Neula

 

Tulen tekemisen jälkeen ehkä rajuin keksintö oli neula.

Tämä ajatus ei ole uusi. Luusta tai eläimen hampaasta valmistettuja neuloja on löydetty, ja niissä on tuo ihme: neulansilmä.

Kun Homo sapiens ja serkku Neanderthal menestyivät Keski-Euroopassa, jääkausi oli vielä täydessä vauhdissa. Tavanomainen viimeisimmän jääkauden päättymispäivän arvio on 12 000 vuotta eaa., mutta sen jälkeenkin tuli nuorempi Dryas-kausi eli hyvin kylmä, ja myös 1400-luvun-1700 -luvun pikku jääkausi oli täyttä totta.

Todella hyvä neula ja erinomainen käsityötaito tarvitaan varusteisiin, joita ilman ei elä kymmenien asteiden pakkasessa. Suomen Lapista tuttu peski on ommeltua turkista.

Ehkä kysymys tekoälystä on väärin esitetty. Fiksun oloisen tekstin lisäksi kenen tahansa käytettävissä oleva AI muuttaa maailmaa esimerkiksi käännöksillä. Esimerkiksi opiskelija voi perehtyä tekstiin, vaikka ei osaa lainkaan kieltä, jolla se on julkaistu.

Se ajatus on lujassa, että oppiminen ja tekstin lukeminen on sama asia. Entä jos se on vain osittain totta?

Areenassa on on erittäin hienoja dokumentteja. Nyt jäin pohtimaan erästä, joka kertoo juuri jääkausista.

Hyllyssäni on runsaanlaisesti yliopistotason arkeologian ja paleontologian kirjoja. Jotkut niistä ovat vakiintuneita klassikkoja, muutamat sangen uusia.

Siitä, mitä televisio näyttää ei ehkä kannattaisi tehdä kirjaa. Osittain mullistavia faktoja on tullut satamalla, etenkin noin viimeiset viisi vuotta. Nyt katsomassani ohjelmassa porattiin näytteitä sukupuuttoon kuolleiden eläinten luista. Mukana olivat mammutit, otus jota ennen sanottiin sapelihammastiikeriksi, vaikkei se ole tiikeri, ja villasarvikuono.

Yksi mammuteista oli kuollut aliravitsemukseen eli siis nälkään.

Televisio näyttää vain hurjasti vilistäviä numerosarjoja ja mainitsee kevyesti, että mammutin genomi on avattu. Koska se ei kuulu asiaan, sitä ei mainita, että avattua genomia pengottaessa eli geenejä lajiteltaessa toimessa on tekoäly. Sen tietoteknikan avulla, jota itse käytin yliopistolla kymmenisen vuotta sitten, kenellekään ei tainnut tulla mieleen, että luujauhosta päästäisiin viisikymmentä tuhatta vuotta sitten kuolleen yksilön asioihin. Jopa se vuosi pari sitten mainittu asia, että Britannian vanhin ihmisen luuranko, Cheddarin mies, oli iholtaan tumma ja sinsilmäinen, perustuu geenien eli siis muun muassa aminohappojen emäsryhmien luokitteluun. Jäin näitä lajiteltavia tietoja on miljardi, tai tuhat miljardia, siis yksilöä kohti.

Mikään kirja ei ole yhtä havainnollinen kuin filmi esitettäessä tulen tekemistä. Ranskalainen professori on opetellut taitavaksi kiven pirstojaksi ja näyttää, miten ja mistä kivestä tehdyillä aineilla ja millaista kääpää taulana käyttäen tuli syttyy luolaan muutamassa minuutissa. 

Tulen valossa on kuvasta päätellen suorastaan mukava ommella turkkia ja punoa suonista nuoraa.

Tässä itse asia on tuttu - minulle partiopoikavuosilta - mutta ei tarpeeksi tuttu. Itse asiassa tupakansytyttimeni on tulus. Niitä saa eurolla kappale kaupasta. Piikivi ja metalliratas = kertakäyttösytkä. Butaanin (“nestekaasu”) sijasta voisi tietenkin polttaa lankaa tai vaikka heinää.

Mahdollinen vastaväite kai on, että mitä tuo tavallista ihmistä kiinnostaa. Vastaus väitteeseen on, että sota, joka paukkuu aika lähellä meitä, käyttää uusinta tekniikkaa.

Älyammus - niitä on nyt käytössä - voi ikään kuin jarruttaa lukemaan kadunnimikilvet ennen kuin se rysähtää liiteriimme, muutaman sentin tarkkuuudella, täsmälleen hakkuutukkiin, tuhannen kilometrin päästä…

Sanoisin ettei asia ole yhdentekevä.