Blogisti on liian hyvässä asemassa. Hän kirjoittaa mistä haluaa. Joku blogisti haluaa myönteisin tarkoitusperin kiinnittää huomiota kohteeseen, esimerkiksi kirjaan. Ellei hän oikein tiedä, mitä mieltä olla, hän jättää kirjoittamatta. Haukkumiseen saisi olla hyvät syytä. Kohde, esimerkiksi kirja, näyttää hyvältä mutta onkin osoittautunut blogistin luennassa turmiolliseksi.
Kirjoitin 10 vuotta joka maanantai kolumnin Helsingin Sanomiin ja lisäksi pelottavan määrän artikkeleita aiheista, jotka olin saanut itse päähäni. Lisäksi kuukausipalkkaiset miehet, kuten Pekka Tarkka ja Carl Henning ja varmaan jotkut muutkin, työntelivät kirjapinkkoja pöydällään ja kysyivät, voisinko kirjoittaa tästä tai tuosta. Kirjoitin sitten.
Siitä on aikaa. Niinpä kysyn röyhkeästi, olisiko joku pannut merkille chileläisen Labatut-nimisen tyypin kirjan ”When We Cease to Understand the World” eli kun lakkaamme ymmärtämästä maailmaa.
Kysymyksessä ei ole ”faktio” eli faktan ja fiktion sekoittaminen, josta on jo tullut tapa, vaan triktio. Keksin sanan juuri. Se kolmas ominaisuus on moralismi, josta nykyisin käytetään nimitystä ”dystopia”. Tieteiskirjallisuuden vanha keppihevonen on kauhistuttava kuvaus tulevaisuudesta tai jopa nykyisyydestä, tyyppiä Orwellin ”1984”.
Dystopia on pohjaltaan varoitus. Jos kirjoittaja olisi tullut todella siihen tulokseen, että edessä on maailmanloppu tai sen kansanpainos, kai hän olisi kiivennyt katolle ja hypännyt säästäen näin etenkin omia kärsimyksiään. Kun näin ei ole käynyt, on lupa käsittää, että tekijä haluaa varoittaa.
Benjamin Labatut on noteerattu ylhäälle korkeakirjallisuuteen. Se on oikein. Hän kirjoittaa erittäin hyvin.
Hänellä on sanoma: matematiikka tuhoaa maailman, tai tuhosi jo. Kirja on kertomuksia tieteen huipuista, jotka menivät omaltakin kannaltaan liian pitkälle. Fritz Haberille mojovan myrkyn kehittäminen merkitse enemmän kuin vaimon itsemurha; ehkä kemian Nobel lohdutti. Schwartzschild laski Einsteinin suhteellisuusteorian tarkat yhtälöt ensimmäisen maailmansodan rintamalla ja kuoli.
Teos esittelee laajahkosti myös Heisenbergin ja Schrödingerin ja heidän mentoreittensa Niels Bohrin ja Einsteinin työn kvanttimekaniikassa. Se lienee jo yleissivistystä, että enemmistön vuosikymmeniä soveltama ns. Kööpenhaminan konkordanssi on fysikaalisesti ja matemaattisesti jotenkin vajaa. Useimmat korkeimmankin luokan ammattimiehet sivuuttavat tämän, koska menetelmä toimii aina. Sanomalehtikelinen versio ongelmasta on ”kaiken teoria” eli suhteellisuusteorian ja kvanttimekaniikan ei suuren ja pienen sovittaminen toisiinsa. Sitä on yritetty jo 100 vuotta, turhaan. Viimeksi eilen panin merkille, että erittäin johtava teoreetikko R. Penrose. Häntäkin häritse, että objektiivista todellisuutta ei ole olemassa. Tai jos se on olemassa, tiede ei ole löytänyt sitä, vaan tyytyy kiertoteihin ja likiarvoihin.
