Sitaatti

 

Katselin ja kuuntelin televisiota. Kun tontut hämmentävät puuroa, katsojakin hämmentyy. On se niin perinpohjaista toimintaa. 

 

Puhe oli sitaateista. Asiaa ei kyetty tekemään ymmärrettäväksi.

 

 

Sana ”sitaatti” on valitettavasti juurtunut etenkin Saksaan, vaikka onkin juuriltaan latinaa. Niin on myös englannin ”quotation”, latinan ”quot”, ”kuinka monta”.

 

Erästä hurjista naisista kertovaa kirjaa on moitittu plagiaatiksi, joka tarkoittaa oikeudellisessa kielessä kirjallista rosvoilua, ja normaaliin tapaan on siirrytty puhumaan sitaateista.

 

Lukijoistani hartaimmat tietävät, etten ratkaise ajankohtaisia oikeudellisia kysymyksiä. En tehnyt sitä liioin ennen eläkkeelle siirtymistäni, koska palkasta asioita ratkaisevan piti mielestäni noudattaa oikeudellisia sääntöjä ja perinnäistapoja esimerkiksi perehtymällä asiaan ja lopulta perustelemmalla esittämänsä lopputulos.

 

Nuo molemmat ovat hyvin työläitä asioita.

 

Käytännössä kaikki ilmaisu, kuten kirjoittaminen, laulaminen, soittaminen ja piirtäminen on asiaa joltakulta jollekin toiselle. Käytännössä kaikki oppiminen on oppiminen toisilta, joko suoraan, esimerkin tai tekemisen tuloksen kautta. ”Siteeraaminen” on asioiden ydin. Jokeltava vauva matkii eli siteeraa isommilta kuulemaansa.

 

Laki tahtoo oikeastaan jarruttaa ryöstelyä ja määrätä sellaisesta rangaistuksen ja korvauksia. Lisäksi laki tähdentää moraalisia oikeuksia – kunnia sille, jolle kunnia kuuluu.

 

Historiallisista syistä pykälät ovat vaikeaselkoisia ja niiden taustalla oleva ajattelu on kuin sammakkokeittoa, omituista jumputusta sisäisestä muodosta ja sisällöstä. Osaan kyllä selittää, miksi näin on käynyt, ja kertoa, että luvallinen ”väärinkäyttö” on yhtä vanhaa kuin teosten luominen. ’Sammakkojen ja hiirien sota’ on ivamukaelma Homeroksen Iliaasta ja melkein yhtä vanha kuin se.

 

Ei ole kuulunut, että tekijänoikeuslain (ja patenttilain) seuraamusjärjestelmää mietittäisiin vakavasti. Sekä lait että seuraamukset niiden rikkomisesta ovat mennyttä maailmaa. Kirjoituksen kuva on tarkoitettu korostamaan tätä. Sitaatti oli iso juttu, kun sanomalehti oli menevä tuote, siis noin sata vuotta sitten.

 

Kuka on edes ajatellut sitaattia tietokoneohjelmasta? Tai kotisivusta? Ikäviin tapauksiin tarvittaisiin saman suuntainen pykälä kuin petos, joka ei mykyisin sovellu. Petoksen ja väärennyksen yhdistelmästä saisi syntymään jotain.

 

Eikö ole outoa – korkeakouluun ei pääse, ellei osaa siteerata pääsykokeessa tarkasti ja täsmällisesti toisten tekstiä. Korkeakoulusta ei pääse kunnialla pois, jos siteeraa liian lipevästi eli esittää leikatua ja liimattua omanaan. Eli ylempää tutkintoa tai tieteellistä koulutusta voisi kuvata lainaamaan oppimisen ja lainaamatta jättämisen eron osaamiseksi. Ja mikä ettei. Kantaa omakortensa kekoon, ei naapurin kortta omissa nimissään.