivat johtaneet Bayreuthissa, lähtivät maanpakoon, koska heidän mielestään oli "häpeä palvella pahaa". [www.historisches-lexikon-bayerns.de].

    Kun aikoinaan kaivelin Espanjan sisällissotaa, niin muistelen että Francon sotatoimien käynnistyessä 17.7.1936 H. oli Festspielhausissa, tieto sai odottaa ne tunnit, kunnes näytös oli päättynyt. Herraa ei saanut häiritä. Hän järjesti varman tulon juhllille 1933-1945 saakka. (v. 1936 juhlilla esitettiin kolme Wagneria: Lohenring, Parcifal ja Ring, notta joku niistä pelattiin tuona iltana).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epäilen vahvasti että Wagnerin suosio natsiaikana ei niinkään johtunut musiikin korkeasta laadusta vaan siitä että aito saksalainen oli ne säveltänyt.

      Poista
    2. Kyllä se taatun aitogermaaninen aihepiirikin vaikutti.

      Poista
    3. Lapsena ihmettelin, kuka se radiossa usein mainittu Aatos Kaniini oikein on. Sittemmin tajusin.

      Poista
    4. Aihepiirihän oli mytologiaa

      Poista
    5. Ydingermaanista mytologiaa. Joillakin henkilöhahmoilla lienee todellisuuspohjaakin.

      Poista
    6. Entäs nämä nuormyyttiset uusihmiset, miteppä niillä on? Ei kuulu!

      Onko ne liika harvoin päässy ruokapöydän ääreen vai kun pihisee ja piipittää ja vinkuu eikä enää kuulu vaikka kuulottimessa olis ihka uudet patterit? Ohan noita komeitaki, se poliisi Oulusta päin, koko kelpo veikko ja antaumuksella jaksaa laulaa. Hyväksyttävää - jopa hyvä. Ei oo mikään uus- vaan kunnon- ja vielä vanha kunnon taide se.

      Joteki parempi se taide kuin ne tyypit silloin siellä Saksassa vaikka kuuhun pääsikin livahtamaan muutama ukkeli niiltä sitten myöhemmin, Saturn Vllä (5), (ei ukkoa vaan viitonen) se raketti jota isompia olis tarvis ja onkin jo mutta mikä siinä kesti oikein, ja miksi se maksoi niin perkeleesti, kalliimpaa kuin eräät tietyt oopperajuhlat. ettenkö sanois. Eipä ollu niin huonoja ne natsit aina ja pahoja kaikessa kuin sitä tekisi mieli uskoa, tai olla uskovinaan. Helkkarin aikaansaapia. Että natsiutta PK -yrittäjyyteen, vaan ja reippaasti Suomi kuntoon ja tupakit pois ja kasvisruokia ja eläinten oik_, eiku ei tietenkään.

      Upsis. Nehän ei oo muotia enää, ei käy, ei.

      Poista
  2. Olen ajatellut että Gandalf tai A.Dumbledore kuuluvat blogistin tuttaviin. Jospa heidän tiedossaan olisi näkymättömyysviitan kauppiaita.

    VastaaPoista
  3. Olen koko ikäni pystynyt nukahtamaan ja nukkunut musiikkia kuunnellessani. Kuulemma tämä alkoi muutaman päivän ikäisenä, kun Naistenklinikalta kotiin päästyämme isäni soitti pianolla ja minä nukuin tyytyväisenä.

    Tunnistan tuon oopperassa nukkumisen. Toki on noloa, jos alkaa kuorsata, mutta jo siinä kuvailemassasi välitilassa muut ajatukset ja pohdinnat lähtevät elämään omaa elämäänsä ja aivot löytävät uusia yhteyksiä. Hurjin kokemus oli nelisenkymmentä vuotta sitten Veronan oopperajuhlilla, kun todella pitkän matkapäivän jälkeen illalla Aidaa seuratessa puoliuni muuttui näköharhoiksi ja muuksi sellaiseksi. Musiikki auttaa ideoiden keksimisen lisäksi niiden järjestämisessä.

    Vaimoni ihmetteli seurustelumme alkuaikoina, kun pystyin nukkumaan hänen soittaessaan muutaman metrin päässä Beethovenin pianokonserttoa. Aluksi havahduin siihen, että hän hyppäsi orkesterikohdat ohi, mutta kun siihen tottui, sekään ei enää unta häirinnyt.

    Myöhemmin, kun piti valmistumista varten vihdoin saada suoritettua viimeiset ja hankalimmat paljon laskuharjoituksia sisältävät kurssit, silloinen juuri toimintansa aloittanut Classic Radio kuulokkeilla kuunneltuna antoi taustatukea laskuille.