Eräs hyvin laajatietoinen tiedemies sanoi kysyessäni, ettei hän tiedä Grothendieckiä. Luulen että hän tiesi muttei halunnut puhua. Grothendieck oli luultavasti oman aikamme suurin ja luovin matemaatikko, joka vetäytyi piiloon maalle syömään ruhoa ja kielsi sälyttämästä kirjojaa kirjastoissa, julkaisemasta niitä ja puhumasta niistä. Hän lienee tuhonnut ainakin kymmenen tuhatta sivua käsikirjoituksiaan, jotka olivat saaneet matemaatikkojen tunnustuksen ja ihailun. Algebrallisessa geometriassa esiintyy muun muassa selvitys pisteen rakenteesta, joka on merkittävä siihen nähden, ettei pistettä geometrisesti eikä muutenkaan ole olemassa. Tosin kahden pisteen väliin voidaan aina sijoittaa ääretön määrä pisteitä…
On lohdullista, että maailman parhaat tiedemiehetkin joutuvat tunnustamaan, etteivät ymmärrä.
VastaaPoistaMinun ymmärrykseni yli maailma kävi 10-vuotiaana mummolassa. Loikoilin Siikajoen törmällä ja katselin poutapilviä sinisellä taivaalla. Katselin myös niiden ohi ja ajattelin, että loppuukohan avaruus johonkin vai eikö se lopu...
Muistan vieläkin, miten yhtäkkiä tajusin, että molemmat vaihtoehdot ovat mahdottomia.
Avaruus ei voi loppua mihinkään, sillä mitä on sen takaseinän takana. "Ei mitään" on huono vastaus, sillä "ei mitään" tarkoittaa, ettei olisi tyhjääkään. Avaruus ei voi myöskään jatkua loputtomasti, äärettömyyksiin, sillä sellainen ei ole mahdollista fyysisessä maailmassa.
Tämän oivalsin lapsena intuitiivisesti ja edelleen molemmat vaihtoehdot - päättyy/ei pääty - ovat mielestäni mahdottomia.
Täytyy olla jokin kolmas vaihtoehto. En kutsu sitä Jumalaksi, vaikka monet kutsuvat. Myönnän vain, etten ymmärrä.
Matematiikassa äärettömyys on olemassa ja sitä käytetään laajasti. Mitään fysikaalista estettä ei ole avaruuden äärettömyydelle. Onko siellä sitten ääretön määrä materiaa eli energiaa onkin jo paljon suurempi kysymys.
PoistaAjattelin 10-vuotiaana hyvin konkreettisesti, ettei fyysinen maailma - esim. tyhjä tila (ja mikä se on?) - voi jatkua äärettömästi.
PoistaNythän tiedämme miten oikeassa olin: kun katsoin avaruuden läpi (kuten Pylkkäsen Konstakin) niin nykytietämyksen mukaan 13,8 miljardin valovuoden päässä tuli vastaan päätepiste.
13.8 miljardin valovuoden päässä on tapahtumahorisontti. Sitä vanhempaa informaatiota meillä ei ole saatavissa, mutta ei ole estettä sen olemassaololle.
PoistaTapahtumahorisontti määräytyy itse asiassa havaitsijan ja kohteen nopeuksien mukaan. Tämä perustuu suoraan Einsteinin erityiseen suhteellisuusteoriaan. Jos ne etääntyvät toisistaan lähes valon nopeudella, kumpikaan ei voi koskaan nähdä toisiaan. Jo paljon alhaisempikin nopeus aiheuttaa saman ja tietenkin myös etäisyys on se toinen parametri joka estää havainnot.
PoistaTässä suhteessa havainnot alkuräjähdyksen aikaisesta maailmankaikkeudesta ovat hieman ristiriitaiset ottaen huomioon useat nykyiset teoriat. Ne nimittäin vaativat että galaksit ja muut hituset loittonivat ja edelleen loittonevat toisistaan hyvin suurella nopeudella. Siksi oikeastaan mitään ei pitäisi näkyä kuin korkeintaan aivan lähigalakseja, jos niitäkään. No, havainnot osoittavat etteivät ne galaksit nyt niin kovin suurella nopeudella erkane vaan voi jopa olla päinvastoin. Teoriat ovat siis vain hypoteeseja edelleen.
