Kommentteihin kolme

 

Ø  Onko edelleen tarve huomautella menneiden sotien esillä itämisestä?

Ø  Onko vieläkin halu puhua pakkoruotsista ja pitää sitä tarpeettomana?

Ø  Onko yhä niin että englanti on kannaltamme epäonnistunut kieli?

Käytettävissäni ja kenen tahansa käytettävissä blogin sivupalkissa on 17 vuoden kirjoitukset ja kommentit. Oikeastaan joka kirjoitukseen on jokin lukijan merkintä, monissa tapauksissa 40 tai 50.

 

Wikipedian mukaan ”Kommentti on kantaa ottava selostus, jossa kommentin kirjoittaja referoinnin lisäksi esittää omia ajatuksia aiheesta. Se on niin kutsuttu kainaloteksti eikä esiinny yksinään, vaan on osa suurempaa kokonaisuutta.

 

Kommentti liittyy alkuperäiseen kohteeseen. Kommentti voi antaa lisätietoja aiheesta. Siinä voidaan myös kritisoida lähtötekstiä.”

 

Joskus käy käymäseltään mielessä, että aineisto on harvinainen. Voi olla, ettei mielipideilmastosta oikein ole muuallakaan näin monimuotoista karttaa.

 

Täytyy muistaa varmistaa, että Kansalliskirjasto päivittää aineista ottamalla kaiken talteen. Silloin kun luovutin itse käsin keräämäni aineiston kirjastollemme, ilmoitin mahdollisimman selkeästi, että omat tekstini ovat kenen tahansa käytettävissä, ja lisäsin alan lakimiehen mielipiteenä, että kirjoitusten yhteydessä kommentit ovat käytön kannalta lain tarkoittamia sitaatteja.

 

Niin muuten ovat ajat muuttuneet, että moni otti itseensä, kun julisti kauan sitten päättäväni itse momenttien julkaisemisesta. Mielessäni oli jo silloin sotilaallinen ja kaupallinen hybridivaikuttaminen.

 

Mutta kirjoituksen alun kolme kysymystä ovat erittäin ajankohtaisia. Sota on Euroopassa ja nyt kaikki tietävät, miksi Venäjä on sulkenut merkittäviä osia Neuvostoliiton arkistoaineistosta. Vuosikymmenien takaisella materiaalilla on jopa suoraa käytännön merkitystä. Ei muuten pidä luulla, että Englanti ja USA olisivat avanneet kaiken sota-aikaisen ja sotaa edeltäneen aineiston. Miettikääpä, mitä Puolan murheellisista kohtaloista 1939-1989 oikeasti tiedetään?

 

Sotilaallinen asemamme on joka tapauksessa muuttunut peruuttamattomasti. Ruotsin kieli ruotsalaisten ja englanti brittien, amerikkalaisten ja muidenkin satolaisten kanssa on meille välttämätöntä tiedustelussa, koulutuksessa ja etenkin taktisessa taistelukoulutuksessa. Luulen, että kantahenkilökunta ja osa varusmiehistä istuu tälläkin hetkellä opiskelemassa sitä kommunikointia, joka ei kuulu kurssiin koulussa eikä yliopistossa.

 

Lisäksi luulen, että heitteille jätetyt saksan ja ranskan kielet kokevat toisen tulemisen. Kuvittelisin että kyky kirjoittaa hyvin ja keskustella hauskasti olisi noiden maiden sotakorkeakouluissa välttämätön ehto.

 

Kauas on kuljettu siitä, kun myöhempi akateemikko Pekka Jauho lensi 1944 Messerschmittejä Wienin tehtailta päätyökseen. Paha kielet sanoivat, että huippupiloteistamme hän oli ehkä ainoa, joka kesti monta päivää selvänä ja puhui silti hyvää saksaa, kun piti selvittää esimerkiksi moottorin tehon menetys tiukoissa ylösvedoissa.