Some ja suku

Kuvassa on isäni kotitalo. Sijaintipaikka on Terijoki ja kuva hänen syntymänsä aikoihin otettu, siis 1921.

Hätkähdin viime blogin kommenteista. Oivallus sosiaalisen median ja DNA-testien mahdollisesta yhteydestä oli viiltävän älykäs.

Sitä en osaa sanoa, onko se tottakaan. Kallistun kuitenkin uskomaan niitä tutkijoita, joiden mielestä identiteetin merkitys on mullistunut. Ennen riitti hyvin, että oli demari tai maalaisliittolainen, kirkosta eronnut tai kotoisin Raumalta. Tutkijatkin käyttivät termiä ”belonging”. Itse käytin joskus sanaa ”uskomusyhteisö”.

Se on mennyttä aikaa.

Nyt IP on korvannut ID:n. Verkko-osoitteen turvin tehdään aika paljon pahaa ja luullaan, ettei kiinni jäämisen riskiä ole.

Samaan aikaan näyttää siltä, että yhteiskunnat jakautuvat uudestaan. Timo Soini määritteli äsken televisiossa populismia ja jätti edustuksellisuuden mainitsematta. Ihmisillä on, sanoi Soini, sellainen tunne, ettei heitä kuunnella eikä niin sanottu eliitti usko, että ihmiset osaavat itsekin ajatella ja päättää omista asioistaan, kuten pihvien syömisestä ja autolla ajamisesta.

Ehkä kysymyksessä on tosiaan uus-subjektiivisuus, jossa ohimennen halutaan päättää oman järjen mukaan myös toisten asioista. Minusta koulut ja terveyskeskukset ovat asioita, joista kuitenkin on päätettävä vaaleilla valittujen veroilla kerättyjä varoja käyttäen. Samoin ovat päiväkodit ja palvelutalot.

Maksani letkahti, kun luin, että nyt sen ruotsalaisen Gerda Thunbergin liikkeelle laskema ajattelutapa on levinnyt Saksaan ja saanut itsensä Siemensin pääjohtaja pyytelemään anteeksi ja perumaan erittäin suuren sulattokaupan Australiaan, jossa puolestaan pahantapaisuudestaan tunnettu pääministeri on alkanut perua puheitaan ilmastonmuutoksen yhdentekevyydestä.

Toisin sanoen etenkin hyvin nuorten (ja naisten) uudenlainen identiteettimaailma vaikuttaa todella ja vaikuttaa rajusti kaikkiin.

Populisti sanoo: älkää olko huolissanne; me voitamme.

Lapsinainen ja miljoona vastaavaa sanoo: olen huolissani. Olen kovasti huolissani.

Vihreät nousivat aikoinaan julkisuuteen huomauttamalla, että kun viimeinen perhonen tai mehiläinen on myrkytetty hengiltä, ihmisillä ja muilla vastaavilla on enää neljä vuotta elinaikaa. Se muuten taitaa olla totta, mutta se on väite.

Väitteisiin on tarkoitus vastata. Huoli edellyttää tekemistä. Se edellyttää huolenpitoa.

Lukija varmaan ymmärsi, että yletön kolmansien serkkujen ja vastaavien etsiminen voi olla eräänlaista menneisyyspopulismia. Geenitutkimus ja historiallinen kielitiede kertovat samaa ihmislajin tolkuttomasta liikkuvuudesta ja taidosta sopeutua. Se se meillä on ”geeneissä”.