Ammattilaiset

 

Venäjä on tehnyt viisi kertaa peräkkäin pahimman mahdollisen virheen. Ja taas poliittinen johtaja johtaa sotatoimia. 

 

Tällä hetkellä edes Venäjän media ei kiellä, että strategia ja siis joukkojen ryhmittäminen ja painopisteiden luominen epäonnistui Ukrainassa täydellisesti. Maallikolle käy niin varmasti. Ellei lopu polttoaine, sitten loppuvat panoset tai tieura, ihan kesken kaiken. Edellisessä maailmansodassa Venäjältä petti logistiikka, ja kulkuneuvoja ja moottoreita tuotiin yli miljoona Murmanskin ja Persian kautta. Niissä luki ”Ford” tai ”General Motors”.

 

Ylimmän poliittisen päättäjän sekaantuminen sotilasasioihin sekä strategian tasolla että operatiivisesti oli koitua Stalinin vuoksi maan kohtaloksi 1941, ja juuri se aiheutti tsaari Nikolai II:n, hänen perheensä ja valtakunnan hirvittävän lopun. Päälliköiksi kärrättiin myös lähinnä kuohujuomiin keskittyneitäruhtinaita Monte Carlon kasinolta.

 

Hitler oli mainio poliitikko, mutta ristiriita huippusotilaiden kanssa ja ulkopolitiikan jättäminen taitamattomille harrastelijoille (Ribbentrop) olivat kohtaloksi. Ranskan voittaminen oli suurenmoinen savutus 1940, Sen suunnittelija ja toteuttaja oli Manstein, jonka alaisen Rommelin nimi painettiin lehtiin. Sekasortoinen ja väärin ajoitettu Barbarossa-hyökkäys oli sitten Hitlerin oma työnäyte. ”Fritz, wo bist du”, huudeltiin paitsi Kiestingin soilla, myös Ukrainan aroilla kenttäpuhelimeen.

 

Stalin oli hiukan viisaampi. Vuoden 1941 katastrofin jälkeen hän todella alkoi ajoittain uskoa ammattisotilaitaan, joista kaksi tai kolme oli maailmansodan parhaita. Stalingradista toteutettu kaksipuolinen saarrostus oli näyte.

 

Suomen Natoon liittyminen sinetöitiin Tilsitissä keskelle jokea ankkuroidulla lautalla 1807. Kuvan esittämät keisarit, Napoleon ja Aleksanteri I, päättivät pakottaa Ruotsin sotaan. Kysymyksessä oli vivutus ja vipuna oli Ruotsin vähän tunnettu itäinen maakunta, joka erinäisten vaiheiden jälkeen jäi Venäjän niskoille, vaikkei Venäjä sillä mitään tehnyt.

 

Saksassa oli kuitenkin kehittynyt poliittinen vallankäyttö niin että Bismarck pystyi pitämään hallitushuoneen kurissa samalla tavalla, jota Englannissa harrastivat lukuisat etevät pääministerit työntämällä aatelin kulisseihin ja nimittämällä keskeisiin tehtäviin kokeneita liikemiehiä. Saksan erikoinen kikka, jonka Ruotsi ja Suomi kopioivat, oli nopeasti kehittyvä koulutus. Venäjällä sekin jäi kesken, vaikka heillä jo oli esimerkiksi sangen hyvä lääketiede jo varhain ja neuvostoaikana erinomaiset luonnontieteet.

 

Nikolai II raukka yritti integroida meitä itään ja olisi voinut onnistuakin, mutta hän ei uskonut poliitikkojaan, joista Wittellä ja myös Speranskilla olisi ollut johdonmukaisuutta ja taitoa.

 

Nyt samaa itäistä reittiä, jota viikingit kulkivat ja joka tuli Kaarle XII: tuhoksi Ukrainan Poltavassa, etsii vakoilijana kai hyväkin Putin, jolta puuttuu sotilaallinen tietämys. Näyttäisi että on sama taito kaverilla. Venäjän klassinen ongelma eli ye-upseerien puute on kostautunut. Sodan ratkaisevat everstit ja majurit.

 

Suomi selviytyi kuin ihmeen kaupalla 1919-1939 ulko- ja turvallisuuspoliittisesta osaamattomuudestaan. Ainoat osaavat diplomaattimme olivat Venäjän perua, ja Holsti olisi ollut hyvä, mutta hänen luonteensa ei ollut hyvä. Neljä perättäistä tasavallan presidenttiä oli ulkopoliittisesti ummikkoja, ja ulkoministeriö oli pitkiä aikoja eräänlainen vekkula.

 

Meillä Tanner olisi ollut erinomainen hyvin laajan kielitaitonsa ja valmiiden suhteittensa ansiosta. Hänhän johti osuustoimintapuolella kansainvälisiä kongresseja viidellä kielellä. Hänen sijaansa kysymystä ulkovalloista hoitamaan pantiin mm. T.M. Kivimäki, jonka osaaminen loppui suunnilleen Tampereen ja Teiskon rajalla.

 

Entä Mannerheim? Yksi aikakauden harvoista vaativiin tehtäviin koulutetuista sotilasvakoilijoista, jolla oli myös erittäin toimivat suhteet länsimaiden sotilasjohtoon.