Kolmiulotteinen kirjanpito

Pekka Nikander, jonka kanssa työskentelimme samaan aikaan Ruoholahdessa, kirjoitti kaverinsa Koposen kanssa lehdessä, miten kirjanpidon ja siis rajajärjestelmän perusteita voisi muuttaa. (HS 5.8. Vieraskynä Rahatalous…)

Mies, yksi näistä häikäisevistä matemaattisista lahjakkuuksista, joihin sain ilokseni tutustua, on siis nyt teollisen internetin työelämäprofessorina. Ellen erehdy, kysymyksessä on sama suuntaus, jota kehitteli minulle muun muassa piipputupakkaa toimittanut Martti M., josta on paljon muutakim iloa maailmalle.

Ajatus on, että kirjanpidosta voisi rakentaa moniarvoisen. Kun ostat liian halvan puuvillapaidan, sinulle kirjataan velkaa sekä pankille että luonnolle. 

En jaksa uskoa, että kirjoittajat olisivat jaksaneet seurata ranskalaisen Bruno Latourin tuotantoa. Mies on selvä sekoboltsi ja juuri sitä ylivaikeaa ranskalaista filosofiaa, jota mielestäni aiheestakin pilkataan. Toisin sanoen sitä samaa, jota ole itsekin vuosikymmeniä harrastanut. Latourin tapauksen teki kiihdyttäväksi hänen sesaatiomainen tunkeutumisensa Ranskan korkeimpaan hallinto-oikeuteen (Conseil d’Etat) ja yksityiskohtainen selvityksensä, miten tuokin virasto tekee todellisuudessa ihan muuta kuin itse väittää ja yleisö luulee.

Joka tapauksessa Latourin uusin kirja ”Down to Earth: Politics in th new Climatic Regime” näyttää ilmestyneen englanniksi. Maltillisen tiedemiesmäiseen tapaansa hän kirjoittaa, että meneillään oleva suunnaton ekologinen mutaatio on muuttanut koko poliittisen maiseman tunnistamattomaksi. 

”This could explain the deadly cocktail of exploding inequalities, massive deregulation, and conversion of the dream of globalization into a nightmare for most people.
What holds these three phenomena together is the conviction, shared by some powerful people, that the ecological threat is real and that the only way for them to survive is to abandon any pretense at sharing a common future with the rest of the world. Hence their flight offshore and their massive investment in climate change denial.”

Eli räjähdyksenä lisääntyvä epätasa-arvo ja ympäristön tuhoutuminen on salaliitto. Trumpin nimi mainitaan. 

On opittava uusi tapa laskeutua maan pinnalle ja käsittää, että globalisaatio on harvojen harha.

Ottaakseni vielä askeleen tukevasti ilmaan, informaatiotalous ei kehittynyt kuin Castells ja kumppanit arvioivat. Vapaan verkon vapaus on juuri nyt katoamassa amerikkalaisten, kiinalaisten ja venäläisten jalkoihin. Liian harva sanoo, kuten nyt Nikander ja kaveri, että kun kerran fyysisen ympäristön pelastaminen on arvo, mikä on sen hinta ja miten se lasketaan ja kirjataan. Ja juuri sama koskee ”digitaalista” varallisuutta, josta tiedämme vain, että dollareiksi muutettuna se on tuottanut maailman suurimpia yhtiöitä ja rikkaimpia ihmisiä.

Ottaisin vielä kolmannen askeleen, ja olen nyt tukevasti molemmat jalat ilmassa. Minulla on jatkuvasti unenomainen tunne, että nyt luullakseni todella vauhtiin pääsevä pandemia on enemmänkin kuin kuva uraltaan suistuneen kulttuurin romahduksesta. Kaikki sanovat, ettei paluuta ”vanhaan normaaliin” ole. Hieman differentiaalilaskentaa, olkaa hyvä! Paluuta normaaliin ei ole! Ei ympärillämme aukeava yhtälö ole symmetrinen!