Oikeus pitäisi piestä

 

 

Olen pahoillani että kirjoitan nyt asiallisesti. Otsikko on Lari Pohjanpään runosta ”Käräjillä”, joka teki minuun lapsena järkyttävän vaikutuksen. Otsikko Karhun repliikki. Supattava Kettu oli syönyt muorin kesävoin, mutta karhu joutui vedelle ja leivälle.

 

Patenttilaki ja patenttilisenssien käytäntö ei kestänyt pandemiaa eikä tule kestämään seuraavaa. Rokotteen kehitys sujui näennäisesti hienosti mutta valmistus takeltelee ja jakelussa tulee olemaan suuria ongelmia. Kustannuksia ja hintoja ei tulla ilmoittamaan rehellisesti. Pelkään pahoin, että ne nousevat tähtitieteellisiksi ja osoittautuvat erittäin syrjiviksi.

 

Suomessa olevat noin kuusi asiantuntijat tietävät, että lääkeaineet päätyivät erikoiseen asemaan, kun näkyvissä olevan suursodan vuoksi Suomeen otettiin melkein kopioimalla Sveitsin patenttilaki, joka tuli voimaan 1943 ja on olennaisin osin edelleen käytössä.

 

Vaihtoehto olisi ollut Saksan laki, jonka saksalaiset itsekin huomasivat kelvottomaksi 1960-luvulla. Toinen vaihtoehto olisi ollut Ranskan laki, jota ranskalaiset eivät ole koskaan itsekään ymmärtäneet, tai sitten Englannin, jossa tämäkin osa lainsäädäntöä oli kirjoitettu avoimesti suosimaan rikastuvaa yhteiskuntaluokkaa etenkin vähäväkisten kustannuksella, ja samalla turvata tuomareille arvostettu asema ja asianajajille vaurautta.

 

Viimeinen virke on jokseenkin suora sitaatti Chancery Courtin kollegoilta eli heiltä, jotka istuvat patenttiasioiden tuomareina. Yleensä heidät kyllä aateloidaan ja heillä on vaara päätyä Ylähuoneeseen. Mutta hienoja vahakangastakkeja he käyttävät (Barbour) jätettyään peruukkinsa naulaan.

 

Sveitsistä ja patenttioikeudesta kertoo jotain, että monella tuomarilla on rannekellona Vacheron Constantin.  Vilkaiskaa joskus huviksenne sellaisen hintaa. Sveitsi on paitsi pankkien etenkin lääketeollisuuden suurmaa. Ja siis patenttien. Paras eurooppalainen käsikirja oli puoli vuosisataa Blumin ja Pedrazzinin kirjoittama. Ja Suomessa asiantuntijalausuntoja kirjoittivat etenkin entiset pääministerit (Kivimäki) ja professori-oikeusneuvokset (Hakulinen), kunnes sen alan otti suvereenista haltuunsa juuri siihen keskittynyt professori (Godenhielm). 

 

Itse matkustin Euroopassa ja jopa USA:ssa suomalaisena asiantuntijana. Yleensä en kertonut, miten taitavasti Suomessa kierrettiin toisten patentteja ja myytiin täällä itse valmistetut tuotteet Neuvostoliittoon…

 

Olettehan huomanneet, miten kiivaasti presidentti ja johtavat poliitikot sättivät Kiinaa ”teollisuusvakoillusta” tai teollisuuden oikeuksien loukkaamisesta. Rähinällä halutaan peittää se tieto, että USA on vieläkin etevämpi käyttämään kylmän rauhallisesti toisten keksimiä ja kehittämiä viritelmiä omin lupineen.

 

Toinen pahasti romahtanut järjestelmä on tekijänoikeus. Kirjoitin asiasta jopa kirjan, ”Digitaaliongelma” (2006). Aloitin sen sanomalla, että tekijänoikeudelta oli pudonnut käsitteellisestikin pohja, kun ”kappaleen valmistaminen” ja ”julkistaminen” ovat jotain aivan muuta kuin ennen. Aivan totta: tuo ”kappaleen valmistaminen”, johon laki oli ankkuroitu, tarkoitti fyysistä kappaletta.

 

Viikon ”tekijänoikeusuutinen” on Google ja Australia. Se ei ole lainkaan tekijänoikeusasia. Erimielisyyttä on siitä, että Googlen hakukone poimii asioita eli uutisia joka taholta. Mutta asioihin tai uutisiin ei ole eikä ole koskaan ollut tekijänoikeutta. Periaatteessa ”teos” tarkoittaa sitä ilmaisua, joka asialle annetaan. ”Presidentti sai kenkää” ja ”Valta vaihtui Washingtonissa” ovat eri teoksia. Jos ovat, koska noin lyhyt teksti ei taida hylittää teoskynnystä eli teoksen tasovaatimusta.

 

Ja tämä on alan uusista kysymyksistä sieltä helpommasta päästä.