En ole varma, puhummeko samasta asiasta. Jos puhumme alkuräjähdyksen alkuvaiheen aikaisesta "inflaatiosta" eli maailmankaikkeuden erittäin nopeasta ja kiihtyvästä laajenemisesta, niin kyllä sille on todiste: taustasäteilyn tasaisuus. Tällä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä galaksien liikkeen kanssa, koska oletettu inflaatio olisi sattunut alle 10^-30 s alun jälkeen.
PoistaTapahtumahorisontilla ei puolestaan ole mitään tekemistä maailmankaikkeuden alun havainnoinnin kanssa. Vanhin säteily, jota voidaan havaita, on taustasäteily: se on sähkömagneettista säteilyä, joka pääsi etenemään esteettä, kun maailmankaikkeus jäähtyi niin, ettei vapaa säteily enää absorboitunut ionisoituneeseen vety–helium-plasmaan. Tätä vanhempaa säteilyä ei voi olla, koska se absorboitui välittömästi syntynsä jälkeen.
Toisaalta pitää muistaa, ettei havaittavissa oleva maailmankaikkeus ole välttämättä sama asia kuin koko maailmankaikkeus. On maailmankaikkeuden osia, joista lähtenyt valo ei ole vielä ehtinyt tänne. Me emme niitä voi havaita, emmekä voi tietää, mitä niissä on vai onko mitään. Tuskinpa mitään erityisen ihmeellistä: maailmankaikkeus on yllättävän isotrooppinen.
Reaalilukujen äärettömässä joukossa tai oikeastaan niiden jäsenten merkitsemisessä on minusta häiritsevä piirre. Esim. luku 1.0 voidaan merkitä desimaalilukuna olennaisesti toisellakin tavalla eli 0.999.. . Tämä ei ole kovin siistiä ottaen huomioon kuinka perustasolla ollaan. Varmaan jos tehtäisi haastattelu, niin 99% ihmisistä, matematiikkaakin vähän lukeneista, ajattelisi automaattisesti että kaikilla reaaliluvuilla on olennaisesti vain yksi merkintä desimaalilukuna, kuten esim. että pii on 3.14159.. .
PoistaItsäni on aina kiehtonut ns. Nykäsen apollooma:
VastaaPoista"Kaksi pistettä on aina yhtä etäällä toisistaan."
Noinhan sitä äkkinäinen voisi luulla, mutta tokko nyt sentään?
"Kaksi pistettä on aina yhtä etäällä toisistaan."
PoistaMiksipä ne olisivat?
Jos ajatellaan matematiikkaa, niin yllä oleva väite on tosi. Siksi, että silloin oletetaan systeemiin sisältyvän erillisen koordinaattijärjestelmän, jossa pisteet tai partikkelit sijaitsevat. Väite on siksi oletuksen mukaan tosi.
Jos taas pohditaan asiaa Einsteinin tavoin, väite on lorua. Einsteinhan edellytti, että mitään koordinaattijärjestelmää ei sinällään ole, vaan oliot itse luovat oman koordinaattijärjestelmän omalla olemassaolollaan.
Tämän seurauksena esimerkiksi painovoimaa (vetovoimaa) ei ole olemassa, vaan olioiden (partikkeleiden) liike johtuu siitä, että olioiden luoma aika-avaruus kaareutuu niiden itsensä luoman koordinaatiston muuttuessa.
Tämähän on helppo simuloida parilla koodirivillä.
Tästä sitten hieman lisää alkeita:
Poistahttps://fi.frwiki.wiki/wiki/Distance_(math%C3%A9matiques)
Tuo ajatus siitä, että kappaleet luovat oman koordinaatistonsa, on kiehtova, mutta ei pidä unohtaa sitä, että suhteellisuusteorian koordinaatistot liittyvät toisiinsa siten, että tietyt invariantit suureet saavat saman arvon kaikissa koordinaatistoissa. Erityisessä suhteellisuusteoriassa useimmin vastaantuleva invariantti on tapahtumien välinen nelietäisyys, joka on kaikille havaitsijoille sama. Sitä voi ajatella aika yksinkertaisesti eräänlaisena melkein euklidisena neliulotteisen hypotenuusan pituutena. Muillekin Lorentzin geometrian invarianteille löytyy helposti klassinen analogia.
