27. marraskuuta 2019

Pimeys

Pimeys

Huvitun. Ulkomaalainen ei ymmärtäisi yrittämälläkään. Matkustin silloin katsomaan pimeää.

Minulla on tämä kaveri ja sellainen veli. Lensimme Ivaloon. En ollut koskaan ollut joulukuussa aivan pohjoisessa. Myös retkeilijälle tunturiin lähteminen voi olla huono ajatus. Tietynlainen keli – etkä pääse etenemään suksilla. Etkä Skiidulla. Puutermaista lunta voi olla kainaloihin asti.

Kaveri tunsi paikkoja ja ihmisiä Nellimissä. Yöksi ajoimme Kiilopäälle, joka sekin oli aika tyhjillään. Suomen Ladun hirsimökit ovat niin täydellisiä seestyneisyyden tyyssijoja, että kenelle ei kelpaa, ei liene terve sydämeltään.

Tai on siellä kyllä valtatien varressa paikkoja, joissa voi teeskennellä, ettei olekaan pohjoisessa. Se on erikoisempi syy matkustaa pohjoiseen kuin omani, pimeän pitäminen.

Kävelimme Paatsjoen sillalle. Oli keskipäivä. Otin huolimattomasti muutaman valokuvan. Niissä ei sitten näkynyt mitään, koska ei ollut valoa. Sillalta näki mustaan veteen, joka oli siis väärä joki ja menossa Jäämereen. Menee sinne Teno ja tietenkin Lutto (ja Suomu), mutta tämä oli jotenkin lopullisen tuntuista.

Mutta tämän rinnalla Tuonelan virta on kuin tökerö yritys keksiä jotain huvittavaa.

Tuonelan joutsenesta en tehnyt havaintoa. Kai se oli kuollut kylmään ja yksinäisyyteen.

Yllätyin etsittyäni valokuvan. Siitä on viisi vuotta. Paikka on Nellim ja siitä melkein näkyy Norja ja Venäjä. Rakennelma on nili.

Tänäkin vuonna käy niin että täytän vuosia. Nyt kun olen taas näin paljon vanhempi, ymmärrän ihmetellä, miten tämä yhteinen kieli menee näin. Olisi parempi sanoa, että en minä täytä vuosia, vaan vuodet täyttävät minut.

Kun osaan näitä lauluja ja runoja. Ulkomuistini toimii myös sisällä. Tämä on useimpien jo unohtamaa Sarkiaa, jolla oli nyt sivuutettu kyky rakentaa sanoista torneja, joiden läpi näky taivas.

Pimeys

Jos sylissäs, oi pimeys,
jo sylkähdellä saisin.
En silmin nää maisin
ma mitään kauniimpaa
kuin tumma hyväilys.
Min aavistaa taisin.
sen saisin
sun helmassas täysin omistaa.

-       - -


9 kommenttia:

  1. Keskitalven pimeys on kiehtovaa aikaa. Kun pitää lumisten puiden keskeltä radiolla yhteyden vaikka Hammerfestiin tai Muurmanskiin, tuntee kohdanneensa harrastustoverin ja veljen tai sisaren Pohjolan pimeydestä.

    VastaaPoista
  2. JK: "...en minä täytä vuosia, vaan vuodet täyttävät minut."

    Tämähän on modernia runoutta, ihan kuin Haavikkoa tai Saarikoskea... tai niin, tietysti Kemppistä itteään.

    Selitys on varmaan siinä, että sanonta alunperin kuuluu niin, että esim. professori "täyttää 75 vuotta" - eli tinki on täynnä.

    No, toivottavasti ei ainakaan näillä blogistanin lakeuksilla.

    VastaaPoista
  3. Nousevan suven toivossa, Sarkiaa:

    Vaeltaja

    Tie liki virran poukamaa.
    Rannalta horsmat punertaa.
    Kuutamo hopeainen -
    paadella matkalainen.

    VastaaPoista
  4. On yö, ja tähdet taivahalla loistaa välkkyen
    Kuu kirkas hohdettaan luo tunturille
    On ympärilläin erämaa ja outo hurma sen
    On avautunut sydämeni sille
    Tää köyhä, karu maa
    Mun lumoihinsa saa
    On avautunut sydämeni sille

    On yö, ja revontulet Pohjan puolla loistavat
    Ne niinkuin noitavalot luovat taikaa
    On ennen olleet täällä noidat, Lapin haltiat
    Se oli suurten tietäjien aikaa
    Tää revontulten maa
    Tää taian, loitsun maa
    Se elää vielä tietäjien aikaa

    On yö, ja rakovalkealla liekkiin tuijotan
    Se lämpöänsä Lapin yöhön valaa
    Ken suoniinsa on saanut Lapin-kuumeen polttavan
    Sen mieli tänne lakkaamatta palaa
    Tää jään ja lumen maa
    Se kiehtoo, lumoaa
    Ja mieli tänne lakkaamatta palaa

    On yö, jo kohta kiinni painuu silmät raukeat
    Vain havuvuode päällä hangen jäisen
    Kuin vartioina tunturien laet aukeat:
    Ne suojahansa ottaa yksinäisen
    Tää jylhänkaunis maa
    Tää tunturien maa
    Se suojahansa ottaa yksinäisen

    Reino Helismaa

    Lääkettä Kemppisen Lapin kuumeeseen.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo toinen säkeistö on minulle uusi.

      Iloisin kiitoksin Kunnaksen Ilkka

      Poista
  5. Pitemmän ajan blogia seuranneena sanoisin, menemättä henkilökohtaisuuksiin, että suuri muutos runossa ajoittuu isän kuolemaan.

    VastaaPoista
  6. Harvinaisen kaunis kohta Sarkialta tuo pimeyden ylistys. Keskusteltiin juuri ystävien kanssa tästä marraskuun säästä, mielipiteitä jakavasta. Yksi sanoi, että hän kokee pimeyden vaipan ympärillä turvalliseksi ja olon kotoiseksi kynttilänvalossa. Minua vähän ahdistaa tihkuinen talvi, kun ikkunasta tuskin erottaa puiden runkoja. Huomenna on aurinkoa, heti ulos, se helpottaa. Ja pian jouluvalot. Luntakin luvassa! Vaikka siitä seuraakin lumitöitä...

    On Sarkialla joitakin talvikuviakin ja usein vitilunta, jotain keveää.
    "Lumipilvien kahleeton keinunta, helminen häivä
    yläpuolella murheiden maan, ihanuudessa sinen"

    VastaaPoista
  7. Pähkinä kun alkoi mökityttämään.

    I. Hallantie

    VastaaPoista
  8. Parempi tuo pimeys on kun on lunta. Täällä on ollut viikkoja ehkä kuukausia täyspimeys. Aurinkoa ei ole näkynyt ja tihuuttanut mitä milloinkin taivaalta. Nyt pilvet repeilivät ja taivas on keltainen ja vaaleanpunainen. Tuo kuvasi on hieno etkä ole kuin vuoden minua vanhempi.

    VastaaPoista