Quorum

Otsikko tarkoittaa etenkin puheessa ”päätösvaltainen” tilanteessa, jossa esimerkiksi hallituksen tai muun elimen jäsenistä on puolen oltava saapuvilla. Puheenjohtaja ei voi pitää siivouskomeron yksinäisyydessä ”hallituksen kokousta” itsekseen.

Meillä oli eilen quorum, vaikka emme tehneet päätöksiä, koska olemme kaikki eläkkeellä. Kuvassa on kokoushuone ja näkyvillä vain murto-osa analogisista äänentoistolaitteista (B & O), Teac, Revox, Voima jne. Kaikki olivat toimivia ja suoraan päälle napsautettavia.

”Quora” ei ole kielellisesti oikea muodoste, mutta tuon niminen verkkopaikka on ilmaantunut sähköpostiini, ja olen yhä kiinnostuneempi. Kysymykset ovat vain osittain alkeellisia, mutta vastaukset ovat osittain erinomaisia.

Tyypillisesti esimerkiksi fysiikan opettaja selittää lyhyesti, selkeästi ja oikein jotain alansa hieman vaikeatajuisempaa kysymystä.

Vaikka Quorasta on suomenkielinenkin versio, olen uteliaisuuttani ja tarkistusmielessä katsellut etenkin toista maailmansotaa koskevia kysymyksiä – saksalainen MG 42 -konekivääri tai Tiger-panssarivaunujen kestävyys. Tässäkin vastaajat ovat oikeastaan maallikkoja mutta oikeasti tietävät asiasta sangen paljon kertomisen arvoista. Syystä tai toisesta kusetusta ei näy juurikaan.

Erityisesti miellyn rohkeisiin vastauksiin. ”Kaksitoista käännekohtaa” eli 12 säätöpisteen teoreema nyt on eräs tapa hahmottaa asioita, mutta suomalainen ja varmistukseni mukaan oikeasti olemassa oleva yliopistoihminen sanoo uhkarohkeasti, että uusi uskonto on sellainen. Marxin traaginen erehdys oli kyvyttömyys ymmärtää, että uskonto voi luoda yhteiskunnan muutoksen ehdot ja edellytykset, ei päinvastoin.

Pitää paikkansa. Kaksi esimerkkiä: kristinusko ja islam. Kumpikaan ei minun käsitykseni mukaan ole johdettavissa mistään taloudellisista tai yhteisöllisistä seikoista, ja molemmat aiheuttivat erittäin suuria muutoksia. En sano että hyviä tai pahoja. Sanon että muutoksia.

Eilisen isäntäväkemme ykköskirjahylly ihastutti minua syvästi. Kunniapaikalla olivat Maigretit ja Sapo -sarja, täydellisinä ja osittain nuhraantuneina. Nesbø oli hienosti näkyvissä. Marton Taigaa ja Outsideria esiteltiin sellofaanikääreissään (vanha, murtuva paperi).

Mutta audiohuoneessa mieleni muuttui. Totta puhuen olen ajatellut, että vanhojen vinyylilevyjen harrastajat saavat kernaasti pitää vakaumuksensa. Minulle riittää suhteellisen helppokäyttöinen digitaali ja arjessa yhä useammin Spotify.

Nyt soitettiin vinyylillä Leonard Cohenia ja minulle tuttua ja rakasta jazzia, siis aikakautta Lester Young – Charlie Parker.

Enpä ole ennen eläessäni kuullut sellaista ääntä. En ryhdy tässä ihmettelemään, miten se on teknisesti mahdollista, koska levytyksetkään eivät voineet olla alun alkaen erikoisen hyviä. Varmistukseksi kuulin, miten Harnoncourt itse nuorena soitti Bachin Goldberg-sarjaa cembalolla. Satun tietämään, miltä hyvä cembalo kuulostaa vierestä kuunneltuna. Satun olemaan sitä mieltä, että yleensä cembalo kuulostaa hermostuttavalta. Tämä ei. Päinvastoin. Kaipa selitys liittyy yläsävelsarjoihin, joista tiedän sen verran, etten yritä selittää. Kuulin, että huoneessa oli Matti Otalan oma vanha vahvistin ja Köykän itse kokoama laite, jonka tasolle teollisuus ei enää pääse…

Kaikkea sitä kuulee, kun vanhaksi elää. Kiitos.