Alaston salissa

 

 

Minulla on uusi näkökulma Volter Kilven romaaniin. Myös niille, jotka eivät ole kiinnostuneet tästä kirjasta.

 

Otsikko on Otavassa minun aikanani kierrellyt legenda painovirheestä, joka pyydystettiin mainostekstistä, tai sitten ei. Se Ahto Nummisen suunnittelema sarja Elävä kansalliskirjallisuus oli kauneimpia mitä on. Ja niinpä sekä kirjojen asu että sisältö vaikuttivat menekkiin tuhoisasti. Maksettiinkohan kansikuvistakin? Niissä oli kansallisesti merkittävää taidetta.

 

Se on yhteenveto yhteisö- ja kauppaoikeuden synnystä maassamme. Tutkijat, kuten Lamprecht ja Weber, yrittivät keksiä sosiologiaa. Se olisi vastaus kysymykseen, miksi ja miten toiset porukat pärjäävät ja toiset eivät.

 

Suomesta on sanottu itsensä Eino Jutikkalan suulla, että tämä oli 1800-luvun lopun ”liikkeiden valtakunta”. Tuosta voi tulla mieleen kansalaistoiminta, kuten raittiusliike ja nuorisoseurat ja miksei myös vanha työväenliike. Mutta ”liiketoiminta” tarkoittaa nykyisin sama kuin ”yritystoiminta”. Ja sitä Alastalon tuvassa harjoitettiin, kun kiellotkin oli valtion puolelta kumottu. Tukholmaan ja Pietariin ja Hulliin ja Espanjaan pääsi, kun osasi ja jaksoi.

 

Aivan samoihin aikoihin Vierasmaalaiset yrittäjät, kuten Finlayson ja norjalainen Gutzeit, alkoivat saada rinnalleen kotimaisia. Juhani Ahon veli Pekka oli kova poika Kymi-yhtiön takana. Satakuntalainen Ahlroos sai aikaan suuria.

 

Ja kapula kiersi. Volter Kilvelle suvun tapaista oli eräskin Antti, joka otti sukunimekseen Wihuri.

 

”Afäärifennomaaneista” on paljon tutkimusta. Jotkut olivat rikastuneet Venäjän tehtailla ja kaivoksilla ja jotkut tuoneet sieltä oppia, kuten painija-vuorineuvos W. Weckman, josta tuli merkittävä tekijä kaapelipuolella.

 

Joidenkin käsitys kapitalisteista ulottui vain yksittäisiin rahamiehiin, vaikka ympäri Eurooppaa kartelli eli yrittäjien yhteenliittymä oli vahva tekijä.

 

Kustavin salissa kaavaillaan laivanisännistöä, joka oli osakeyhtiön edeltäjä ja yllättävän hienostunut tapa jakaa riski. Käytännössä sen vanavedessä nousi vakuutustoiminta, etenkin henki- ja vahinkovakuutus, ja sitten pankit, ensin säästökassat ja osuuskassat. Itse osuustoiminta, Suomeen suuresti vaikuttanut rakenne (S-ryhmä, Elanto, Valio ja ennen vaikka mitä Hakasta alkaen).

 

Miksi siis Suomessa on outo tapa; ihmiset omistavat asuntonsa, ja siinä se omaisuus onkin. Ruotsissa ja esimerkiksi Saksassa huoneistojen omistaminen on yritystoimintaa ja vuokralla asuminen normaalia ja järkevää. Suomeen asunto-oikeus ja asunto-osuuskunta eivät ole ottaneet istuakseen. Asuntp-osakeyhtiökin on nuorta perua, 1920-luvulta.

 

Kilpi kuvaa joukon kertymistä samalla tavalla kuin Kivi ennen häntä ja Linna hänen jälkeensä. Näiden herrojen suurromaaneissa ei ole selvää päähenkilöä, mutta koko kuvaus on äärimmäisen oivaltavaa kuvausta joukon kasvuvaiheista täällä pohjoisessa, jossa esivallan kynsi oli tylsä ja jonne edes läänityslaitos ei istunut. Kivi kuvaa maanjaon seurauksia – isojako tuottaa Jukolan ja Impivaaran – ja Linna kuvaa ensin komppanian ja sitten kokonaisen pitäjän jakoja ja jännitteitä. Kilven kuvausta voisi sanoa pääoman painoksi rannikkokunnassa: Alastalo, Härkäniemi ja Langholma panevat riksit ja ruplat tekemään työtä. Operaatio on sama kuin Hollannissa ja Englannissa 1400-luvulla, kun kala ja kangas hallitsivat maailmaamme.