PoistaYleisessä suhteellisuusteoriassa invariantteja on runsaasti, mutta niiden määritelmät ovat aika monimutkaisia ja fysikaaliset merkitykset paljon hankalammin ymmärrettäviä kuin Lorentzin geometriassa. Sehän on loppujen lopuksi aika intuitiivista.
Tai sitten ongelma on minussa, kun en ole tarpeeksi pyörittänyt yleisen suhteellisuusteorian tensoreja.
>…luovat oman koordinaatistonsa, on kiehtova, mutta…
PoistaOletetaanpas näin ja katsotaan miltä tulos näyttää. Lähdetään myös siitä tosiasiasta, että tulkitsemme partikkelit informaatioksi. Otetaan simulaatioon kahdeksan oliota (vektoria) mukavuussyistä siten, että ne voidaan visualisoida väreiksi.
Sijoitetaan nämä oliot matemaattiseen singulariteettiin ja projisoidaan tilanne kaksiulotteiselle tietokoneen kuvaruudulle. Tietyissä tapauksissa tapahtuu seuraavaa: systeemi ”räjähtää” ja ryhtyy laajenemaan, ensin puuromaisena, mutta sitten niin, että oliot muodostavat selkeitä yksiköitä.
Kun systeemi on laajentunut riittävästi, tullaan tilanteeseen, jossa oliot alkavatkin vetää toisiaan puoleensa ja muodostavat uusi kombinaattien oliota, jotka puolestaan ryhtyvät toimimaan itsenäisesti.
Tältä homma näyttää visuaalisesti, eräässä vaiheessa laajenemista:
https://vimeo.com/438423797/194fa5497f
Kyse on siis siitä, että informaatio itse synnyttää kaiken toiminnan, kaiken liikkeen, eikä systeemissä ole minkäänlaisia ”voimia” eikä sääntöjä. Liike muodostuu siitä, että oliot itse luovat oman koordinaatistonsa. Ja tämä vain muutamalla koodirivillä toteutettuna.
Matti Nykänen (eräs hyvä hypääjä) soitti kerran kaverilleen, sanotaan häntä nyt vaikka Antiksi, ja kyseli kuulumisia. Antilla oli juuri kovat bileet menossa, iloinen melu kuului puhelinkeskustelun taustalta niin vastustamattoman kiehtovana, että Matti kysyi yhtäkkiä Antilta: "Olenko minäkin siellä mukana?" - Olen kuullut että kertomus on totta ja uskon siihen, koska kyllä minä aikoinani aika kattavasti Jyväskylän juopot tunsin.
VastaaPoistaEikös tässä kiehtovassa esimerkissä ole kysymys ns.lomittumisesta.
PoistaTaas uusi eteläamerikkalainen, espanjankielinen kirjallinen ihmelapsi, josta ainakaan minä en ollut kuullutkaan. Sentään yli nelikymppinen. On tullut vähän huonosti luettua viime aikoina amerikkalaisia kirjallisuusarvosteluja, mutta nyt oli pakko ottaa tästä Labatutista vähän selvää. Kummallinen nimi, mihinkähän se viittaa?
VastaaPoistaHänen esikuviaan ovat olleet mm. W.G. Sebald ja Roberto Bolaño, se kertoo jo jotain. The New Yorker sanoo hänen tekstinsä tuovankin mieleen Sebaldin ja myös Olga Tocarczukin. Keksi aivan uuden tavan kertoa, uuden genren. Monet arvostelijat käyttävät ylisanoja kuten absolutely brilliant, fascinating, mesmerising, I´m dazed. Uskaltaisikohan lukea, kun on niin paljon kauheuksia, tosiakin. Joku arvostelija oli googlannut vähän väliä yksityiskohtia, mutta jätti sen, kun huomasi, että on sellaista tapahtunut. Kyllähän tämä maailma alkaa taas olla aika kauhea, ihan preesensissä.
Monet filosofit, matemaatikot ja fyysikot ovat puhuneet matematiikan kauneudesta, sen "ylevästä puhtaudesta" tai muotokauneudesta. Mitään ymmärtämättömän maallikonkin silmään avaruusteleskooppi James Webbin ottamat kuvat syvimmältä maailmankaikkeudesta, ne kaikki galaksit ja sumut ovat huikaisevan kauniita, mutta voidaanko avaruusteknogiassakin mennä liian pitkälle?
