Nappi

Isoisäni mainitse leipäkortin siinä missä vuoden 1918 miehet tavallisesti vaativat ”nappia silmien väliin”. Hallussani olevaoma leipäkorttini (yleisostokortti nimellä Kemppinen, lapsi) osoittaa omankin muistikuvani oikeaksi. Säännösttelyajan kortti, joka oikeutti ostamaan jotain, oli neliöön painettu musta täplä. Kaupassa neliö leikattiin saksilla irti kortista ja niin kertyneet toimitettiin peräti tärkeälle lautakunnalle, kansanhuoltoon.

Ja minä olen niin vanha, että muistan itsekin, kun sormeni jäi kansanhuollon oven väliin.

Nappi on mielenkiintoinen pukeutumisen yksityiskohta siksi, että vaikeasti selitettävistä syistä se tuli käyttöön vasta 1200-luvulla jKr. Silmukka ja sitä kiinni pitävä pulikka lienee ikivanha. Periaatteessa menneisyydenihmiset kiinnittivät vaatteensa koukuilla tai soljilla. Viitan solki on edelleen keskeinen arkeologinen löytö, koska sillä oli napeilta nyt kadonnut merkitys, se kertoi kantajansa arnosta ja asemasta. Nappi oli siis vähän kuin arvomerkki tai kokardi.

Nappeja on toki varhaisesta Indus-kulttuurista asti, mutta niitä käytettiin hiukan kuin sinettiä.

Verkossa olevista lähteistä näkee, että nappeja on valmistettu kaikista mahdollisista ja useasta mahdottomasta aineesta. Tekoaineet, kärjessä bakeliitti, olivat suurisuuntaisen nappiteollisuuden alku. Eikä nerokas tekninen tuote vetoketju koskaan syrjäyttänyt nappia, vaikka on korvannut sen käyttöä.

Tätä tietoa en pysty todistamaan, mutta väittäisin, että sotamiehen nappi tai napit hihansuussa palvelivat samaa ajankohtaista käyttöä kuin karheasta ja kovasta aineesta valmistettu joukko-osaston tunnus. Ei oi niistää hihaan, siis raapimatta nenänalustaansa.

Tätä ajatellessa jää miettimään, ovatko kenraalit ja amiraalit kovinkin nuhaista väkeä, kun heillä on hihansuut täynnä niitä rypyliäisiä nauhoja.

Kiihdyttävän kertomuksen mukaan muuan vakooja jäi kiinni siksi, että hänellä oli väärin ommellut napit. Saksanmaalla nappi, jossa on neljä reikää, ommellaan kuulemma mielellään ristiin, mutta Englannissa suoraan. Lieneekö totta? Toisaalta minulle ei ole koskaan selvinnyt, onko kenkien nauhoittamisessa ristiin vai vaakaan jokin käyttöön vaikuttava merkitys.

Ihmettelen ettei mikään poliittinen puolue ole vielä ottanut vainotakseen ihmisiä selkeällä perusteella. Luullakseni EU:n kartan voisi piirtää etevästi erottamalla toisistaan ne maat, joissa kengät riisutaan sisään tullessa, ja ne maat, joissa olleen huoneissa kengät jalassa. Mielestäni pääkaupunkiseudulla on tullut minun täällä asuessani eli 60-luvun jälkeen tavaksi riisua kengät. Toisaalta en vielä ole nähnyt miestä, joka riisuisi kengät teatteriin, konserttiin tai museoon mennessään.

Tunsin kerran lentäjän, jolla oli erikoinen tehtävä. Hän koulutti islamin uskoa tunnustavia pilotteja lentämään isoilla Boeingeilla ja DCeillä ja Airbuseilla. Oppilaat jättivät oman kulttuurinsa uskollisia poikina kengät rappujen alapäähän kentälle ja hipsuttivat ohjaamoon sukanlavassa. Tuttavani tehtävä oli keräille kenkiä ja toimittaa niitä sitten eri emiirikuntiin oikeille omistajilleen.

Sitäkään en tiedä, ovatko nämä henkilöt ja japanilaiset oppineet nykyisin lentämään kengät jalassa. Arvaan että ovat. Ja mitä nappeihin tulee, äitini tapasi ratkoa ne talteen ja teki ylimääräisistä oikein sieviä tauluja. Minullá on yksi sellainen, riikinkukko jonka pyrstö on tehty Pallo-paidan napeista.