Jääneitä perunoita

 

Otsikko tarkoittaa yli jääneitä keitettyjä perunoita, jotka kuoritaan ja paistetaan pannulla, mahdollisesti sipulin kanssa. Nimitys voi olla oman lapsuuden perheeni perua. Minusta ne ovat hyviä.

 

Sellaista kummaa kuin paistettu muna, esimerkiksi perunoiden kanssa, ei varhaisina vuosinani juuri esiintynyt. Kananmunat olivat arvoesineitä. Sitä vastoin perunoiden sekaan saatettiin silputa Suomi-makkaraa, jos oli. Herrasväessä syötiin kuulemma Erikois-Suomi-makkaraa, joka lienee ollut aika samanlaista kuin lukijoiden kenties muistama HK-sininen, jota voi olla vieläkin myynnissä.

 

Jostakin lähdeteoksesta ymmärsin, että broileri on Suomessa myöhäinen keksintö. Wikipedian hiukan sekavan oloinen artikkeli kertoo, että äärimmäisen lihaksikkaan kanarodun edustajat, joita ei pidä sekoittaa munijakanoihin, tulivat kauppoihin 1970.

 

Meilläkin täällä etelän laulumailla syötiin vielä joskus kanan isoäitiä. Siinä li keittämistä, eikä tulos tahtonut olla erikoinen. Se oli kuitenkin hyvä, ettei se maistunut miltään. 

 

Teollisesti marinoidut kanan suikaleet tulivat 1985. Täsmällisiä tietoja on varmaan helposti saatavissa. ”Punainen liha” on väistymässä. Ennen sellaista varottiin, koska haluttiin kunnolla riippunutta, tummanpunaista. Nyrkkisäännön mukaan parhaan pihvin sai hiukan pahentuneen näköisestä fileestä.

 

Jonkin kerran olen saanut kustantajaherrojen pöydässä lautaselleni viiriäistä. Sen kanssa on ihmeissään samalla tavalla kuin monet rapupöydässä: onko tässä jotain syötävää? Muistelmien mukaan ravut olivat pikkupoikien suosiossa. Tyhmät herrat nimittäin ostivat niitä ryypiskelyn lomassa syötäväksi ja jopa maksoivat niistä kiiltäviä kolikoita.

 

Kunnanlääkärit ja apteekkarit jahtasivat jäniksiä. Ajokoira ei ollut mikään harvinaisuus, ja erikoisen onnistuneen koiran muotokuvan saattoi nähdä omistajan seinällä. En jaksa muistaa, olenko syönyt jänistä. Mielikuvani on, ettei pupussa ole juuri mitään syömistä, toisin kuin kanalinnuissa; tädin miehellä oli tuttu ajatus, että aina sitä mieluummin on jossain muualla kuin kotona, joten seinällä naulassa riippumassa näki joskus teeren tai metson. 

 

Lapualla ihmeteltiin, että jotkut jaksoivat ahdistella mitättömiä peltopyitä. Mutta sanonnan mukaan myös pyy on ryyppäämisen syy.

 

Tunnen livenä useita henkilöitä, jotka metsästävät, koska osaavat ja pitävät puuhasta. Monipuolisen historiallisen mullistuksen, etenkin metsänkäytön tapojen vuoksi hirveä saa nykyisin jopa kaupasta, ja sangen monella on sitä pakastimessa. Koska osallistun ruuanlaittoon vain passimiehenä, tyydyn toistamaan tiedon, että marinointi on oleellista. Huolimattomasti valmistettuna hirvi ei mitenkään ihmeellisen hyvää.

 

Edelle kirjoitetusta kävi jo ilmi, että tänäänkin aiheena on kirjallisuus. Tarkemmin kirjoittaen en kuitenkaan raatsi mainita nimeä. Luin vain jotakin ja otin katsoakseni suositeltua kirjaa. vihje oli väärä tai ainakin minulle soveltumaton. Kokemus kiitetystä kirjasta toi mieleeni syömisen. Teksti oli kuin eilistä kaurapuuroa alumiinilusikalla suoraan kattilasta syötynä tai ainakin suuhun pantuna.