VastaaPoistaEn tietenkään pysty kuvittelemaankaan, mikä sellainen askel tai rajan ylitys olisi, pääasia kai, että täällä maan päällä säilyisi jonkinlainen järjestys. NASA suunnittelee jo atomiasemaa kuuhun. Tärkeämpää olisi tällä hetkellä lajien häviämisen pysäyttäminen tai edes hidastaminen. Mutta tietenkin kehitys kehittyy, ellei sitä pysäytä jokin suuri rysäys. Suuretkin tiedemiehet voivat silti tehdä virheitä, kuten tuo Labatutin kirja osoittaa. Joku arvostelija sanoi, että tuntuu, kuin aivot suurenisivat sitä lukiessa. Hyvä tuo blogistin huomio, että se uusi ulottuvuus kirjassa olisi moraali ja siinä mielessä varoitus.
Yle Areenan Tiede bodgast Tyhmyyden anatomia sopisi kuunneltavaksi kun äärettömyyksiä pohtii.
PoistaHienoja kommentteja matematiikasta, mutta kunhan tavallinen pulliainen osaisi edes perusmatikan. Tällä hetkellä valitettavan suuri osa kansastamme ei esimerkiksi tiedä mikä on prosenttilasku tai desimaalipilkku. Jotakin on mennyt opetuksessa pieleen.
VastaaPoistaUlkomuistista siteeraan edesmennyttä professori Jarmo Leppinimemeä. Hänen eräs tuttavansa oli sijoittanut oikein rohkeasti tekno-osakkeisiin 1990-luvun loppupuolella. Mies kertoi innokkaasti, että hänen sijoituksensa oli aluksi noussut 500%. Sitten myöhemmin se oli se oli laskenut 80%, mutta onneksi hänellä oli kuitenkin vielä jäljellä sijoituksestaan 420%.
PoistaMonikohan nykyisistä ministereistämme on edes ylioppilakirjoitusten tasolla suorittanut pitkän matematiikan? Tai yleensä minkään matematiikan ja/ tai fysiikan?
PoistaOlisi edes jotakin pohjaa loogiselle ajattelulle, syy - seuraus -suhteiden ymmärtämiselle ja ei-tunnepohjaiselle analyysille. Sen käsittämiselle, että on ero sillä, miten asioiden toivotaan olevan ja miten ne todellisuudessa ovat.
Samaa mieltä, täällä saa usein uuden katselukulman asioihin, joita on ikänsä ihmetellyt. Lisäksi vastaukset ovat aina asiallisia.
PoistaToista se on, jos erehtyy pohdiskelemaan vaikka lähisotiamme. Poteroissa kyyristellään, herjoja heitellään ja leimoja läiskitään urakalla, puolin ja toisin toki.
Kulttuuri ja etenkin kirjallisuus ovat myös aika rauhanomaisia aiheita. Ja erittäin mielenkiintoisia, uusia ajatuksia herättäviä.
Kun tietämättömyys yhdistyy mediassa alentuvaan asenteeseen, ollaan jo hukassa. Esimerkiksi prosenttiyksikkö väännetään usein prosentiksi, kun yksinkertaiseksi oletettua lukijaa halutaan "kansanomaisesti" suojella vaikeakuuloiselta termiltä. Viestissä ei sitten enää olekaan mitään tolkkua. Toinen, jolle ehkä ei enää voi mitään, on se, että "keskimääräinen" väännetään väkisin keskiverroksi.
VastaaPoistaMatematiikka ei ole ainoa ala, jolla toimittajien vääristävä kansanomainen alentuvuus ilmenee. Vähintään joka toinen kerta influenssaa kutsutaan flunssaksi, vaikka kyse on täysin eri taudeista ja virusryhmistä erilaisine vakavuusasteineen. Ja mitään flunssarokotteitahan ei ole olemassa. Sotkeminen on suorastaan vaarallista luodessaan vääriä mielikuvia rokotteiden tehosta.
