Repäisevä kirjoitus

Yhtiöt ja valtiot ryöstävät taas kansalaisia. Ne ostavat ja myyvät terveystietoja ja muita henkilötietoja. Omistajat eivät saa mitään, paitsi vahinkoa.

Nykyisin kukaan ei omista itseään koskevia tietoja. Laki koostuu sivullisille asetetuista rajoituksista. Esimerkiksi terveydentilaa ja sairauksia koskevien tietojen kerääminen ja käyttäminen ei ole luvallista ilman kohteen suostumusta. Miten se suostumus saadaan, miten laajalle se ulottuu ja kauanko se on voimassa, ovat esimerkkejä kysymyksistä, jotka peittävät näkyvyyttä. Ei siinä yksi ihminen tai yksi puolue mitään mahda. 

Mutta järjestelmä ei toimi. Se ei tule koskaan toimimaan.

Ehdotan että uskoisitte minua. Olin juuri näiden asioiden professori ja sitä ennen tuomari. ”Nämä asiat”  niputetaan otsikolla ”yksityisyys” (privacy) tai ”informaatio”. Olin virallisesti informaatio- ja teknologiaoikeuden professori ja kouluttamassa monia nyt virassa olevia.

Omistaminen tarkoittaa mahdollisuutta ostaa tai myydä ja hallintaa. Omistan lompakkoni sisältöineen. Jos sen varas vie, poliisi juoksee varkaan kiinni ja palauttaa lompakkoni hallintaani.

Tekijän- ja patenttioikeus ovat olleet 150 vuotta vaikeita siksi, etteivät lain suojaama teos ja lain suojaama patentoitu keksintö ole fyysisesti olemassa. Tämä kirjoitus, jota luet nyt, ei ole teos. Minun laatimani teos ”ilmenee” tästä. Kysymys ei ole hiusten halkomisesta. Teostani ei voi pelkistää sanoiksi, koska epäilemättä tekijänoikeuteni koskisi myös tätä kirjoitusta huolellisesti toiselle kielelle käännettynä. Kertomuksen kirjoittajalla on mahdollisuus määrätä elokuvasta, joka tehdään tuota kertomusta käyttäen. 

En omista henkilötietojani. En voi myydä tietoa syntymäajastani ja henkilötunnuksesta, vaikka joku ostaisi. Minulla kun ei ole keinoa estää Googlea myymästä samoja tietoja Amazonille jne.

Vakuutan tutkittuani asiaa yli neljännesvuosisadan, ettei arkaluonteisten mutta ehkä rahan arvoisten tietojen suojaaminen onnistu. Euroopan tietosuoja-asetus GDPRS on jokseenkin käyttökelvoton, susi. 

Uskokaa minua, tämän kaupungin miehet, ja te, naiset. Tieto ensi viikon oikeasta lottorivistä olisi hyvin arvokas. Tieto viime viikon oikeasta rivistä on rahallisesti arvoton. 

Tieto on kauppatavaraa nenäni edessä. Heti kun olen käynyt katsomassa, mitä   käsittämättömän hienon ja minua syvästi miellyttävän nobelistin Olga Tokarczukin kirja ”Alku ja muut ajat” maksaa (29,90), sekä sähköpostiini että aivan asiaan kuulumattomille sivuille alkaa tulla patisteluja.

Voisin järjestää kurssit Eduskunnan oikeusasiamiehen virastossa. Lehtien mukaan virastossa on väitetty, että verohallinnon koneellisesti laadituttamat veroehdotukset olisivat lainvastaisia. Virhe on sama kuin jos väitettäisiin, ettei seteli ole oikea ja siis valtiota sitova, kun siihen on painettu kahden henkilön nimet sen sijaan että ne olisi kirjoitettu kynällä.

Jos asiakirja, seteli vastaava on kysymyksessä olevaan toimeen oikeutetun virkamiehen tai virasto antama, sen sitovuuteen ei vaikuta, onko se laadittu oikealla vai vasemmalla kädellä vai koneellisesti. Ennen sanottiin, että tämä on olettama, praesumptio juris. – Muistan kun eräs pikku oikeusneuvos intti 70-luvulla, ettei tulostettu toimituskirja ole lainmukainen. Pitää olla koneella kirjoitettu…