    VastaaPoista
  4. Ring-arvostelujen yhteydessä ja muutenkin kriitikot ovat korostaneet, miten tärkeää ja hienoa on, kun ohjaaja modernisoi klassikoita.

    Tästä olen täysin eri mieltä. Modernisoiva ohjaaja aliarvioi ja pitää katsojaa tyhmänä.

    Kehittäkää ihmeessä uusia, tästä ajasta kertovia klassikoita, mutta älkää pilatko vanhoja!

    VastaaPoista
  5. Musiikkimakuja on jokaisella omansa eikä niistä voi kiistellä. Itse pidän Sibeliusta parhaana säveltäjän kautta aikojen. Hänen musiikkinsa on voimakkaan emotionaalista, rikasta ja syvällistä, kaikkien instrumenttien toimiesssa yhteen parhalla tavalla.

    VastaaPoista
  6. Janne Nisonen konserttimestari, Irina Zahharenkova piano, Tapiola Sinfonietta ja Beethovenin pianokonsertot huomioiden 27. 3 2025.

    Uskoisi wagneriaanisuuden saavan kyytiä mutta mistä sen voi varmaksi tietää, kauheaa kun on mentävä ja maksettava että kuulee itse. Ja missä se kapellimestarikin luuhaa? On se vaan se espoolainen piensinfonisuus, kaikkea sitä onkin. Onneksi ei urkuharmoonilla ja mandoliinilla. No, jos niin miksei. Koskaan ei saa olla liian ennakkoluuloinen.

    VastaaPoista
  7. Suomessa tämä on ainoa julkaisu, jossa saa lukea korkeasta kulttuurista, Wiivistä ja Vagnerista. Kiitos kansan syvien rivien sivistäjälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terävä huomio, ja osaltani kiitän sivistäjää.

      Wagnerin läsnäolo on kauan ollut silminnähtävää mutta silti vaiettua.

      Wagner on nyt paikallaan, pöydällä. Pian ylenee hän luultavimmin pöydän päähän nuija sorkassa. Olkoon niin.

      Poista
    2. Suomen Wagner-seura perustettiin vuonna 1991 ja se julkaisee Wagneriaani -nimistä lehteä. En tiedä, kuuluuko blogistimme kyseiseen seuraan. Jos kuuluu, hyvässä seurassa on!

      Poista
    3. Kyllä en lähde oopperaan ilman Demaria, pittäähän se jottai lukemista olla.

      Poista
    4. Taisipa olla 19. huhtikuuta 2012 kun täällä oli viimeksi yhtä kummaa jylhää. Silloinkin joku pelasi hitlerkortilla ja sökörinki naureskeli. Ellei.. onko tämä jo pukuhuonemahjongia? Sitä jossa kaikki konttaavat ja etsitään pudonnutta kultahammasta.

      Poista
  8. Pääsin alkukeväästä vierailulle Helsingin oopperataloon, ja ilahduin miten tutulta tuntuivat ne valtavan korkeat taustatilat, joissa lavastuksia, pukuja yms tehdään. Mieleeni tulivat heti nuoruuteni tehdas- ja korjaamohallit Suomessa ja Ruotsissa.

    Itse näyttämöhän oli todellakin vain pieni pakollinen osa suurta kulttuuritehdasta. Rooliasujen valmistus ja säilytys oli millintarkkaa touhua. Erinomainen oppaamme, Almin tytär, kertoi millaista sentti- ja sekuntipeliä rooliasun vaihto voi olla - tiukimmillaan aikaa oli 20 sekuntia.

    Ooppera voi olla myös logistinen elämys.

    VastaaPoista
  9. Onneksi emme tiedä, mikä oli Hitlerin lempiväri ja mikä lempiruoka. (Tosin äkkiä alkoi tuntua siltä, että joku täällä, jos jossain, tietää.) Pilaantuisivat nekin. Vai onko Pahan taidemaku jotenkin ytimellisempää kuin ruoasta pitäminen?

    Vähän muuten tylsää nykyisillä musiikki-ihmisillä. Harvaa canceloidaan siksi, että on suurnatsin mielimusaa. Olisi se jylhempi syy syrjäytyä kuin mikään #Metoo-keissi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitler oli, kuten kuvaan sopiikin kun hieman funtsaileepi, ääri-ihminen kaikessa, mm. äärivihreä ja äärivegaani. Nykyaikana hän olisi vihertävien vaihtoehtoliikkeiden messias.

