Vanhentunut

Otsikko ei tarkoita kirjoittajaa, vaikka olisikin osuva.

Kommentoija kysyi nimittäin niin mielenkiintoisesti, etten malta olla vastaamatta. Hän tahtoi tietää salassapitovelvollisuuden vanhentumisesta. Kysymyksen takana on sopimuksella luodun velvoitteen vanhentuminen ja sen takana vahingonkorvauksen ja rikoksen syytteeseenpano-oikeuden vanhentuminen.

Näitä asioita ei käsitellä kootusti missään paikassa, vaan ne on poimittava eri säädöksistä ja eräistä ennakkotapauksista. 

Tässäkin tapauksessa huomaan, että vaikka meidän pitäisi elää hakukoneiden ja informaatioähkyn aikaa, verkosta ei saa vastauksia selviin kysymyksiin, eikä kirjoja ole.

Jos joku saisi päähänsä sivistää itseään yhteiskunnallisissa ja oikeudellisissa asioissa, ei ole ainoatakaan lähdettä. Jos vielä joku tässä kuvittelemistani tiedonhaluisista ihmisistä haluaisi perehtyä oikein kunnolla vaikkapa verotukseen, siinäpä vasta teknkkapoo olisi. Tuntemani vero-oikeuden professoritkin tapasivat sanoa, että tuota asiaa pitäisi kysyä joltain verovalmistelijalta. Ja olen tuntenut kolme verohallituksen ylijohtajaa, jotka ovat möhlänneet pahan kerran vero-oikeudessa.

Mikä ihme tuo nyt, kun vaistomaisesti kuvittelemme maailman johdonmukaiseksi, mitä se ei ole.

Monikaan lakimiehenä toimiva ei vastaisi tuohon vanhentumiskysymykseen, koska vastaus on monimutkainen. 

Vastaan että 3 vuotta. Lain mukaan rahavelka ja vahingonkorvaus vanhenevat tuossa ajassa. 

Ensin mainittu voi olla uudistuva, kuten esimerkiksi huoneenvuokra. Sopimus jatkuu esimerkiksi vuoden kerrallaan, ellei sitä erikseen sanota irti. Viimeksi mainittu vanhenee tyypillisesti siitä hetkestä lukien, jolloin vahingon kärsijä saa tiedon vahingosta. Rikosoikeudessa on hiukan eri säännöt. Peintöoikeus vanhenee 10 vuodessa perinnönjättäjän kuolemasta. Kiinteistön saannon virhe korjautuu tuossa samassa ajassa lainhuudon myöntämisestä.

Joten ne teistä, jotka aiotte nostaa talletuksenne Talvisodassa palaneesta Viipurin Säästöpankista ja hankkeen epäonnistuttua vaatia korvausta Venäjän valtiolta - unohtakaa asia.

Sopimukseen perustuva salassapitovelvollisuus on yleisimmin korkeintaan kaksi vuotta. Väitteet aivan tavattomista salaisuuksista, jollainen olisi esimerkiksi Coca-Colan resepti, lienevät mainontaa.

Näiden perustutkinnon tasoisten asioiden takana on syvällisempi ilmiö. Mielestäni “oikeusstiede”, josta minulla on siis itsellänikin kasa tutkintoja, vertautuu opistotason insinööritieteisiin. Luin kerran Tekniikan käsikirjan ja pidin siitä kovasti. Luin myös jännittävän kirjan, jonka nimi oli “Kimmo- ja lujuusoppi”. Tärkeitä ja konstikkaitakin asioita, mutta eivät mitään syövereitä. Luonnontieteissä emme tiedä, mitä on elämä, mitä on aine/energia emmekä muutenkaan, mitä hemmettiä tämä kaikki tarkoittaa.

Lakimiesten ammatti tuo mieleeni esimerkiksi Helsingin raitiovaunuverkon ja sen aikataulutuksen. Tarve on selvä eikä mikään metafysiikka ole tarpeen mietittäessä, ajaako Linjoille kymppi vai joku muu spora. Siten oikeussäännöt, joilla lakimies mielellään hiukan ylvästelee, ovat läheistä sukua esimerkiksi jalkapallon säännöille. 

Sukomalaisen jäännöksen “paitsio” keksijä oli nero. Englannin “offside” on sotilaskieltä, poissa omien puolelta. Ja alun alkaen tuota sääntöä ei ollut, joten pelin alkaessa mies tai pari lähetettiin vastapuolen maalille nojailemmaan tolkppaan syötön toivossa.

Sellaista on juridiikka.