Delphi

 

Eilen historioitsija Braudelin yhteydessä kommentoija osoittaa kiitettävää asiantuntemusta. Hän huomasi, että kuvani oli rajattu kirjan kanteen. Näin on. Kirjan yksi ydin on huomion siirtäminen politiikasta ja sodista ja myös tapahtumista ”ihmisten historiaan”. Siksi kuvassa on kyntämistä ja lampaitten paimentamista. Ajatus on näyttää, mistä vaikeaselkoinen sana ”talous” muodostuu.

 

Tähän alaamme pian. Nyt vain kehotus ja kehu. Ainakin kustantaa Delphi julkaisee e-kirjoja käsittämättömän halvalla. Pieter Brueghel vanhempi on saanut kirjansa noin 60 kuvan valikoimana ja selittävin tekstein.

 

Se ei ehkä näy suoraan tähän blogiin pienennetystä kuvasta, mutta kuvien laatu on erittäin hyvä ja hinta – puolitoista euroa. Koko kirja.

 

Samassa sarjassa on kymmeniä klassikkoja. Otin kaveriksi suuresti ihailemani van Eyckin. ”Arnulfinien avioliittoa” tapasin käydä Lontoon National Galleryssä aina erikseen katsoassa, kun siinä on yhdessä taulussa kaikki, mitä kuvataiteessa on. Ja Gentin alttaritaulusta on lukuisia yksityiskohtia.

 

Sama kustantaja julkaisee muuten käypäisiä kirjoja säveltäjistä. Tiettyä sävellystä selostettaessa e-kirjassa on linkit keskeisimpiin suoratoistopalveluihin, kuten Spotifyhin, ja lisäksi Internet-arkiston ilmaisiin partituureihin.

 

Olisiko tämä esimerkki digitaalisesta tuotteesta, joka on hyvin moniin tarkoituksiin todella kätevämpi kuin painettu kirja?

 

Minulla on vuosien varrella Internet Archivesta muun muassa J.S. Bachin koko tuotanto partituureina. Hiukan alle 100 vuotta vanhat nuotit ovat sopivasti vapaita tekijänoikeudesta ja alkujaan niin hyvin painettuja, että niitä on ilo käsitellä.

 

Vihjeenä lukijoille: ei tarvitse olla musiikkiarvostelija. Ainakin itse olen nauttinut suuresti joskus opiskeluvuosina hankkimastani taidosta lukea partituuria. Se muuten ei ole mitenkään helppoa, mutta jos on esimerkiksi kilkuttanut Aaronia pianolla niin että osaa nuotit ja nuottiavaimet hyvin, vaiva ei ole suuri.

 

Jos on vielä jaksanut opetella sointuopin ja soinnutuksen alkeet, esimerkiksi Bachin kantaatit ja Monteverdin madrigaalit aukeat nuottien kanssa aivan uudella tavalla. Kun on kuulevinaan vipatusta tutun duuri-molli-systeemin ja kirkkosävellajien välillä, voi katsoa nuotista, että noinko se tosiaan menee.

 

Vaikka ihmisellä olisi hyvä muisti, aina on sokeita pisteitä. Minä joudun joko miettimään tai sitten laiskuuttani katsomaan Googlesta alttoviulun avaimen, kun en sitä muka koskaan muista. Nyt kylllä muistan. C on viivalla, jolla tutummin eli G-avaimella on H.

 

Brueghelin rajaamaton Ikaros-kuva on yllä. Minua se kovasti naurattaa. En ole aivan varma, oliko maalari tarkoittanut vitsiksi tämän, että vahalla siivet selkäänsä kiinnittänyt Daidaloksen poika esitetään edessä oikealla laivan lähellä niin että hänestä näkyy mereen syöksymisen jälkeen vain toinen jalka.

 

”Siipien polttaminen” taitaa sanontana olla tätä samaa perua. – Ja muuten – jokseenkin kaikki romaanien ja runouden suurimmat klassikot löytyvät mitättömän halpoina e-kirjoina. Siis esimerkiksi Goethen tai Schopenhauerin koko tuotanto. Kuulin juuri tyypistä, joka saapasteli eilen armeijaan mukanaan muhkea määrä alan tavaraa lukulaitteessa (Kindle Paperwhite) – uusin versio on mainoksen mukaan armeijaa kestävä.