      Poista
    2. Hitler oli kasvissyöjä, ei vegaani. 1930-luvulla (ja vielä pitkään sen jälkeenkin) kasvissyöjäksi eli vegetaristiksi profiloituminen tarkoitti sitä, ettei syönyt lihaa, mutta maitotaloustuotteita ja kananmunia nyt kumminkin. Ja monen kohdalla myös kalaa sun muita meren eläviä.

      Poista
  10. Pari kansan äänen ilmausta aiheesta (omani mukaan luettuna):

    Esa Pakarinen päätynyt oopperaan suomifilmissä. Joutunut tälläytymään frakkiin, kovitetut rinnukset (?) ja kaikki. Kun se ylipainoinen sopraano vetäisee aaria, Pakarinen harmistuneena ääneen: "Miksi se huutaa?" Edessä olevalla rivillä hieno rouva kääntyy ja sihahtaa sivistyneen pyhässä vihassa: "Moukka!" Pakarinen nöyrästi: "Moukkiahan tässä ollaan."

    Minä myös, minä myös (kuten Klinge kerran kirjoitti lähes aivan vastakkaisessa asiayhteydessä).

    Veikko Huovinen oli päätynyt Kuhmon kesän konserttia kuuntelemaan, ilmeisesti ensimmäiseen ja viimeiseensä. Salissa kammottava helle. Alla oranssi muovituoli, joka sai hikisen paidan liimautumaan selkään. Kun kvarteton kitkutus jatkumistaan jatkui, Huovinen parkaisee epätoivoisena, toki vain mielessään: "Lopettakaa jo, saatanat!"

    Minäkö myös? Kieltämättä, toisinaan. Kausikortti kyllä oli kolmisenkymmentä vuotta, kunnes lysti loppui alkuvuodesta 2020. Minua kiinnosti eniten orkesterin työskentelyn seuraaminen, se miten säveltäjän partituuriin usein uskomattomalla taidolla kirjoittamat stemmat muuttuivat orkesterin käsissä yhtenäiseksi sävelvuoksi. Mutta siis toisinaan... En usko olleeni yksin hämärän rajamailla, kun orkesteri ei millään saanut loppumaan jotain haukimaisen pitkää ja puisevaa sinfoniaa. Jopa eräs historianprofessori, itse musiikkimiehiä, kirjoitti muistelmissaan samasta ilmiöstä ja kuvaili sitä onomatopoeettisesti.



    VastaaPoista
  11. Vihdoin professorilta todiste siitä, missä fasistit piilevät. Eivät persuissa: nämä eivät kuuntele Wagneria. Odottaa sopii vielä että professori todistaa, missä kaikessa Hitlerillä on hyvä maku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitler on vain pieni kasa tuhkaa, ei makua

      Poista
    2. Wagner oli natsieliitin harrastus. Isot puolueen massat eivät sellaista harrastaneet.

      Poista
    3. Konepistooleissa. Hänellä oli hyvä maku konepistoolien suhteen ja mm. Suomi -kp. Hänellä oli kylläkin huono maku rynnäkkökiväärien suhteen. Sotalaivojen suhteen taas, tai no ehkäpä se ei ole kovin tärkeää.
      Kysyisittepä vaihteluksi mikä hänen motivaationsa oli, mikä häntä ajoi ja miksi, hänhän oli sotavammainen, siis diagnosoimaton ja vielä hammaslääkäripelkoinenkin. Pommiattentaatin mentyä mynkään kaikki repesi ja alkoi pitkä luisu montun pohjalle. Kotirintama petti ja koska ordnung muss sein tietenkin upseerit edellä.

      Poista
    4. Jos lirauttaisi hitlertuhkakasaan kiehuvaa vettä saisiko instanthitlerin puutarhaan? Zum Teufel mikä torjuntakeino, räkätit pois marjapensaista. Entäs sitten etanat kasvihuoneessa, ooh... onkohan se viisasta sittenkään, ettei kävisi niin että alkavat maastapakoon ja perustavat oman hitlerittömyysvyöhykkeen jonkun viattoman naapurin lasten hiekkalaatikkoon?

      Poista
  12. On mielenkiintoista kuinka historian suuret seikkailut ja sikailut henkilöidään, unohtaen se taustalla oleva intressiryhmä joka henkilön valitsi ja jonka henkilö valitsi. Kuten Schiklgruberin Saksan teollisuuspiirit, jotka pyrkivät eroon sotaveloista tai ranta- ja satamaroisto Putinin FSB, joka mieluusti toimittaa uuden Putinin jos vanha väsähtää.

