Heimoni hurtat haluavat häntä,
raadeltua riistaa,
repivät heti, jos hän
lähestyy laumaa,
meidän ja muiden.
Wulf on saaressa, minä
toisessa.
Hänen linnaansa kiertävät kaislat,
hurtat huutavat verta
meidän ja muiden.
Minä odotin, tukehtuva koira,
silmistäni sataa vettä
enemmän kuin pilvistä.
Hurtta haukkasi.
Hyvin sattui.
Wulf, Wulf, harvoin tulemisesi
raatelee minua.
Nälkäni vihloo.
Saanko enää syödä?
Kuuletko Eadwacer? Koirat!
Susi kantaa pentumme
rajusti ryteikköön.
Kaksin katkeaa laulumme yksin.
(suom. JK 2021, 1980 1973)
* * *
Leodum is minum swylce him mon lac gife;
willað hy hine aþecgan, gif he on þreat cymeð.
Ungelic is us.
Wulf is on iege, ic on oþerre.
Fæst is þæt eglond, enne biworpen.
Sindon wælreowe weras þær on ige;
willað hy hine aþecgan, gif he on þreat cymeð.
Ungelice is us.
Wulfes ic mines widlastum wenum dogode;
þonne hit wæs renig weder ond ic reotugu sæt,
þonne mec se beaducafa bogum bilegde,
wæs me wyn to þon, wæs me hwæþre eac lað.
Wulf, min Wulf, wena me þine
seoce gedydon, þine seldcymas,
murnende mod, ales meteliste.
Gehyrest þu, Eadwacer? Uncerne earne hwelp
bireð Wulf to wuda.
þæt mon eaþe tosliteð þætte næfre gesomnad wæs,
uncer giedd geador.
(Kieli anglosaksi, noin vuodelta 900 CE, lähde Exeter Book, 980 CE.)
Mielikuvitusta kiehtova kuva ja teksti. Kylmiltään moni sana ei avaudu.
VastaaPoistaVärssyjako näyttää menneen eri tavoin originaalissa kuin käännöksessä.
VastaaPoistaTämä kaipaa selitysosaa. Symboliikka ei ihan avaudu.
VastaaPoistaTämä on minusta hyvin runollinen tulkinta, varsinkin tuo "silmistäni sataa vettä enemmän kuin pilvistä" ja viimeinen rivi. Yleisvaikutelma on sanavalinnoista johtuen vähän raaempi, jyrkempi kuin monissa lukemissani englanninnoksissa, kun kyseessä on elegia. Tutkijat ja kääntäjät ovat kuitenkin päätyneet hyvin erilaisiin tuloksiin, jopa sanojen vastakkaisiinkin merkityksiin. Pidän tästä kovasti.
VastaaPoistaRuno on yksi tutkituimpia Exeterin kirjan 40:stä runosta ja se käsikirjoitus on taas yksi neljästä tärkeimmästä anglo-saksisesta codexista. Jonkin munkin kirjoittaman kirjan testamenttasi aikoinaan Exeterin katedraalin ensimmäinen piispa kuollessaan v. 1072 kirkon kirjastoon, jossa sitä säilytetään edelleen. Muutama vuosi sitten se valittiin UNESCO:n maailmanperintölistalle. Aikamoinen perintö siis, aarre suorastaan!
The Exeter Bookissa on myös yli 90 runollista arvoitusta. Verkossa voi kuulla hauskannäköisen nuoren miehen lausuvan niitä kauniilla näyttelijändiktiollaan. Jostain pitäisi löytyä myös alkuperäistekstiä luettuna, niin kuin sitä arvellaan siihen aikaan puhutun. Siis ääni vuosisatojen takaa!
Anglo-saksin tekstiä lukiessa kannattaa "ajatella ruotsiksi, saksaksi ja englanniksi" yhtä aikaa, vähän niin kuin hollannissa, niin sitten valkenee, tai siis, saattaa selvitä.
Tämä onkin vaikeaselkoisimpia säilyneistä vanhan englannin runoista. Käsikirjoituksessa oli jo epäselviä sanoja, joita on tulkittu eri tavoin. Siitä ollaan kuitenkin yhtä mieltä, että kyseessä on nainen, joka muistelee ja valittaa asioiden tilaa. Wulf olisi hänen miehensä tai rakastajansa tai jopa poikansa, joka on ajettu maanpakoon toiselle saarelle ja jota naisen oma väki vainoaa. Eadwacer olisi hänen toinen miehensä tai sieppaajansa tai jopa isäntänsä, land lord, joka ei ole pystynyt suojelemaan heidän yhteistä lastaan, jota susi vie metsään, joka on siis vaarassa tai ehkä jo kuollut. "Hear that, Eadwacer, you dog?"
