26. marraskuuta 2019

Repäisevä kirjoitus



Yhtiöt ja valtiot ryöstävät taas kansalaisia. Ne ostavat ja myyvät terveystietoja ja muita henkilötietoja. Omistajat eivät saa mitään, paitsi vahinkoa.

Nykyisin kukaan ei omista itseään koskevia tietoja. Laki koostuu sivullisille asetetuista rajoituksista. Esimerkiksi terveydentilaa ja sairauksia koskevien tietojen kerääminen ja käyttäminen ei ole luvallista ilman kohteen suostumusta. Miten se suostumus saadaan, miten laajalle se ulottuu ja kauanko se on voimassa, ovat esimerkkejä kysymyksistä, jotka peittävät näkyvyyttä. Ei siinä yksi ihminen tai yksi puolue mitään mahda. 

Mutta järjestelmä ei toimi. Se ei tule koskaan toimimaan.

Ehdotan että uskoisitte minua. Olin juuri näiden asioiden professori ja sitä ennen tuomari. ”Nämä asiat”  niputetaan otsikolla ”yksityisyys” (privacy) tai ”informaatio”. Olin virallisesti informaatio- ja teknologiaoikeuden professori ja kouluttamassa monia nyt virassa olevia.

Omistaminen tarkoittaa mahdollisuutta ostaa tai myydä ja hallintaa. Omistan lompakkoni sisältöineen. Jos sen varas vie, poliisi juoksee varkaan kiinni ja palauttaa lompakkoni hallintaani.

Tekijän- ja patenttioikeus ovat olleet 150 vuotta vaikeita siksi, etteivät lain suojaama teos ja lain suojaama patentoitu keksintö ole fyysisesti olemassa. Tämä kirjoitus, jota luet nyt, ei ole teos. Minun laatimani teos ”ilmenee” tästä. Kysymys ei ole hiusten halkomisesta. Teostani ei voi pelkistää sanoiksi, koska epäilemättä tekijänoikeuteni koskisi myös tätä kirjoitusta huolellisesti toiselle kielelle käännettynä. Kertomuksen kirjoittajalla on mahdollisuus määrätä elokuvasta, joka tehdään tuota kertomusta käyttäen. 

En omista henkilötietojani. En voi myydä tietoa syntymäajastani ja henkilötunnuksesta, vaikka joku ostaisi. Minulla kun ei ole keinoa estää Googlea myymästä samoja tietoja Amazonille jne.

Vakuutan tutkittuani asiaa yli neljännesvuosisadan, ettei arkaluonteisten mutta ehkä rahan arvoisten tietojen suojaaminen onnistu. Euroopan tietosuoja-asetus GDPRS on jokseenkin käyttökelvoton, susi. 

Uskokaa minua, tämän kaupungin miehet, ja te, naiset. Tieto ensi viikon oikeasta lottorivistä olisi hyvin arvokas. Tieto viime viikon oikeasta rivistä on rahallisesti arvoton. 

Tieto on kauppatavaraa nenäni edessä. Heti kun olen käynyt katsomassa, mitä   käsittämättömän hienon ja minua syvästi miellyttävän nobelistin Olga Tokarczukin kirja ”Alku ja muut ajat” maksaa (29,90), sekä sähköpostiini että aivan asiaan kuulumattomille sivuille alkaa tulla patisteluja.

Voisin järjestää kurssit Eduskunnan oikeusasiamiehen virastossa. Lehtien mukaan virastossa on väitetty, että verohallinnon koneellisesti laadituttamat veroehdotukset olisivat lainvastaisia. Virhe on sama kuin jos väitettäisiin, ettei seteli ole oikea ja siis valtiota sitova, kun siihen on painettu kahden henkilön nimet sen sijaan että ne olisi kirjoitettu kynällä.