    Nelijalkaisella ystävällämme pseudomiljonääri Trumpilla on myös varma tukensa.

    Caesarista ja Jeesuksesta (tai faaraoista) alkaen historia on kirjoitettu yksi yksilö edellä. Se näyttää harhauttavalta.

    VastaaPoista
  13. Hypnoosiin vajoaminen oopperan aikana on normaalia. Kerran Patarouvan esityksessä amatööribasso joutui lausahtamaan näyttämöltä käsin ”Olli, älä kuorsaa.”
    -ok

    VastaaPoista
  14. Missasin "Jumalten tuho" -lähetyksen, kun hoksasin sen vasta puolesta välistä, mutta Areenassa se on vielä vuoden kuten Ringin muutkin osat. Koko kansan palvelija Areena! Eilen sieltä tuli myös Wagneria "RSO musiikkitalossa" -konsertissa. Oli Beethovenia ja Berliozia, jotka kuulostivat vähän Wagnerilta ja itse W:ltä Siegfried idylli sekä Rrünhilden osa Jumalten tuhon loppunäytöksestä, esittäjänä mahtavaääninen tähtisopraano Violeta Urmana.

    "Siegried idylli" on lempeää linnunlauluista musiikkia, jolla säveltäjä oli herättänyt vaimonsa Cosiman tämän syntymäpäivänä 25.12 kiitokseksi Siegfried-pojasta. 13-henkisen ensemblen avulla siis. Esittämäänsä Berliozin musiikkia Urmana kutsui "ranskalaiseksi Wagneriksi".

    Mielenkiintoisia noissa konserteissa ovat myös monet keskustelut. Violeta Urmana sanoi, ettei ole koskaan laulanut koko Ringiä, ääni ei olisi siihen tarpeeksi iso, hochdramatisch. Hannu Lintu oli toista mieltä, ja kyllä hänen laulunsa olikin valtavaa tykitystä. Onpa mielenkiintoista verrata Rusasen laulua häneen. Keskusteluissa sivuttiin myös lihavaa naista laulajana, ja suomalaissopraanot totesivat, että ainakin lihaksia tarvitaan, voimakas ääni ei saa tarpeeksi tukea kovin hennosta varresta.

    Joel Haahtela antoi "psykiatrin lausunnon" Wagnerin musiikista tai oikeastaan hänen musiikkinsa kuuntelijoista. Osan se vie hurmioon, toiset vieroksuvat. Kannattaa antautua sen lumoihin, ei tässä elämässä ole paljon sellaista, joka siihen pysyy. Bachia tietysti unohtamatta, mutta se musiikki toimii toisin, vie syvemmälle, Wagner jonnekin sfääreihin, alitajunnan piirissä kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heti pitää korjata, tuo selostamani konsertti oli jo vuodelta 2016, mutta musiikkihan ei vanhene, Areenassa se oli vain pantu Ringin perään, kun oli vähän samaa aihetta. Vähän ihmettelinkin, miksi Minna Lindgren oli haastattelijana eikä Lotta Emanuelsson, kuten tavallisesti. Areenasta niitä löytyy, uudempia ja vuosien takaisia, voi vaikka kesällä kuunnella parhaita, kun RSO on lomalla.

      Poista
  15. "En voi kuunnella enempää Wagneria... muuten alkaa tehdä mieli valloittaa Puola" (Woody Allen).

    "Suuri aika tarjoaa suuria elämyksiä muutenkin kuin rintamalla. Niinpä sodan uuvuttamat taistelijat lähetetään Bayreuthin musiikkifestivaaleille. Muutama tahti Wagneria riittää. Howard K. Smith kirjoittaa: ”...hänen sielunsa alkaa hengittää jälleen, hänen mieleensä nousee visio Hitleristä ja räjähtelevistä aseista, ja niin hän säntää ulos kesken ensimmäisen näytöksen, kiiruhtaa takaisin asemaseuduilleen ja alkaa taas pommituksen, täysin vanhassa terässään.” " (Peter von Bagh Luftwaffe-elokuvasta Stukas)

    "Nainen tuli luokseni Wagner-debatin aikaan ja sanoi: 'Miten voitte soittaa tuota? Näin miten perheeni vietiin kaasukammioon Mestarilaulajien alkusoiton soidessa.'" (Daniel Barenboim)

