Pimeys
Huvitun. Ulkomaalainen ei ymmärtäisi yrittämälläkään. Matkustin silloin katsomaan pimeää.
Minulla on tämä kaveri ja sellainen veli. Lensimme Ivaloon. En ollut koskaan ollut joulukuussa aivan pohjoisessa. Myös retkeilijälle tunturiin lähteminen voi olla huono ajatus. Tietynlainen keli – etkä pääse etenemään suksilla. Etkä Skiidulla. Puutermaista lunta voi olla kainaloihin asti.
Kaveri tunsi paikkoja ja ihmisiä Nellimissä. Yöksi ajoimme Kiilopäälle, joka sekin oli aika tyhjillään. Suomen Ladun hirsimökit ovat niin täydellisiä seestyneisyyden tyyssijoja, että kenelle ei kelpaa, ei liene terve sydämeltään.
Tai on siellä kyllä valtatien varressa paikkoja, joissa voi teeskennellä, ettei olekaan pohjoisessa. Se on erikoisempi syy matkustaa pohjoiseen kuin omani, pimeän pitäminen.
Kävelimme Paatsjoen sillalle. Oli keskipäivä. Otin huolimattomasti muutaman valokuvan. Niissä ei sitten näkynyt mitään, koska ei ollut valoa. Sillalta näki mustaan veteen, joka oli siis väärä joki ja menossa Jäämereen. Menee sinne Teno ja tietenkin Lutto (ja Suomu), mutta tämä oli jotenkin lopullisen tuntuista.
Mutta tämän rinnalla Tuonelan virta on kuin tökerö yritys keksiä jotain huvittavaa.
Tuonelan joutsenesta en tehnyt havaintoa. Kai se oli kuollut kylmään ja yksinäisyyteen.
Yllätyin etsittyäni valokuvan. Siitä on viisi vuotta. Paikka on Nellim ja siitä melkein näkyy Norja ja Venäjä. Rakennelma on nili.
Tänäkin vuonna käy niin että täytän vuosia. Nyt kun olen taas näin paljon vanhempi, ymmärrän ihmetellä, miten tämä yhteinen kieli menee näin. Olisi parempi sanoa, että en minä täytä vuosia, vaan vuodet täyttävät minut.
Kun osaan näitä lauluja ja runoja. Ulkomuistini toimii myös sisällä. Tämä on useimpien jo unohtamaa Sarkiaa, jolla oli nyt sivuutettu kyky rakentaa sanoista torneja, joiden läpi näky taivas.
Pimeys
Jos sylissäs, oi pimeys,
jo sylkähdellä saisin.
En silmin nää maisin
ma mitään kauniimpaa
kuin tumma hyväilys.
Min aavistaa taisin.
sen saisin
sun helmassas täysin omistaa.
- - -
Keskitalven pimeys on kiehtovaa aikaa. Kun pitää lumisten puiden keskeltä radiolla yhteyden vaikka Hammerfestiin tai Muurmanskiin, tuntee kohdanneensa harrastustoverin ja veljen tai sisaren Pohjolan pimeydestä.
VastaaPoistaJK: "...en minä täytä vuosia, vaan vuodet täyttävät minut."
VastaaPoistaTämähän on modernia runoutta, ihan kuin Haavikkoa tai Saarikoskea... tai niin, tietysti Kemppistä itteään.
Selitys on varmaan siinä, että sanonta alunperin kuuluu niin, että esim. professori "täyttää 75 vuotta" - eli tinki on täynnä.
No, toivottavasti ei ainakaan näillä blogistanin lakeuksilla.
Nousevan suven toivossa, Sarkiaa:
VastaaPoistaVaeltaja
Tie liki virran poukamaa.
Rannalta horsmat punertaa.
Kuutamo hopeainen -
paadella matkalainen.
On yö, ja tähdet taivahalla loistaa välkkyen
VastaaPoistaKuu kirkas hohdettaan luo tunturille
On ympärilläin erämaa ja outo hurma sen
On avautunut sydämeni sille
Tää köyhä, karu maa
Mun lumoihinsa saa
On avautunut sydämeni sille
On yö, ja revontulet Pohjan puolla loistavat
Ne niinkuin noitavalot luovat taikaa
On ennen olleet täällä noidat, Lapin haltiat
Se oli suurten tietäjien aikaa
Tää revontulten maa
Tää taian, loitsun maa
Se elää vielä tietäjien aikaa
On yö, ja rakovalkealla liekkiin tuijotan
Se lämpöänsä Lapin yöhön valaa
Ken suoniinsa on saanut Lapin-kuumeen polttavan
Sen mieli tänne lakkaamatta palaa
Tää jään ja lumen maa
Se kiehtoo, lumoaa
Ja mieli tänne lakkaamatta palaa
On yö, jo kohta kiinni painuu silmät raukeat
Vain havuvuode päällä hangen jäisen
Kuin vartioina tunturien laet aukeat:
Ne suojahansa ottaa yksinäisen
Tää jylhänkaunis maa
Tää tunturien maa
Se suojahansa ottaa yksinäisen
Reino Helismaa
Lääkettä Kemppisen Lapin kuumeeseen.....
Tuo toinen säkeistö on minulle uusi.
PoistaIloisin kiitoksin Kunnaksen Ilkka
Pitemmän ajan blogia seuranneena sanoisin, menemättä henkilökohtaisuuksiin, että suuri muutos runossa ajoittuu isän kuolemaan.
VastaaPoistaHarvinaisen kaunis kohta Sarkialta tuo pimeyden ylistys. Keskusteltiin juuri ystävien kanssa tästä marraskuun säästä, mielipiteitä jakavasta. Yksi sanoi, että hän kokee pimeyden vaipan ympärillä turvalliseksi ja olon kotoiseksi kynttilänvalossa. Minua vähän ahdistaa tihkuinen talvi, kun ikkunasta tuskin erottaa puiden runkoja. Huomenna on aurinkoa, heti ulos, se helpottaa. Ja pian jouluvalot. Luntakin luvassa! Vaikka siitä seuraakin lumitöitä...
VastaaPoistaOn Sarkialla joitakin talvikuviakin ja usein vitilunta, jotain keveää.
"Lumipilvien kahleeton keinunta, helminen häivä
yläpuolella murheiden maan, ihanuudessa sinen"
Pähkinä kun alkoi mökityttämään.
VastaaPoistaI. Hallantie
Parempi tuo pimeys on kun on lunta. Täällä on ollut viikkoja ehkä kuukausia täyspimeys. Aurinkoa ei ole näkynyt ja tihuuttanut mitä milloinkin taivaalta. Nyt pilvet repeilivät ja taivas on keltainen ja vaaleanpunainen. Tuo kuvasi on hieno etkä ole kuin vuoden minua vanhempi.
VastaaPoista