Käytäntö

 

Eräässä asiassa, johon en halua lainkaan sekaantua, käytetään joukolla väärää merkitystä suomen kielen sanasta ”käytäntö”.

 

Kysymyksessä on verottajan omaksuma käytäntö, ei minkään maksajan. Kuvantietokone maksaa uutena enemmän kuin 1 200 euroa. Niinpä olen saanut vähentää eli poista sen hankintahinnasta 25 prosenttia vuodessa. Jos se olisi halvempi, hinnan saisi poistaa kerralla. Tietokone on ollut minulle tulon hankkimisväline vuosikymmeniä ja olen tehnyt enimmäkseen etätyötä niin kauan kuin muistan, ainakin vuodesta 1966.

 

Lopulta minulla oli IBM:n pallokone jollaisia näkee yleensä vain isojen firmojen sihteereillä. Käänsin ja kirjoitin niin paljon. Sitten tulivat alkeelliset kirjoituslaitteet, joissa oli aluksi yhden rivin muisti.

 

Isäni, joka oli meidän suvun uudistusfriikki, patisteli minuakin siirtymään nykyaikaan. Ilmoitin ettei tuollaisesta joka miehen tietokoneesta tule koskaan käyttökelpoista tavaraa ja että saa olla.

 

Tapahtui kaikenlaista, ja luvansiihen saatuani kannoin korkeimmasta oikeudesta kotiin koneen, näytön ja kasan lerppuja eli 5 ¼ tuuman levykeitä, joita aikanaan seurasivat korput eli 3 ½ tuuman levykkeet.

 

Kuka muu muistaa jonkin Windowsin version asentamien Exceliä varten aikana, jolloin piti syöttää käsin 30 levykettä ja odottaa ilmoitusta asennuksen epäonnistumisesta tai tietoa koko koneen kaatumisesta? Olen hyvilläni, kun huomasin, että Macin Texturilla pystyy lukemaan vuonna 1991 silloisella Wordilla tehtyjä tiedostoja ja joissain tapauksissa jopa Word Perfectiä.

 

Käytäntö… Jos jokin asia on useita vuosia ratkaistu samalla tavalla, verovelvollinen on useimmiten kuivilla. Joskus on mietittävä huolellisesti, olisiko hankittava verottajalta ennakkotieto, josta ei voi valittaa, tai ennakkoratkaisu, josta voi valittaa.

 

Nämä asiat ovat vähän vaikeita kenelle tahansa, esimerkiksi yhtiömuodon muuttamisen, listautumisen tai yhtiön ostamisen yhteydessä. Purkautuvatko varaukset? Ja ennen kaikkea miten yhdenyhtiössä käsitellään osakkaalle tulevaa jako-osuutta.

 

Voin vakuuttaa, että esimerkiksi kesämökin kaupassa, jossa myyjänä on jakamaton kuolinpesä, veron voi huolimattomasti toimien joutua maksamaan kaksi tai kolmekin kertaa. Vero voi olla esimerkiksi 30 prosenttia luovutusvoitosta, josta on vähennetty hankintameno-olettama. Tiedän yhdenkin mökin, joka on rakennettu 50-luvulla ja siirtyi nykyisille omistajilleen 20 vuotta sitten. Jos he perustavat nyt mökkiä hallinnoidakseen yhteenliittymän kuka maksaa veroa ja paljonko?

 

Ennen minulla oli käytössäni teos ”Verovalmistelijan opas”. Se oli verohallituksen omaa tuotantoa, ja siitä löysi vastaukset lähes kaikkeen – siis käytännöt.

 

Pienenä lauloin vilpittömästi ”Tyttö istui kivellä ja kivi oli siliä ja vesi sitä virutteli. Kun se oli saanut sen verokirjan, niin se itkeä tirutteli…” Piti siis olla ”erokirjan”. ”Eilenkin illalla pöydälläni oli ankkurikello ja peli. Voi piru kuinka pikkuisen asian tähden se heilan eron teki…”