Etävaltio I

 

Historiaa ei pitäisi miettiä historian ehdoilla. Silti se on edelleen suosituin tapa.

 

Osa suurimmista katastrofeista on johtunut siitä, että alueiden olot ja käytettävissä olevat keinot ovat olleet järkyttävästi eri paria.

 

Esimerkki: ensimmäisen maailmansodan mielettömät tuhot ja kärsimykset hahmottuvat teollistumisen aiheuttamien perusmuutosten ja sosiaalisen järjestelmien eroina.

 

Teollisuus, kuten rautatiet, koneet ja tykit olivat ajan tasalla mutta järjestelmät 100:n – 150:n vuoden takaisia. Näkyvin vika oli päätöksenteon ja niiden toteuttamisen täydellinen toimimattomuus.

 

Parhaassa työiässä olevia ja siis taloudellisesti tärkeimpiä ihmisiä kuoli yli neljä vuotta kymmeniä tuhansia päivässä. Eräs uskottava laskentatapa perustuu lukuun 10 miljoonaa sotilasta ja 50 miljoonaa siviiliä.

 

Venäjällä hallitsi tsaari, siihen tehtävään säpsähdyttävän kykenemätön Nikolai II, Saksassa pieni joukko lihavia sotilaita, Ranskassa pari kerran poliittisesti valittua päällepäsmäriä, kuten Clemenceau, ja Isossa Britanniassa sotilaiden tehokkaasti kiristämät poliitikot, pitkään Lloyd George.

 

Tuloksena oli kaksi diktatuuria, Neuvostoliitto ja Saksa, josta ensin mainittu osoittautui perinpohjaisemmaksi. Tuon saa lukea myös julmemmaksi, omia ja vihollisia kohtaan. Saksan päämääriä jarrutti kummallinen kyvyttömyys organisoida maata. Natsien hallinnon johtava piirre oli sekasortoisuus ja sattumanvaraisuus. Parhaan tuloksen rahassa mitaten sai ehkä Yhdysvallat, jonka järjestelmä muotoutui sekä hajautetuksi että markkinointivetoiseksi. Hiukan liioitellen: molemmat maailmansodat olivat USA:lle loistavia liiketoimia erinomaisten investointien ansiosta. Saksan yhteydessä tulee mieleen usein käytetty ”luova tuho”, kun taas Stalinin kirjaama voitto sisälsi kaiken sen, mikä sitten tuhosi Neuvostoliiton. Suomelle sodan häviäminen oli onnenpotku. Puuttunut koherenssi eli johdonmukaisuus löytyi Karjalan metsistä.

 

Ajatelkaa minun mielikseni, että Covid ja ympäristön muutokset olisi jätetty valtioiden tai kansalaisten yksityisasiaksi. Covid on ollut taudiksi lievä. Ympäristön tuhoutumisesta on sekin mielipidesuunta, ettei mitään erityistoimia edellyttävää ole tapahtumassa.

 

Ajatelkaa edelleen minun mielikseni, että Covid on tai olisi voinut olla vakava taloudellinen ja yhteiskunnallinen ongelma ja että ympäristössä havaitut ilmiöt ovat vähintään saman tason kysymys kuin tupakointi eli ennen pitkää monille vaarallisia.

 

Näin päästään takaisin sotiin. Uusiin ongelmin voi vaikuttaa vain ”koko maailman” voimin. Ja sellaiseen meillä ei ole järjestelmää. YK ei toimi. EU ei toimi. Ja kansallisvaltioiden toimet eivät riitä.

 

Johtopäätökseni: näissä asioissa on käsillä poliittinen kriisi. Kiinalaiset luultavasti tietävät itse, että itä-saksalainen systeemi ei toimi. Jos toinen puoli kansaa vakoilee toista puolta kansaa, siitä kärsii välttämätön infra. 

 

Itsehallinto eli tässä yhteydessä parlamentaarinen demokratia on ovela tapa verottaa. Mahdollisimman suuri osa hallintokuluista siirretään kansalaisten eli veronmaksajien kustannettavaksi. [Jatkuu…]