VastaaPoistaJoka tapauksessa runo saa mielikuvituksen liikkeelle, mikä lieneekin runouden tehtävä. Kuvittelen, että tuossa kuvassa olisi Wulf, joka pyrkii puolustautumaan.
Tuolta ajalta on säilynyt toinenkin naisen kertoma runo, "A wife`s Lament", Naisen valitus.
Hyvää selvennystä. Itse asiassa mitään tietämättä luin runon vähän Vysotskin Susijahdin tapaisena. Varmaan tulkitsin väärin. Vahva tunne ja pakottava sanomisen tarve välittyy silti.
PoistaKäymme kuitenkin aikaa jolloin ei aina ollut ihan selvää, kenen puolella Wurm oli ja mitä se symboloi -- muuta kuin häviävää viikinkimaailmaa mielikuvineen. Kuvitus ei ehkä puhu samaa kieltä kuin itse runo, joka ei ole kuvan kuvateksti.
PoistaEi tuon kuvan tarvitse ollakaan tähän runoon kuuluva, mutta se sopii hyvin sen kuvitukseksi, onhan siinä miekkamies ja jonkinlainen tyylitelty otus, lohikäärmekö vai susi, koira, samantekevää, se panee osaltaan mielikuvituksen liikkeelle.
PoistaMonet runoilijat ovat inspiroituneet noista muinaisenglannin usein arvoituksellisista runoista ja runofragmenteista. Varsinainen asiantuntija oli tietenkin Tolkien, joka opiskeluaikanaan erikoistui muinaisenglantiin ja -norjaan, ja toimi kolmisenkymmentä vuotta Oxfordin yliopiston muinais- ja keskienglannin professorina, keksi sitten omiakin vanhoja kieliä Kalevalankin innostamana, alkoi kirjoittaa tarinoita hobbiteista, joita ensin oli kertonut lapsilleen, ja sitten päätyi myöhemmin niin rakastettuun tuhatsivuiseen Taruun sormusten herrasta, joka ei kelvannut Nobel-palkintolautakunnalle mutta on nykyisin jossain sadan parhaan englanninkielisen kirjan luettelon alkupäässä.
Ezra Pound käänsi nuoruudessaan pari pitkää Old English -runoa. Niitä ei pidetä varsinaisina kirjallisina tuotteina vaan juuri käännöksinä, tulkintoina, vaikka hän käsitteli alkutekstiä aika omavaltaisesti. Hän otti mukaan vain osia ja niistäkin karsi kristillisen kuvaston, jota monet 1900-luvun tutkijat pitivät munkkien lisäyksenä, ja siten palauttivat tekstin mielestään alkuperäiseen pakanalliseen anglo-saksiseen muotoon. On vähän huvittavaa, miten tuollaiset vanhat runot voivatkin herättää tutkijoiden intohimoja ja aiheuttaa kirjallisia debatteja.
"(suom. JK 2021, 1980 1973)"
VastaaPoistaKolmesti käännetty? Onko eroja?
On. Kuten Eija G. selvittää ansiokkaasti, tässä runossa melkein kaikki muu on epäselvää, paitsi tunne.
PoistaHihassa on aika pitkä Seafarer ja mahdollisesti kaikkein paras, suomeksikin julkaistu (huononlainen) Pojan kuolema eli Sonatorrek, muinaisislantia.
erinomaisia täydentäviä selvennyksiä. Jostain syystä minulle kyllä tuli 2-3 lukemisen jälkeen vahva mielikuva kadotetusta pojasta; kokosin kymmenkunta vuotta sitten katalogia Hämeenkyrön susisurmista c 150 vuotta sitten, koira puri poikaa korvaan ja tämä uikutti mutta susi vei - hänetkin, kävin paikallisen oppaan kanssa metsärinteen kiviroukkiolle jossa oli erään pojan hautamerkki, ikiaikainen - pyörökivipienoispyramidi. Kaikkiaan lapsia meni 9-10 tai 11. Parin vuoden aikana.
VastaaPoista