Kaino mainos

 

Acerin Chrome Book maksoi vähän yli 400 euroa. Ongelma oli Applen MacBook, totta kai kaikin puolin etevämpi ja oikea tietokone ja maksaakin vain neljä kertaa enemmän, ilman välttämättömiä hörhellyksiä, jolloin se maksaa viisi kertaa enemmän.

 

Apple oli muuten mukava, mutta jatkuvien tiedostojen puhdistusten jälkeen se hyytyi aina muutaman minuutin välein ja oli siis käynnistettävä vähän väliä. Tapansa mukaan se kyseli salasanoja vähän väliä ja halusi vaihtaa niitä ja ilmoitti päivittävänsä milloin mitäkin.

 

Chrome Bookilla pääsee verkkoon, voi lähettää ja vastaanottaa sähköpostia ja kirjoittaa ja tallentaa mitä vain. Tekstinkäsittelyjärjestelmä on GoogleDocs, mutta kone lukee myös Microsoft Docsia. Vaikka se tallentaa pilveen, sisältöä voi tallettaa myös koneeseen tai USB-palikkaan.

 

Suuria puutteita on kuvankäsittely: Photoshop ja Lightroom eivät sovi. Värkki ei siis sovellu korkeatasoiseen kuvankäsittelyyn.

 

Ajatus oli se, että kun tässä on jatkuvasti ollut isoa kirjallista työtä, olisi mukavaa, jos voisi kirjoittaa vain ja sitten taas toisella kertaa lukea, mitä on kirjoittanut.

 

Koneen pääkäyttäjä moitti, että Chrome Bookissa on haku siinä kohtaa missä pitäisi olla Caps Lock eli se alhaalta lukien kolmas näppäin, jolla isot kirjaimet voi laittaa päälle. Se sen alapuolella oleva on Shift Lock eli iso kirjain.

 

Tavalliseen tapaan käyttöohjeet löytää YouTuben videoina. Yllättäen koneella voikin tehdä vaikka mitä. Esimerkiksi monet kaikkein tutuimmat oikotiet toimivat perinteisin tavoin. Kopioi on Ctrl+C ja liitä on Ctrl+V.

 

Jutun kuvassa oleva laite maksaa Suomenojalla 189 euroa. Toisin sanoen vähemmän kuin peruspuhelin tai tulostin. Molempia saa halvemmallakin, mutta niitä joutuu hiukan hakemaan.

 

Myönnän kokeneeni samanlaisen matemaattisen valaistumisen kuin taannoin. Satun pitämään saaristolaislimpusta. Toinen limppu oli kaksi kertaa kalliimpi kuin toinen, siinä vieressä. Mutta oivalsin, että se kalliimpi oli myös kaksi kertaa painavampi. Niin oli painettu pakettiin, ja samaa sanoi vaaka.

 

Ehkä se onkin ”ajan henki”, tuo hegeliläinen käsite, jolla voi selittää vaikka mitä. Nuoruudessani näin omin silmin miehiä, jotka sytyttivät sikarinsa palavalla setelillä, mielellään Snellmanin kuvalla. Ja tupruttelivat Strengbergin pulleaa sikaria kädet ristillä kellonperillä pullevan vatsan päällä. 

 

Näin junapelureita, joilla oli setelikäärö eli rahoja pyöritettynä rullalle. Oli hienoa olla rikas, ainakin olevinaan. Ainakin uhkapeli junassa oli yhtä kiellettyä kuin asiaton oleskelu asemalla.

 

Oli toisia, kuten Borenius et Kemppinen, jotka kehuivat, miten halvalla olivat saaneet tämän ulsterin Kestilän alennusmyynnistä. Minulle tuli silloin mieleen, miten vähän maksaisi vähän käytetty silakka. Mutta ylle kirjoitettu todistaa, että minusta on tullut samanlainen.

 

Ostin muuten tosi hyvät housut Lidlin poistomyynnistä. Istuvat, kun astuu, eivät hierrä eivätkö haudo.