Tieteellinen tyhmyys perusasioissa koskee myös muuta biologiaa. Yksi esimerkki on sanojen laji ja lajike jatkuva sotkeminen. Jokin aika sitten Ylessä kyseltiin, mitä "lajikkeita" luonnosta henkilö poimii, mustikoita, vadelmia vai lakkoja. Ja aivan äsken kyseltiin asiantuntijalta, miten "lajikkeet" ampiainen, mehiläinen ja kimalainen eroavat toisistaan. Onneksi asiantuntija ohimennen tyylikkäästi korjasi.
Se influenssa/flunssa sekaannus taitaa olla anglikaanisessakin maailmassa tai voi olla jopa sieltä lähtöisin.
PoistaTähtitaivaan puolella on vielä ihmeellisempiä tyhmyyksiä, toimittajienkin taholta. Tähtisateena MTV:llä esiteltiin kuvaa jossa kamera oli ottanut pitkäaikaisvalotuksella kuvan tähtitaivaan kierrosta, tähdet siis muodosti ympyräkaaria keskipisteenä likimain Pohjantähti.
Kerran joku kreationistien saitti esitteli räjähtäneen tähden eli supernovan kuvana tavallista suuren teleskoopin ottamaa kuvaa Orionin vakaasta tähdestä. Maallikolle se on kirkas iso pallukka ja erehtyä voi, mutta noloa kreationisteille koska he leikkivät olevansa viisaampia kuin "evoluution harhoissa elelevät" tieteilijät
Ja huijauksia, piloja:
Äskettäin ranskalainen fyysikko Etienne Klein huijasi somessa tuhansia, vitsillä jossa oli muka lähitähtemme Proxima Centaurin kuva otettuna uudella James Webb-teleskoopilla, oikeasti se oli siivu makkaraa (chorizo sausage) mustalla taustalla. Myöhemmin pyysi anteeksi ja varoitti ettei aina pidä kaikkea uskoa...
MMM...
Helsingissä oli takavuosina luontaistuoteputiikki,joka mainosti:"tuotteemme eivät sisällä lainkaan kemiallisia aineita".Useimmat humanistit eivät huomaa tuossa mitään huvittavaa.
PoistaMyydäänhän suomessa herringbeefiä, porkbeefiä, broiler chicken filet beefiä ja muuta mukavaa. Useimmat humanistit ymmärtävät tuohon liityvän typeryyden.
PoistaKuinkahan humanistit, tai mitkä nistit tahansa, ymmärtävät ne miljoonat eri tuotejoutavuudet joita lemmikkieläimilleen lemmikkiruokabisneksen ylläpitämissä putiikeista hellantettas-buudeleilleen ja kotirotilleen kalliilla hinnalla hankkivat?
PoistaMyydäänkö tosiaan? Olisi kiva nähdä lähdeviite. Jotenkin tuntuu siltä, että vain Anonyymille itselleen on ihan vähän aikaa sitten selvinnyt, että beef merkitsee naudanlihaa.
PoistaKari Enqvist oli pitänyt post.-grad. -humanisteille kansantajuisen esityksen kosmologian nykytilasta ja näyttänyt mm. COBE-satelliitin ottaman kuvan taustasäteilystä elliptisessä tasoprojektiossa.Kysymys yleisön joukosta:"miksi maailmankaikkeus on soikea?"
VastaaPoistaHiukan ohi aiheen, mutta blogissorin erityisosaamiseen liittyvä kysymys:
VastaaPoistaOnko syytä huoleen jos esimerkiksi Spotify ostaa, kuten spekuloidaan, Storytelin ja suomalaisia kustantamoja, saadakseen oikeuksia suomalaiseen kirjallisuuteen? Voivatko IT-jätit kahmia halpoja oikeuksia haitallisessa määrin?
Vaikka tekisivätkin aina tappiota, niillä tuppaa olemaan eri määrä pelimerkkejä käytössä kuin perinteisillä kustantamoilla.
"...ei pistettä ole olemassa." Ainakin kun kärpäset vierailevat akkunanlasilla, pisteitä on miljoonia.
VastaaPoista