Perimmäisten kysymysten äärellä

 

 

Otsikko on hyvä. Itsekin riensin 1962 lukemaan tuon kirjan, joka näytti herättävän vähintäänkin hartautta. Puhe ei ollut perimmäisistä eikä kysymyksistä, eikä niiden äärellä oltu. Sitä vastoin kävi ilmi, että keskustelukirja, etenkin sellainen jossa on mukana kiihkeä etsijä, harras uskon mies ja pätevä luonnontieteilijä, menee kaupaksi. Niinpä samaa on yritetty moniaan kerran, viimeksi aivan viime vuosina. Menestys lienee ollut paljon maltillisempaa.

 

Itse luin naapurikustantajan saman näköiset Ketosen filosofia-kirjan ja Nevanlinnan johdatuksen suhteellisuusteoriaan. Kun en ymmärtänyt niitä, sain mainion ajatuksen lukea filosofiasta Will Durantin ”Suuria ajattelijoita”, jota en suosittele varsinkaan lapsenlapsilleni, koska se on hauska ja hyvin sulava ja filosofian historia niille, jotka eivät välitä filosofiasta eivätkä historiasta. Russelin ”Johdatus länsimaiseen filosofiaan” on alkujaankin vino, mutta niin jumalattoman hyvin kirjoitettu kuin vain voi. Vakavissaan oleville nuorille ehdotan aina Esa Saarisen kirjoja.

 

Käsillä on hanke, josta tulee tekstiä tässä blogissa. Missä määrin etevimmät yleiskatsaukset, esimerkiksi vasta toissa vuonna ilmestyneet, auttavat ymmärtämään juuri nyt ammottavia ongelmia, kuten mistä saisi ruokaa tai rahaa tai molempia.

 

Aloitin uudestaan Yuval Hararin kolmatta kirjaa (”21 oppituntia maailman tilasta”).

 

Virike tuli siitä, että Vili Lehdonvirta, jota ainakin jossain määrin opetin HIITissä, siis siirtyi varhain Oxfordiin ja on nyt julkaissut Internetistä ja sosiologiasta sangen lupaavan teoksen ”Cloud Empires”, jossa suoraan kysytään, onko Apple valtio, jossa kukaan ei saa äänestää, ja onko oikein verrata Amazonia Venäjään, vaikkei markkinapaikka Amazonilla olekaan ydinaseita eikä pitkiä siltoja. Mutta kun nyt miettii Elon Muskia, niistä tulee pitkiä mietteitä. Se muuten oli oikea ratkaisu, että annoin Vilille hyllystäni kirjoja, jotka hän lupasi laittaa Oxfordissa omaan hyllyynsä riittävä röyhkeästi.

 

Helppo lähtökohta on kolmiosainen ”Uusin tieto luonnosta ja ihmisestä I-III” (1952), jota tutkin hartaasti aloitettuani oppikoulun. Kunhan saan sen käsiini Pasilan kirjavarastosta, näen muistanko oikein. Mielestäni siinä lupailtiin muun muassa radioputkille suurta tulevaisuutta. Valitettavasti laitoin roskiin vielä vanhemman ”Tietojen kirjan”, joka oli maallikoille tarkoitettu yleisesitys käsin veivattavasta maailmasta.

 

Niin moni kirja lupaa selvittää, miten nykyhetkeen päädyttiin, vain osoittaakseen sojottavansa suurella suolla, rimpien ja mutahautojen keskellä, kuin Mestaritonttu.

 

Harrastuneille vihjeeksi: pilvipalveluista kirjoitti ”Pahan kukista” ja ”Pariisin ikävästä” kuuluisa Charles Baudelaire 1869:

 

”Ketä rakastat eniten, outo muukalainen, isääsi, äitiäsi, veljeäsi vai sisartasi? – Minulla ei ole isää, äitiä, veljeä, sisarta. – Ystäviäsi? – Tuossa käytätte sanaa, jonka merkitys on minulle tänä päivänäkin outo. – Isänmaatasi? – Millä leveysasteella sellainen saattaisi olla. – Kauneutta? – Mielelläni rakastaisin jumalatarta, kuolematonta. – Kultaa? – Sitä vihaan niin kuin te vihaatte Jumalaa. – Mitä sitten rakastat, omituinen sivullinen? – Minä rakastan pilviä… vaeltavia pilviä… tuolla… ja tuolla… ihastuttavia pilviä.”