Slipoo

Olen haaveillut tupakkatakista, mutta vastaus on ollut, että ei tipu. Sitten olen pohtinut, mihin ovat joutuneet hyvät slipooverini.

Löytyi tietoaukko. Englanniksi ”sleepover” näyttä tarkoittavan vain pikkutyttöjen yökyläilyä. Vaatekappale ”sleepover vest” löytyy vasta etsimällä, ja sitten käy ilmi, että tuo asuste on suomeksi ”pujoliivi”.

Sensaatio: kysymyksessä ei olekaan villapaidan tai villatakin tapainen, vaan kutomalla tehdyt liivit.

Tausta näyttäisi olleen kriketti, joka minustakin on maailman käsittämättömin ja ikävystyttävin peli, seisoskelua tihkusateessa. Toisaalta kun pääsin suorastaan Dodgers-stadionille katsomaan baseball-ottelua, osoitin itsekin suurta taitoa hodareiden syömisessä, joka näytti olevan kymmeniin tuhansiin nousevan yleisön tärkein toimitus. Ja hotdog puolestaan on maailman ensimmäinen pikaruoka, maailmannäyttelyyn keksitty seisaallaan ilman ruokailuvälineitä syötävä eväs. Ja hampurilainen puolestaan oli alkujaan nokkela keino syöttää muun muassa Hampurin kaupungista tulviville siirtolaisille puoliksi pilaantunutta lihaa, joka oli käytetty hiljattain keksityssä veivattavassa lihamyllyssä.

Tietoni eivät riitä. Mieleeni ei tule yhtään piirrosta tai kuvaa Topeliuksesta tai edes Lönnrotista villapaidassa. Kun ottaa huomioon käsin kudotun villapaidan heikohkon kulutuskestävyyden, arvaisin että tuon ajan herrat saivat tyytyä kotosalla huopatyyppisiin kotitakkeihin.

Trikoon monet tulemiset tuovat mieleen epäilyn. Miehillä siis jossain maailman vaiheessa esimerkiksi golf-housut ja slipoo tulivat muotiin samalla tavalla kuin lippalakki, mutta naisten pulloveri näyttäisi puolestaan liittyvän amerikkalaiseen tissikulttiin, josta mieleeni tulevat Jane Russell ja Lana Turner. Marilyn oli vasta seuraavaa sukupolvea. Mutta liian kireästä pulloverista tuli aikakauden tunnus.

Miesten liivien keskeinen tarkoitus oli kansallispuvuissa koreilu. Takki on usein lyhyt ja koristeina koreat napit, mutta liivit ovat kirjavat.

Kukaties välillä unohtunut mutta nyt ajoittain käyttöön kutsuttu körttipuku, jossa lyhyen takin helmassa oli kolme halkiota, oli tarkoitettu myös vastaukseksi hännyksille. Jokseenkin kaikki virka-asuihin kuuluivat keisarin vallan aikaan hännykset. Joissakin kuvastoissa kansallispuvun takki on polvitaipeeseen tai sen alle ulottuva. Kiven ”Nummisuutareissa” Esko sonnustautuu huonosti valmistelluksi osoittautuvalle kosiomatkalleen penkomalla esiin isänsä vanhan takin, jossa on hännykset. Ja se pitkä takki, jota on tilaisuus tutkia esimerkiksi Runebergin patsaasta, oli eräältä nimeltään ”bonour”, suomeksi hyvää päivää eli päiväasu.

Sellaista käytti pitkään ja sitkeästi papisto, mutta oikeastaan kysymyksessä oli tavallinen, asiallinen miehen takki.

Ja korona muuttaa kaiken. Televisiossa kauppias valitti, että kauluspaidat memevät kuin kuumille kiville, mutta housuja ei osta kukaan. Etätyössä eli tietokoneen ääressä riittää, että on asiallinen paita. Housut saavat mielellään olla epäasialliset, koska ne eivät näy.

Hiusten kampaaminen ei varmaan ole sekään vahingoksi. Ja slipooeri voisi olla särmä lisä. Kuvassa etätyöhousut.