Heinäsirkka kulkee kankeasti

Amazon Prime esittää moniosaista sarjaa ”The Man in the High Castle”. Taustalla on 1982 kuolleen Philip K. Dickin science fiction -romaani, jonka suomennos on nimeltään ”Oraakkelin kirja”.  Sitä ei taida saada mistään, mutta kirjastossa on kymmeniä varauksia.

Olen ihmeissäni. Ja olen vieraalla alueella ilman karttaa ja kompassia. Siksi varoitan lukijaa uskomasta puheitani. Minusta näet oikeiden kirjailijoiden ulkopuolelle sijoitetun Dickin kirja on harvinaisen hyvä ja Amazonin omaa tuotantoa oleva laaja elokuva joka suhteessa erinomainen.

Samaa sanoi Helsingin Sanomien arvostelija.

Dickin tekseihin muuten perustuvat myös ”Blade Runner” ja ”Total Recall”.

Tämä Korkean linnan mies kuvaa tilannetta 1960-luvulla, kun siis USA ja Englanti olivat hävinneet toisen maailmansodan, Yhdysvaltain länsirannikko oli edistynyt natsismin entisestään raaistunein opein ja itärannikolla toimi Japanin nukkehallitus kaikessa keisarikunnan komentoa noudattaen. Juutalaiset ja värilliset kaasutetaan välittömästi. Koko Afrikan väestö on tuhottu väärän rodun vuoksi.

Heinäsirkka-kirja on siis kuvitelma kuvitelman sisällä. Dickin kirjan henkilöt lukevat siitä, millaista olisi ollut, ellei Franklin D. Rooseveltia olisi murhatta Miamissa 1940 eikä Veenäjn rintama olisi romahtanut Stalingradissa, kun uusi ja mitätön USA:n presidentti kieltäytyi tukemasta sotaa Hitleriä vastaan…

Sarjassa amerikkalaiset ovat vaipuneet vähäpätöisyyteen. Saksa ja Japani valvovat pieniäkin liikahduksia, eikä amerikkalaisilla ole oikeastaan mitään sitä vastaan. Saksalaiset lentävät Marsiin. Amerikkalaisilla ei ole sellaiseen tietoa eikä halua.

Lukijan ja katsojan tehtäväksi jää miettiä, onko tämän viihteen takana muutakin.

Luultavasti Dick, joka kirjoitti paljon henkensä pitimiksi ja hosuen, osasi jättää tarkoitusperät vähemmälle. Hän kulki samaa tietä kuin Ray Bradbury, jonka ajatjusleikki ”Fahrenheit 451” innoitti Turffaut’n tekemään elokuvan maailmasta, jossa lukeminen on kielletty ja käskyt välitetään kuvilla. Lopussa käy ilmi, että ihmiset haluavat kuitenkin lukea ja opettelevat kirjoja ulkoa. Tätähän muuten esiintyi Neuvostoliitossa.

Jossain ketään kiinnostamattomassa paikassa toimii hyvin pieni toisinajattelijoiden joukko, joka lukee heinäsirkka-kirjaa. Koska kirjan nimi on Raamatusta (Saarnaaja 12 luku) otsikossa on vanha suomennos. Alkuperäisteoksessa ja elokuvassa tuon vapauden kirjan nimi on ”Grasshopper lies heavy”.

Lause on käsittämätön. Jotain ymmärtää lukemalla tekstin tunnelman:

1. Ja muista Luojaasi nuoruudessasi, ennenkuin pahat päivät tulevat ja
joutuvat ne vuodet, joista olet sanova:
2. "Nämä eivät minua miellytä"; ennenkuin pimenee aurinko, päivänvalo, kuu ja tähdet, ja pilvet palajavat sateen jälkeenkin -
3. jolloin huoneen vartijat vapisevat ja voiman miehet käyvät koukkuisiksi ja jauhajanaiset ovat joutilaina, kun ovat menneet vähiin, ja akkunoista-kurkistelijat jäävät pimeään,
4. ja kadulle vievät ovet sulkeutuvat ja myllyn ääni heikkenee ja noustaan linnun lauluun ja kaikki laulun tyttäret hiljentyvät;
5. myös peljätään mäkiä, ja tiellä on kauhuja, ja mantelipuu kukkii, ja heinäsirkka kulkee kankeasti, ja kapriisinnuppu on tehoton; sillä ihminen menee iankaikkiseen majaansa, ja valittajat kiertelevät kaduilla -
6. ennenkuin hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy ja vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammennuspyörä särkyneenä putoaa kaivoon.
7. Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin.
8. Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja; kaikki on turhuutta!