Vika on johdossa

 

Otsikko on kupletista eli lystillisestä laulelmasta. Sellaiset olivat ennen muotia. Tai miten niin ennen? Kyllä huumorilauluissakin eräät oman sukupolveni henkilöt olivat vimmatun hyviä. Säälittää etten koskaan tavannut Juha Watt Vainiota, Juicea enkä Veksi Salmea. Pohjaltani olen rillumarei-kulttuurin miehiä. Jäi kyllä Helismaakin näkemättä. 

Kuten kaikki lauluntekijät tietävät, niin sanottu vapaa mitta on vain yksi vaihtoehto ja sellaisena vaikea. Riimittely ja rytmikaava ovat syvää kieltä. Niitä on käytetty kautta aikojen myös puhutussa kielessä.

Amerikassa asuessani käsitin, että Suomessa julkisen puolen rakenne ja johto on huonosti kehittynyttä. Juuri Kaliforniassa varoittavia esimerkkejä huomasi harva se päivä. Siellä oli esimerkiksi tavattoman hyvin toimivia yleisiä kouluja, mutta toisaalta asiointi osavaltion tai liittovaltion virastossa esimerkiksi ajokorttia koskevassa asiassa oli helposti koko päivän urakka. USA on myös järkyttävän byrokratian maa.

Nyt alkaa lehdissä näkyä jo varovaisia kannanottoja, joiden mukaa sote-uudistus ei sitten onnistunut. Mukana olleet poliitikot puhuvat kuitenkin edelleen ikään kuin inflaatio olisi syy eikä seuraus ja työn huono tuottavuus salaperäinen ilmiö.

Kerran USA:ssa valittiin korkeaan tehtävään eli vetämään puolustusministeriötä mies, joka oli ollut maailman kai suurimman liikeyrityksen eli Fordin ylin johtaja. Jopa vihamiehet myönsivät, että R. McNamara saattoi olla fiksuin, laajatietoisin ja etevin mies koko maassa ja maailmassa.

Tällä kannalla oli myös presidentti John F. Kennedy. Yliopistot ja tutkimuslaitokset olivat yhtä mieltä: hallelujaa!

Lopputulos oli ehkä maan vuosisadan suurin itse aiheutettu ongelma eli kietoutuminen Vietnamin sotaan. McNamara, joka oli siirtynyt Maailmanpankin johtoon, myönsi itse varovaisesti 1990-luvulla, että hän oli tullu tehneeksi ratkaisuja, jotka osoittautuivat vääriksi ja joista ei voi olla ylpeä.

Tämä esimerkki ei ole yksittäistapaus. Tulkintani mukaan Yhdysvallat pirstoutui juuri Vietnamin johdosta ja mikä pahinta, hyvin suuri osa kansasta oppi, että ylimmässä johdossa saattaa olla kyvyttömiä kelmejä. - Muiden taitojensa ohella McNamara osasi myös valehdella poliitikoille, medialle ja myös oletetuille kannattajilleen kirkkain silmin.

Kjn dramaattisten vaiheiden ja kansan petkuttamisen paljastaneiden Pentagonien paperien paljastumisen jälkeen koettiin Lyndon B. Johnson ja sitten Richard Nixon, joka osoitti, että roistokoplan johtamisessakin on ongelmansa jäätyään kiinni Watergatesta eli käytännössä valtion vahvuuksien ja varojen valjastamisesta oman poliittisen uransa edistämiseen, oltiin tilanteessa, jonka voisi sanoa luoneen tämän hetkisen tilanteen pohjan.

Eräässä mielessä maailman ja maailmantalouden ja kollektiivisen turvallisuuden, ydinsota mukaan luettuna, ykkösongelma on Yhdysvallat, ja Kiina ja Venäjä tulevat aika kaukana perässä.

Kirjoitin tämän tietäen, että esimerkiksi uudelleen presidentiksi valittu Trump saattaakin tehdä hyvää työtä. Oma arvioni on kyber-sisällissota, mutta ei tuo rauhallisempi vaihtoehto ole mahdoton.

Useassa maassa vallitsee diktatuuri, mutta myös demokratioissa on suuria ongelmia. Eikä demokratia tietenkään tarkoita kansanvaltaa, joka on järjenvastainen ajatus. En itse eikä kukaan tuttavistani aidosti haluaisi istua miettimässä, mistä saataisiin valtiolle rahaa. En tiedä. He eivät tiedä.

Tiedossani ei ole nykyistä parempaa tai helpompaa järjestelmää. Tämä demokratia ja oikeusvaltio ihmisoikeuksineen on omakin oppini. Joka väittää, että se olisi yksinkertainen tai helppo tie, ei käsitä, mistä puhuu.

Maalla yksi mies ennen oli jyrkästi sitä mieltä, että lait pitäisi kirjoittaa tarpeeksi hyvin, jolloin mitään lakimiehiä ei tarvittaisi. Niin aina! Ja rikokset pitäisi kieltää laillla…

Suomi on ehkä perinyt liikkeenjohdossa ja laajemminkin johtamisessa sekä Saksan että Ruotsin perinteiden huonoimmat osat. Saksan johtamiskulttuuri on ainakin ollut tyyppiä “turpa kiinni rivissä”, ja tarkoitan myös sotien jälkeistä aikaa. Ruotsi ajautui viimeistään 1905, kun se ei sitten julistanutkaan sotaa Norjalle, jotka olivat yleisen käsityksen mukaan ikäviä ihmisiä ja haisivat silliltä, neuvotteluyhteiskuntaan.

Jos saisin tehtävän suunnigtella Ruotsille uuden brändin, joka tulisi siis vakunaankin, ehdottaisin kirjainta “Å”. Kun 1526 raamatunkäännöksen latojien lukutaito oli vähän sitä ja tätä eikä ainakaan vertailevaa kielitiedettä vielä ollut, tuli tämä ja sen rinnalle “o” joka on joskus oo ja joskus uu. Kun Ruotsi oli suurvalta ja sitten entinen suurvalta, toki å:sta pidettiin kiinni kuin kuninkaasta. Hyvähän meidän on irviä. Turussa oli ennen “Yhtistys pehmeän t:n vastustamiseksi”. 

“Valtio” on hyödyllinen kuvitelma, jonka keksi ehkä Platon hyvin kauan sitten. “Kansa” on tulenaraksi osoittautunut käsite.

Nyt un sota on hajautettu samalla tavalla kuin Internet on hajautettu järjestelmä, lieneekö seuraava vaihe “valtion” hajauttaminen. Hyvin isot ongelmat ovat hyvin kansainvälisiä: ilmasto, talous, köyhyys, työ, muuttoliikkeet. Valtioon tai kansan katsomatta olemme kuulkaa samassa veneessä, ja se vene vuotaa.

Yrjö Jylhä riimitteli kauan sitten: “Parantaja huusi: ‘Kuulkaat aate uusi, miten pestään saasta rakkaast’ isänmaasta. Tehdään suuri luuta, jolla ilman muuta voidaan mereen laasta mätä tästä maaasta’... (ja luudan tekoon)... “Juosten rientää ylväät yhteiskunnan pylväät - suurin konna, varas kilvass’ oli paras.”