    Suuri Wagner-kapellimestari Barenboim on julkaissut kotisivullaan vuonna 1998 palestiinalaisen Edward Saidin kanssa käymänsä keskustelun aiheesta "Wagner ja ideologia". Merkittävä pohdiskelu samassa hengessä kuin Marcel Proust (Vastalause Sainte-Beuvelle). Runoilija ja seurapiirimies eivät ole sama henkilö. " L'homme qui fait des vers et qui cause dans un salon n'est pas la même personne ". Taiteilijaa ei voi arvostella sen perusteella mitä hän muuten on.

    https://danielbarenboim.com/wagner-and-ideology/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heimo Haitto, muistelen, oli kalifornialaisittain ilmaistuna rantapummi varsin huolella, par excellence. Totta, ei säveltäjämestari mutta taide irti taiteilijasta? Eihän sellainen ajatus ole tästä maailmasta.

      Poista
    2. Wagneriin ja Hitleriin liittyen, jälkimmäinen ehkä näki Fritz Langin elokuvaspektaakkelin Die Nibelungen, joka pohjaa samoihin taruihin kuin Ring, mutta niiden eri versioihin. Suosittelen blogistillekin. Varsinkin toisen osan loppu on tulkinnasta riippuen natsihenkinen tai ennustaa natsismin lopun.

      Bluray Gottfried Huppertzin musiikilla saatavissa hyvinvarustetuista kaupoista.

      Poista
  16. Tekisi mieli päästä joskus kokeilemaan klavikordia. Se taitaa edelleen olla ainoa akustinen kosketinsoitin, jolla voi soittaa vibraton. Äärimmäisen yksinkertainen kosketinkoneisto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Casion lankku, eli sylikiippari oli hyvätatsinen. Kun nitkutti niin se vouvasi. Siitä se kopioitiin muihinkin, ei Yamahan Clavicordiin pahus kuitenkaa.

      Poista
  17. Yksi mitätön hukkapätkä jolla ei ole aisat hallussa tapattaa tuhansia viattomia ihmisiä jonkin mielettömän sotansa vuoksi eikä kukaan välitä teurastettavan paskiaisen puuhista enää vaan tilanne on luiskahtanut uudeksi normaaliksi.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitatko muutaman päivän kestävää erityistä sotilasoperaatiota? Nykyisin ei enää käydä sotia, koska sellaista kuin sotatilan julistus ei enää kukaan tee. Taistelut vain alkavat.

      Poista
    2. Tarkkailetko muurahaispesää?

      Poista
    3. Talvisotakin 1939 ja Jatkosota 1941 alkoivat Neuvostoliiton pommituksilla ja hyökkäyksillä ilman sodanjulistusta.

      Poista
  18. Livemusiikin kuuntelussa on myös omat haittatekijänsä, joita etukäteen ei aina tule ajatelleeksi. Kerran nimittäin...

    ... kun olin Tampereen Yliopiston juhlasalissa kuuntelemassa korkeatasoista laulukonserttia - mm. Jorma Hynninen oli solistina - niin istuin eturivissä n. 3-4 metrin päässä laulajista. Jo akustiikan kannalta tämä oli huono paikka, oikein huono, mutta myös esteettisesti; laulajat kun välillä aukoivat suitaan oikein ammolleen, näki heidän kaikki hampaat ja niiden paikat ja kitarisan, joka heilui. Se häiritsi sen verran että oli pakko pistää silmät kiinni, ja nauttia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietysti kyseessä oli tonsilla palatina eikä tonsilla pharyngea, kuten äsken vahingossa väitin. - Olen pahoillani siitä. Ja monesta muustakin.

      Poista
  19. Olisipa sellaista taidetekoälyä, algoritmi joka ilmanalasta, sijainnista ja liikkeestä, kasvojenilmeistä ja muutamasta muusta, sanokaamme sykkeen laadusta ja taajuudesta ja hengityksen piirteistä päättelisi mitä musiikkia tai jopa äänioopperaa taiteen kuluttaja kaipaa.

    Hoviherran tapainen keino-olento joka ehdottelis että pöllimettään siitä - ei se makoilu helpommaksi tee metsänhoitoa - ei tipu kuule iskelmää jos et nyt näytä naamaas ulkona - nonnih, no nyt! - kelpaisko Strauss vai tahokko Mozarttia, olis jännä postitorvikonsertto vetopasuunalla tiedossa, koitetaas sitä niin saat sahan käyntiin...

    Toisaalta onhan tämä blogi. Kuka nyt kesällä mettähommia!

    Tosiaan Christian Lindbergh ja Tapiola sinfonietta on aika sievää juuri mato-ongintaan.

    VastaaPoista