Älymystö

Kommentoijista joku oli eilen kirjoittanut lukematta ensimmäistä lausettani. Koska Donner oli vuosikymmeniä maan näkyvin ja ehkä suosituin intellektuelli, halusin yllättää sanomalla, että Kurjensaari oli parempi. Donner itse olisi suuttunut, jos olisi viitsinyt. Samaa odotin lukijoilta.

Sanonpa siis uudestaan, että muotokuvia muistista -sarja, jonka niteitä nyt etsin hyllyistäni ja muiden hyllyistä, pääsi yllättämään. Teksti on hyvin eläväistä ja mielenkiinto herää heti. Ja se on ajan merkki, että antikvariaatit ovat näitä kirjoja väärällään, mutta edes kirjastoista niitä ei tahdo löytyä.

”Suomen ainoa intellektuelli” Olavi Paavolaisesta sanottuna oli Kurjensaarta, muistaakseni täsmennettynä sanalla ”todellinen”. Lukijan tulee muistaa, että termi on karvas. Sekä Neuvostoliitossa että Ranskassa ja Yhdysvalloissa vapaasti liikkuva ”älymystö” (intelligentsija, les intellos, eggheads jne.) on ollut poliittisen tai taloudellisen vallan hampaissa. Myös Suomessa oli yliopiston professoreita, jotka tuhahtivat tuolle nimitykselle. Olen syöttänyt muutamalle kollegalle räkäisen nenäliinan luettelemalla ei-akateemisia esseistejä, tyyppiä George Orwell, Albert Camus, Bertrand Russel.

Juuri Paavolainen kiinnitti huomion natsien iskulauseeseen ”aivoilla on jo ajateltu liikaa” ja unohtunut Tatu Vaaskivi kirjoitti ”vaistojen kapinasta” 1937, ja ajan suuri intellektuelli Eino Kaila käsitteli persoonallisuutta monelta taholta.

Älykkyyden kanssa tuolla nimityksellä ei havaintojeni mukaan ole juurikaan tekemistä, eikä varsinkaan äly käytön.

Virikkeen sain itse, kun ystäväni sanoi työnhimoisen näköisenä, ettei suomalaisten intellektuellien historiaa ole kirjoitettu. Mietin sitä palaillessamme vanhalla Volvolle toisen ystäväni kanssa kohti Länsi-Eurooppaa eli siis Kirkkonummea ja miettiessäni kotiin könytessäni, että tuo ystäväni on hyvä esimerkki. ”Intellektuelli” ei tulisi hänen yhteydessään mieleen. Tuo käytöstä melkein jäänyt sana näyttäisi sisältävän vivahteen ”harrastelija”. Tuon ystäväni kanssa voi hyvin keskustella esimerkiksi saksaksi fyysikko Machin ja säveltäjä Alban Bergin samanmuotoisuudesta etenkin ottaen huomioon logiikan kehityksen ja sovellukset viimeksi kuluneiden 100 vuoden aikana. Lisäksi hänellä on erinomaista piipputupakkaa (Rattray’s).

Kiusoitellakseni tämän ehkä lukevia ruotsikammoisia, joihin alan kyllä itsekin korona-politiikan vuoksi kallistua, kysyn viattomasti, mitähän perua meillä on niin suuri määrä äidinkieleltään ruotsinkielistä älymystöä. Jo ennen von Wrightiä lyhyen mutta syvän kirjoituksen suurmestari oli Yrjö Hirn ja jo ennen häntä Gus Mattson, kemisti-tohtori ja aikalaisissamme monien joukossa Johannes Salminen, Leif Salmén. Ruotsista tulee Frans G. Bengtsonin jälkeen ensimmäisenä mieleen Olof Lagercranz.

Kurjensaari oli ennen sotia kustannustoimittaja. Niinpä mainitsen tuotakin ammattia harjoittaneet Tuomas Anhavan, Matti Suurpään, Pekka Suhosen ja Martti Anhavan. Kirjallisuuden tai elokuvan liepeiltä olivat hyvin arvostetut Jerker Erikson, Jouko Tyyri, Pekka Lounela ja Matti Salo.

Sepitteellisen tekstin eli romaanien, novellien tai runojen laajempi julkaiseminen näyttää ikään kuin peittävän ”intellektuellin” nimikkeen. Matti Kuusi oli vaikutusvaltainen kirjoittaja mutta P. Mustapää / Martti Haavio tuntuu yhtä oudolta tuon nimikkeen kantajana kuin V.A. Koskenniemi, joka oli aikansa vaikutusvaltaisin kirjoittaja. Eino S. Repo oli sitä hänkin, mutta nimitys ei istu.

Ja Suomen merkittävin monista asioista etevästi kirjoittanut intellektuelli oli tietysti U.K. Kekkonen…