Meidän juoppohullujen kesken

Vain varovasti joku vihjaisi, ettei näiden alle 20-vuotiaiden puheista kannata välittää. Eivät he mistään mitään tiedäkään.

Ehkä varoiksi kirjoitin painokkaasti, että nuorilla on huoli maailmasta. Jätin jaarittelematta, että nuorilla on huolia. Sellaista se on. Mutta tavallisimmin heillä on huolia itsestään.

Entinen kasvatuskäytäntö kauhistui, että nuori ihminen luulisi liikoja tai suorastaan olisi ollakseen. Sellainen oli taltutettava välittömästi, mielellään vyöremmillä hakkaamalla. Naismummot saattoivat vielä nyyhkäistä, että joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa.  Vaikka kirkossa käynnillä ei ollut kovin väliä, Raamatun kootut älyttömyydet olivat syöpyneet mieleen.

”Kunnioita isääsi ja äitiäsi”, selvitti eräänkin lapsuuden kaverini isä, kun häntä tuotiin käsistä ja jaloista kantaen kyliltä nauttimasta virvokkeita ja laskettiin varovasti hellan eteen lattialle, ettei läikkyisi.

Juttelin kylässä kaverini kanssa, joka hänkin oli rappeutunut juristiprofessori. Alapuolella kolisi arvoitusellisesti Tehtaankatu. Sanoin ”valvontatuottamus” ja hän muisteli hetken, että mikäs culpa se olikaan. Kun siinä oli naisväkeäkin paikalla, en viitsinyt sanoa että culpa in custodiendo (vel instruendo vel eligendo).

Puhe on hyvin vanhasta säännöstä. Ei riitä, että elelee ihmisiksi, jos mahdollista. On muun muassa täytettävä valvontavelvollisuutensa. Jos sytyttää kynttilän sanomalehdillä pehmustettuun pärekoriin, sen ääreltä ei saa lähteä muihin askareisiin. Sellaisen avotulen valvomatta jättäminen johtaa korvausvelvollisuuteen.  

Meillä on sekä ihmisiä että ympäristöä heitteillä. Onneksi maailmanparantajia on lakattu pilkkaamasta. Maailmaa on nimittäin jatkuvasti parannettava, vaikka tietää, ettei se tule terveeksi.

Heillä nuorilla ja meillä vanhoilla on keskeisiä eroja. Vanhojen perinteinen virhepäätelmä on, että koska mekin olemme kerran olleet nuoria, ymmärtäisimme heistä jotain. He eivät ymmärtäisi meidän näkemistapaamme, koska he eivät ole olleet vielä vanhoja.

Ei tuo ole tärkeä asia. Alle 20-vuotiaiden ja sitten esimerkiksi alle 40-vuotiaina politiikan huipulle nousseiden ihastelu johtuu siitä, että näillä nuorilla on paljon menetettävää. Siksi voi toivoa, että he ottavat sen huomioon toiminnassaan.  Tosin tunsin tai tunnen itse Paasion hallituksen ”nappulaliigan” jäseniä ja heitä lähellä olleita. Näin silloin, ja nyt kaikki tietävät, ettei siitä oikein mitään tullut.

Hyvin tuntemani mestarit, joita en käy luettelemaan, ovat korvanneet tyrmistyttävän lahjakkuutensa ja onnenpotkun tuoman nosteen erittäin ankaralla ja nöyrällä työllä. Kaikkein älykkäimmiltä menee joskus vain sekunti käsittää asia väärin. Muuten vain etevät ottavat paperit kainaloonsa ja poistuvat huokaillen pohtimaan ja testaamaan järjestelmällisesti ratkaisun vaihtoehtoja.

Otsikkoni on mielitautiopin professori Fabritiuksen luennolta kauan sitten. Hän esitteli potilasta luentosalissa ja kysyi, käsittikö tämä, ketä nämä valkotakkiset kuulijat olivat. ”En käsitä enkä välitä. He ovat nuoria ja heillä on tulevaisuus edessään. Mutta meillä kahdella juopohullulla”, - tarttuen professoria kädestä, - ”meillä on vain menneisyys takanamme”.