Jos asiakirja, seteli vastaava on kysymyksessä olevaan toimeen oikeutetun virkamiehen tai virasto antama, sen sitovuuteen ei vaikuta, onko se laadittu oikealla vai vasemmalla kädellä vai koneellisesti. Ennen sanottiin, että tämä on olettama, praesumptio juris. – Muistan kun eräs pikku oikeusneuvos intti 70-luvulla, ettei tulostettu toimituskirja ole lainmukainen. Pitää olla koneella kirjoitettu…

16 kommenttia:

  1. Minä uskon. Tieto on valtaa, julisti muuan toinenkin sivistynyt lakimies.

    Uskontunnustukseni olkoon: Tieto on väkivaltaa.


    VastaaPoista
  2. Tulkitsen blogistia niin, ettei hän ole apulaisoikeusasiamiehen kanssa samaa mieltä. Mielestäni on omituista, että kansalaisten muutenkin koeteltua oikeustajua koetellaan, vielä uskoa verottamiseen heikentämällä - itse olen ollut hyvinkin tyytyväinen näiden palvelujen digitalisoimiseen ja jopa lopputulokseen.

    Muistelen joskus lukeneeni, että ei voi lain mukaan kieltäytyä ottamasta vastaan rahaa maksuvälineenä. Tämä on joskus tullut mieleeni, kun alkaa yleistyä, ettei käteistä oikeasti hyväksytä vaihdon välineeksi, vaan muovia pitää olla. Mitenhän tuon lainsäädännön kanssa nykyisin on siltä osin?

    VastaaPoista
  3. Kerrankin meni Nobel-palkinto oikeaan osoitteeseen, Tokarczuk ei vain kuulu olevan suosittu kotimaassaan, muualla kyllä. "Alku ja muut ajat" on niitä kirjoja, jotka kannattaa lukea uudelleenkin, ainakin näin kymmenen vuoden päästä. Klassikko, voisi kai jo sanoa. Luin juuri Tokarczukin novelleja ruotsiksi, ja kyllä häneltä kaikki kirjoittaminen sujuu. Pääteosta, tuhatsivuista historiallista romaania, ruotsiksi
    "Jakobsböcker", ei ole vielä suomennettu. Ensi vuonna tulee jotain uutta.

    VastaaPoista
  4. Näyttää siltä, että lakkoilijat yrittävät kaataa Antti Rinteen hallituksen.

    VastaaPoista
  5. Koneella tulostettu on kai sentään eri asia tuin koneella päätetty:

    Oikeusasiamies totesi automaattisen verotuksen laittomaksi.

    https://yle.fi/uutiset/3-11087345

    VastaaPoista
  6. GDPR -s? Eräissä kielissä tässä esiintyy s, genetiivissä. Ei nominatiivissa.

    VastaaPoista
  7. Ihmisillä on kova usko siihen, että päätöksen pitää olla tietyssä määrämuodossa: asiakirjastandardin mukainen, juuri tietyllä fontilla ja tietyllä paperilla. Joskus annoin virallisen, toimeenpanokelpoisen päätöksen - lainmukaisine valituskieltoineen - ruutupaperille käsin kirjoitettuna. Päätös sisälsi kaiken tarvittavan: päivämäärän, päätöksen, perustelun, lainkohdat, valituskiellon lainkohtineen ja laatijan nimen ja virka-aseman, mutta kyllä saaja sitä hieman kummasteli.

    Isompi ongelma lienee päätöksen laatijan nimettömyys joissain sellaisissa veroissa kuin arvonlisäverossa. Siinä normaali menettely on se, että verottaja tekee alv-päätöksen täysin automaattisesti (verovelvollisen itsensä antaman tiedon perusteella) ja päätös on suoraan ulosottokelpoinen. Jos päätöksessä on virhe, kuka vastaa siitä? Minä vastasin käsin ruutupaperille laatimastani päätöksestä virkavastuulla, mutta kuka on se virkamies, joka lähtee linnaan, jos verottajan automaattipäätös on törkeästi virheellinen? Se ei voi olla tietojärjestelmän ohjelmoija, koska tämä lienee Tiedon tai Instan työntekijä. Vaatimusmäärittelyn kirjoittajakin on saattanut olla ulkopuolinen konsultti, samoin järjestelmän testaajat. Järjestelmän tilannut virkamies ei liene vastuussa kuin tilauksen tarkoituksenmukaisuudesta. Kuka on ihan oikeasti se henkilö, jonka vastuulla verottajan päätökset ovat?

