Malcuzynsky

Säiliöautoa ei näy. Unen kaivoa ei tyhjennetä. Onneksi uni ei haise edes helteellä. Taakoittaako se ympäristöä, sitä en tiedä. Tunsin runoilijan, joka ei voinut nukkua samassa huoneessa toisen kanssa. Hän pelkäsi näkevänsä tuon toisen unia. Kun hän palasi saamaan lääkitystä vakituiseen hoitopaikkaansa, jäin kaipaamaa häntä. 

Ensin näin unta miehestä, stillejä ja klippejä. Mieleeni tuli HS-kulttuuri.. Voi olla ettemme ole tavanneet 25 vuoteen. Voi olla ettemme ole kumpikaan asiasta pahoillamme. Muistin nimen ja katsoin verkosta. Hengissä kaiken aikaa.

Voi olla, että tekniikka panee meidät odottamaan parannuksia, vaikka meidän pitäisi ymmärtää, että tuskin kissankello tai kataja ovat nyt parempia kuin sata tai tuhat vuotta sitten. Tosin ravinteet, lämpötilat, kosteus ja valo ovat vaihdelleet ja jättäneet jälkensä. Mutta en luule pöydällä pikkutyttöjen leikkeihin säilytettyjä lankapuhelimia nykyisiä paremmiksi ja tiedän, etteivät joka kodin radiot tai televisiot olleet alkuunkaan nykyisten veroisia.

Musiikissa flyygeli on ylihintainen hirviö, soittokone. Yamahan enimmäkseen elektroniset laitteet ovat parempia, mutta kai puolueellinen korvani uskottelee, että huoneissamme oleva flyygeli soi silti paremmin. Eikä vanhan liiton Steinwayta, Bechsteinia, Pleyeliä ole ylitetty.

Uneni sanoi minulle: Witold Malcuzynski. Mielestäni kävimme tämän miehen konsertrissa Konservatoriossa ja sitten ostin LP-levyn. Chopinin balladeista miellyin eniten kolmoseen, joka ei ole niin suosittu kuin ykkönen ja nelonen.

Kuuntelimme levyä kerrostalokodissamme varmaan päivittäin. Sitten sain vihiä Horowitzin Chopineista. Niiden keräilemiseen eri kaupungeista meni vuosia, mutta kyllä kannatti. Edelleen tuntuu kiinnostavalta, että hän ja Rubinstein suorastaan karttoivat tiettyä repertuaaria. Molemmilla toki on Mozartia ja Beethovenia, mutta ei paljon. Olisiko kumpikaan edes esittänyt Haydnia, jonka viimeiset pianoteokset ovat kuitenkin kaiken mittari?

Spotify tarjosi erittäin runsaan valikoiman Malcuzynskiä, joka näkyy eläneen pahan ajan, 1914 – 1977. Ajattelin että kovat kaulukset kuuluvat ja pianisti suhtautuu liian isänmaallisesti Chopiniinsa.

Sen toki ymmärrän, että tarkkaankin kuunnellessa vanhojen äänitteiden suppeampi äänentoisto vaatii varotoimia. Äänen levittäminen ja dynamiikan lisääminen mielikuvitusta käyttäen ei ole vaikeaa. 

Ajattelin että tämä tästä. Sitten tuli itku.

Ek nyt ihan ääneen, mutta serlaksi meni. Kävi ottamassa terävät kahvit ja kuuntelin toiseen kertaa ne balladit ja vähän muuta päälle – Skrjabinia.

Teoksen voi esittää suurenmoisesti sadalla eri tavalla. Runo on joka lukemisella erilainen. Juuri tätä nimitetään taiteeksi. Taide ei ole mitattavissa edes Bilteman mittareilla, koska se on monisuuntaista. Mittaaja vaikuttaa mittauksen tulokseen.

Nyt minulla on kymmenien muiden joukossa vanha uusi Chopin, Malcuzynsky. Suosikkini kolmonen, siis ei ykkönen tai nelonen, on erikoisen hieno. Hänen esityksensä täyttää kaikki oppikirjan hyvälle tietokoneohjelmalle ilmoittamat vaatimukset: se on eheä, robusti eli luja, rekursiivisesti virheetön, johdonmukainen ja energian käyttö järkevä. Kannattaa käydä pilkillä unen kaivolla!