Pilkillä

 

 

Turha uskoa minua. Piikillä minä kävin. Pilkkiminen lienee jalo harrastus, mutta se on jäänyt vieraaksi.

 

Esitän erään epäilyni, joka on omiaan loukkaamaan. Aatteellisten ja periaatteellisten vakaumusten taustalla on joskus alkeellinen pelko. Tunsin kerran ihmisen, joka ei hakeutunut muutoin sopivaan virkaan, vaan suuntasi retorisen ryöpyn koko virastoa vastaan, koska sinne mentiin hissillä ja hän pelkäsi hissejä.

 

Älkää naurako. Kun olen kysellyt, noin puolet ihmisistä tuntee hyvin ikäviä tunteita varsinkin sellaisissa hisseissä, joiden lattian läpi näkee. Jo ennen muoveja sellainen oli Eiffel-tornin ylätasanteesta huipulle.  Ritilä. Jos hirvittää, älkää kokeilko.

 

Eli joissakin tapauksissa viikon puheenaihe, rokotusvastaisuus, pohjautuu piikkipelkoon.

 

Kävin eilen saamassa kolmannen koronapiikin. Siellä ei ollut muuta mielenkiintoista kuin tavattoman sujuvaa ja asiallista työskentelyä. Sekä viime että edellisellä kerralla rokotuksen jälkeen 15 minuutin odotustilassa kupsahti rokotettu. Molemmat olivat nuoria miehiä. Tuosta vain, tuolilta lattiaan, toinen pää edellä ja toinen valumalla. Tilanteeseen oli varauduttu ja se selvitettiin reippaasti.

 

Ellei ole ruuhkaa, olen kysellyt hoitajilta tästä asiasta. Kun suvussa on ollut hammaslääkäreitä, asia on tullut usein puheeksi heidän kanssaan. Joskus vanhemmilla päivilläni muistin että kyllä: olin itse pelännyt pistoksia pahasti lapsena, mutta se meni ohi, kun sain keuhkokuumeen ja siihen kaksiviikkoa streptomysiiniä ruiskeina. Paikallinen terveyssisar taisi olla epätavallisen etevä, etenkin johdattelemaan huomioni muualle. Ja hammaslääkäriä pelkäsin ehkä 16-vuotiaaksi, ja sekin katosi niin että nyt saavat viedä minun puolestani pihdeillä ja puukoilla vaikka nenän päästä. Syy tähän muutokseen ei ole tiedossani.

 

Mutta viime aikoina jututtamani hoitajat sanovat poikkeuksetta, että hiukan ongelmallisempia verikokeita sormenpäästä tai kyynärtaipeesta esiintyy päivittäin. Monet ovat lisänneet, että karvarinta-miehet ovat erikoisen alttiita.

 

Pohjanmaalla tunsin painijan, joka kiskaisi puun oksaa käyttäen sijoiltaan menneen olkapäänsä paikalleen, vaikka pyörtyikin hetkeksi kivusta.  Sitä isäntää taas kummastelen itsekin, joka kiskoi risoiksi menneet hampaansa hohtimilla liiterissä hakkuutukilla istuen. Hänen vakaumuksensa oli, että rahoja ei kanneta kaiken maailman hammaslääkäreille.

 

Sananvapaus kuulemma merkitsee toisen ihmisen mielipiteen kunnioittamista. Entä ellei siinä mielipiteessä ole mitään kunnioittamista? Kerran lääkärissä selitin, miksi polveni on kipeä ja mistä se näyttäisi johtuvan. Vanha lääkäri sanoi: tyypillinen maallikon diagnoosi. Eli väärä. Poistuin hyvillä mielin, hiukan ontuen. Lääkäri oli sanonut, että voi hän sen polven leikata, mutta ei se siitä parane. ”Paska mikä paska.” Kysymyksessä oli tyypillinen polvilumpion kolhu, ei jänneside.

 

Olisiko lääkärin pitänyt kunnioittaa mielipidettäni? Ei. Televisioon poimittu haastateltava kertoi, että sairaalat ovat itse asiassa täynnä rokotteesta myrkytyksen saaneita, ja se on hallituksen tarkoituskin. Itse sanoisin asianosaiselle, että meni sinä kuule käytävään käkättämään.