    Eli pitäisi löytää se henkilö, joka laittaa vapautensa ja omaisuutensa pantiksi verottajan automaatiojärjestelmän toimivuudesta. Uskoisin, että ongelma on melko yksinkertainen; määritellään se virkamies tai vastuualueittain ne virkamiehet, joiden vastuulla on verottajan järjestelmien vaatimusmäärittelyjen vertaaminen lain kanssa. Jos tässä tulee rikollisen huolimaton virhe, sitten vastuu päätöksestä on näillä. Ja kuten tiedämme, rikollisen huolimattomuuden saavuttaminen vaatii virkamieheltä lähes täydellistä holtittomuutta, joten tuskinpa kovin moni verovirkamies tuosta käräjille joutuisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EA:n ehdottama menettely on jo käytössä monessa organisaatiossa: nimetyt vastuuhenkilöt johdossa vastaavat koko toiminnan säännösten- ja lainmukaisuudesta.

      Poista
  8. Okei, Kemppinen, sanos nyt vielä mitä tekstilläsi tarkoitat.

    Ettei jää ihan Sjöstedt-malliseksi haahuiluksi ja ilmakitaroinniksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä tomppeli! Viitsitkös vilkaista Professorin titulatuuria "päällekirjoituksessa".

      Poista
  9. Erinomainen kirjoitus, johon on helppo uskoa, kun ollaan nyt kirjoittajan kotitontilla.

    Tuota apulaisoikeusasiamiehen ratkaisua lukiessa tulee väkisinkin mieleen, että tässä ovat liikkeellä nyt taas Kehruu-Jennyjen särkijät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Persu se vaan jatkaa myyräntyötään...

      Poista
  10. Huh-huh. Blogin innoittamana otin esille paidan rintataskusta kaksi viidenkympin seteliä. Nehän ovat erilaisia, mistä olin yllättynyt. Kumpi on väärennetty?

    VastaaPoista
  11. "Repäisevän kirjoituksen" mausteeksi toisenkin ikätuomarin Teuri Brunilan näkemyksiä nykymenosta: https://yle.fi/uutiset/3-11087577

    VastaaPoista
  12. Oikeusasiamiehen ratkaisussa kerrotaan mm:

    "Ensimmäisessä asiassa kantelijan ilmoituksissa oli verolajeja koskeva ristiriita, joka ei poistunut automaatiosta lähetettyjen selvityspyyntöjen jälkeen. Tämä johti automaatiossa tehtyyn veropäätökseen ja 20 prosentin veronkorotukseen ja viivästysseuraamukseen. Verovelvolliselle maksuunpantiin hänen jo maksamansa vero. Kantelijalle aiheettomasti maksuunpantu vero korotuksineen poistettiin myöhemmin hänen oikaisuvaatimuksensa johdosta."

    Pitäisi olla jokaiselle selvää, että verotuspäätöksen, puhumattakaan veronkorotuksen tai muun seuraamuksen perusteena ei saa olla pelkästään anonyymin automaation tekemä "päätös". Koska se ei voi olla lain tarkoittama viranomaisen päätös.

    Ihmettelen arvoisan blogistin näkemystä. Ehkä hän ei lukenut tätä oikeusasiamiehen ratkaisua. En minäkään tosin (vielä) ensimmäistä sivua pidemmälle, jossa tämä tapahtumankuvaus oli.

    VastaaPoista