Mitä paremmin kirjoitat, sitä huonommin sinua ymmärretään. Oikeastaan et ymmärrä itsekään.
Luulet että kieli on kuin puun lehti, eli verkosto ja sen rakenne. Kieli on kuin tuo pelto, jota nyt peittävät kuolleet lehdet, tai puut, vihreinä ja keltaisina.
Opetuksessa ja oppaissa tähdennetään: kirjoita taiten. Ojajärvellä oli sen niminen kirjanen. Tunnen hänen oppilaitaan. Eivät he oppineet.
Vuonna 1932 normaalilyseon tunnilla opettaja sanoi, ettei konjunktioita voi panna peräkkäin. Poika ansaitsi jälki-istunnon viittaamalla ja sanomalla, että ovathan nimittäin, näet ja sillä konjunktioita. Opettajan nyökättyä hän sanoi:” Osta kiikari. Sillä näet nimittäin.”
Vitsi oli jo silloin vanha.
Esimerkki tosi huonosta ja käsittämättömästä tekstistä voisi olla Vuorisaarna, mutta otetaan tähän jotain uudempaa. Kuten:
”Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.
Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.
Sukupuolten tasa-arvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään.”
Joku voisi säveltää tämän. Tulisi helvetin hyvä virsi.
Moni, muun muassa minä, osaa selittää tuon perustuslain 6 §:n sisällön, mutta se selostaminen kestää puolivuotta ja tulos muistuttaa enemmän matopurkkia kuin selväksi tekemistä. Keräsimme onkilieroja ja kastematoja etenkin rautatieaseman nurmikolta sateen jälkeen maalipurkkiin, jossa oli vähän multaa ja ruohoa ja kyljessä luki Miranol.
Toisen, kolmannen ja neljännen kappaleen väittäminen sanan ”yhdenvertaisuus” määritelmäksi tai havaintoesimerkeiksi vaatii härskiä luonnetta ja hyvää palkkaa. Jos yhdenvertaisuus tarkoittaa samaa kuin samanarvoisuus, ei ole ihme, että toisella kotimaisella kielellä tuossa on kaksi sanaa. Otsikossa lukee ”jämlikhet” ja ensimmäisessä momentissa ”lik”.
Jos sanoo, kuten YK ja EU, että ihmisarvo on kaikilla ja sen on jakamaton, sanoo samalla, ettei se olekaan arvo, koska sitä ei voi sanoa tuon tarkemmin. Jos sanoo, ettei laatuja (kvaliteetti) voi verrata toisin kuin määriä (kvantiteetti), ollaan samassa logiikassa kuin vielä vanhemmassa vitsissä:” Kyllä te olettekin saman näköisiä, Antti ja Mikko, ja varsinkin sinä, Mikko.”
Tämä ei tarkoita mitään, mutta tuntuu:
”Kuolema on suuri.
Me kuulumme sille
nauravin suin.
Kun luulemme
päässeemme elämään,
sen itku kuuluu
uskalletuin.”
Rilke (Schlusstück, Der Tod istu gross… ) (JK)
EP: "Löysä ja vetelä tyyli on sitä, että asia ei sido sitä." Ja: "Viiniä ei puristeta enemmän kuin on rypäleitä."
VastaaPoistaHippolyte Taine: "Hyväksi kirjoittajaksi oppii 25 vuoden harjoittelulla, mutta nerokkaasti kirjoittamaan ei opi." En tiedä, kuinka kauan Rilke tarvitsi tuon kirjoittamiseen, mutta hän kyllä kuuluu siihen jälkimmäiseen ryhmään. Syvälle menee. Ja lähelle osuu.
VastaaPoistaSe toinen sana on jämställdhet ja tarkoittaa tasa-arvoa sukupuolten välillä, yksilöiden tai ryhmien, jämlikhet minkä tahansa ryhmien tai yksilöiden välistä yhdenvertaisuutta taloudellisessa, poliittisessa, sosiaalisessa yms. suhteessa. Ja onhan niitä muitakin sanoja, jämbördighet, likställdhet, likvärdighet. Sekavasti kirjoitettuna. Mitä vanhemmaksi sitä tulee, sitä huonommin kirjoittaa - eikä pimeän aikaan tahdo nähdä näppäimiäkään.
Kauniita ja hurskaita toiveita nuo tasa-arvo-asiat.
"Vaikka paremmaksi kaikki muuttuu, silti hyväksi ei milloinkaan" (Fredi, Roskisdyykkarin balladi)
VastaaPoistaSama apeus lakidyykkarilla?
Tuo "Osta kiikari. Sillä näet nimittäin” oli vitsinä (kuvan kera) E.N.Setälän Suomen kieliopissa, painoksessa mikä oli käytossä oppikouluissa 70-luvulla. Toinen mikä jäi mieleen samasta teoksesta oli "Yhteen sydämeen ei mahdu kahta ämmää" missä oli kuvituksena kahden neitokaisen piirittämä miesparka...
VastaaPoistaSe oli silloin jo Setälä-Nieminen-Ojajärvi.
PoistaKyllä ainakin konjunktioyhdistelmät "ja kun", "ja jos", "mutta kun", "mutta koska", "mutta jos" ja "että jos" ovat aivan käypiä. Ja "vaan kun". Ja jopa "mutta että kun".
VastaaPoistaKemppisen epistolan ensikappale toi mieleeni kuusitoistavuotiaan minäni, joka kirjoitti modernia runoutta, jossa ei ollut päätä eikä häntää, mutta josta unelmoin tulevaisuuden ihmisten ammentavan suuria nerouksia - vähän kuin Picasson tauluista.
VastaaPoistaLohduttavaa että samantapaisia ajatuksia on muillakin.
Ihmeelliseltä vaikuttavalla kielenkäytöllä on juridisiin käsitteisiin liittyviä syitä. Maallikon korvissa tasa-arvo ja yhdenvertaisuus tuntuvat likimain samalta.
VastaaPoistaKuitenkin tasa-arvo käsitteenä viittaa vain sukupuolten tasa-arvoon. Tätä koskeva laki annettiin jo 1986. Kaikenlainen muu epätasa-arvon kitkeminen puolestaan on paljon myöhemmin, vuonna 2014, säädetyssä yhdenvertaisuuslaissa. Kemppisen esiin nostama perustuslain pykälä tehtiin tuossa välissä.
Käsitehankaluudet näkyvät myös lakien ruotsinkielisissä versioissa. Tasa-arvolain nimikkeessä on termi jämställdhet. Mutta yhdenvertaisuuslain nimikkeessä onkin käänteinen ilmaus, diskriminering, kun taas itse lakitekstissä yhdenvertaisuus on likabehandling.
Tästä samasta myös johtuu, että meillä on erikseen tasa-arvovaltuutettu ja yhdenvertaisuusvaltuutettu, kumpikin toimistoineen.
PoistaHidasjärkisellä kesti viime vuosituhannen lopulla kauan, ennen kuin tajusi, että sana tasa-arvo oli suomen kielessä lakiteitse kaapattu vain sukupuoliasiaksi. Jossakin vaiheessa ranskalainen vallankumousiskulause "vapaus, veljeys, tasa-arvoisuus", jossa käännöksen sanojen järjestys poikkeaa alkukielisestä, on taas typistynyt lopusta pelkäksi "tasa-arvoksi" (näin mm. Wikipediassa). Alkuperäinen suomenkielinen käännös oli kaunisti rytmitetty niin sanotun viskurilain mukaisesti, eli pisin sana pantu viimeiseksi. Kukahan tämän uuden käännöstavan on mahtanut panna alulle?
VastaaPoista