Gillette

 

Ennen oli muotia juoda Pöytäviinaa ja katkaista ranteensa Gillette-partakoneen terällä. Tietämissäni tapauksissa menetelmä oli sama kuin kahden tuhannen vuoden takaisessa Roomassa, sellaisena kuin olen oppinut sen amerikkalaisista elokuvista ja roomalaisesta kirjallisuudesta. Näppärin tapa on suorittaa nuo toimitukset kylvyssä – kylpyammeessa. Roomassa asia hoidettiin kylpylässä, jotka olivat sen yhteiskunnan keskeisiä kohtaamispaikkoja.

 

Nykyisin ei taida olla Pöytäviinaa eikä kai Vaakunaviinaakaan, jotka olivat siis lähes suoraan selluloosasta tislattuja. Muistan yhdenkin keskustelun H. Salaman kanssa – hän istui joskus kustannusliikkeessä työskennellessäni juttelemassa – ja hänen mainintansa ”taskulämmintä Pöytäviinaa”. Minulla tuohon sisältyy parinkin sukupolven keskeinen kokemus, eikä se ollut kaunis.

 

Partakoneenterä voisi löytyä anopin ompelulippaasta. Myös äitini käytti teriä saumojen ratkomiseen. Vaatteiden kääntäminen ja uudelleen ompelu oli jokapäiväistä säästäväisyyttä. Opin jo pienenä, ettei partakoneen terään pidä kajota, eikä partahöylään liioin. Taata raakasi leukansa saunassa samaan aikaan kun mummu pyöritty pitkän tukkansa yhdelle letille ja kieputti sen käsittämättömän taitavasti nutturaksi niskaan.

 

Pienen ihmisen ja arjen historia on taas päässyt unohtumaan. Oma päähänpinttymäni, Suomen 1940-luvun ja 1970-luvun kulttuurihistoria ovat viljelemättömiä. Ilahduttava poikkeus on Sarantola-Weiss, joka erinomaisen kulmasohvan historiansa jälkeen näkyy julkaisseen jotain laajempaa 1980-luvusta. Se kulmasohva (Skanno tai vastaava) oli superlonia pehmusteena käyttävän teollisuuden vastaus miljoonalle suomalaiselle perheelle. Miten televisiota katsotaan. Televisiota näet katsottiin yhdessä, ainakin uutiset.

 

Nyt olen lukenut, että nuoret ihmiset pitävät kummallisena minun kaltaisiani, jotka katsovat reaaliuutiset kello 20.30 ja joskus jopa kello 18.00.

 

Tosin tutkijat hakevat kohteita, joihin tukeutuen voisi tehdä päätelmiä. Se on virhe. Epätyypillisen ja tyypillisen väliin lankeaa varjo. 

 

Tämän syvähenkisen kirjoituksen tausta on kolikko. Kun euroja tuli jonkin laatikon pohjalta vastaan hakaneulaa etsiessäni, hätkähdin. En ole käyttänyt käteistä ehkä vuoteen. Tulin uskoon, kun R-kioskin täti sanoi, että heille korttimaksu on mukavampi kassan laskemisenkin kannalta. Aloin silloin itsekin maksaa jopa yhden iltapäivälehden kortilla. 

 

Halusin lukea professori-kollegan ajatuksen kuntapäättäjien rikosoikeudellisesta vastuusta, kun hoitoon pääsy sairaaloissa on nyt niin huonoa ja voi epäonnistua. Olen itse miettinyt sekä tässä että työtaistelun yhteydessä samaa asiaa, mutta en halua kirjoittaa joukkomurhasta. Joukkomurha on rangaistava teko. Sellaisesta syyttäminen on myös rangaistavaa. Myös kuolemantuottamus on rikos, vaikka siihen syyllistyisi jalojen ja korkeiden periaatteisen puolesta.

 

Kosmoksessa pöytätoverillani oli kolikkokukkaro. Itse olin selittänyt Bobby-vaatturilleni, miten hän voi hankkia huokean kortinlukulaitteen. On muuten halpaa, 450 euroa hautajaispuvusta, mittojen mukaan. Jopa kirjastossa ja torilla saa nykyisin maksaa kortilla. 

 

Iltapäivälehdistä opiskelen suomen kieltä ja kirjallisuutta. Tänään opin, että Ikea on ”mukauttanut” lihapullien hinnan summasta 6,49 summaan 6,99. Sievästi muotoiltu. Eikä enää tarvitse sanoa, että kortti kelpaa.