Liikkeen luovutus

Kukaan ei tunnu osaavat selittää, mitä Postin kiistan ”liikkeen luovutus” tarkoittaa. Tänään käy ilmi, että eduskunta ihmettelee samaa.

Tuossa lakossa viisi kauppiasta pelasi korttia matkustajakodin takahuoneessa. Jossain vaiheessa pelaaja vaati tarjoilijaa panemaan rahaa pöytään. Tarjoilija sanoi: eihän minulla ole korttejakaan ja minä olen täällä vain töissä. Tässä olisi herroille pilsneriä.

Tämä esimerkki avaa lakimiehen lausetta: sopimus sitoo sen tekijöitä. Sopimus ei sido sivullisia. Jos siis Ville ja Kalle päättävät vaihtaa päähineitä, karvalakki vastaan lippalakki, mitäpä se muille kuuluu.

Töihin meneminen tarkoittaa sopimusta. Se on työsopimus. Myyt makkaroita illalla kioskilla ja saat vitosen tunnilta.

”Liikkeen luovutus” tarkoittaa monia eri asioita. Bruno myy kauppansa Tertulle. Hän luovuttaa liikkeen. Terttu maksaa varastosta. Veloista on sovittava erikseen. Veloista ei pääse eroon liikkeen luovutuksella. Konkurssi on sitten eri asia.

Kirjankustannusliike luopuu julkaisemasta kirjoja mutta pitää kirjapainot. Kustannusliike siirtyy ostajalle. Se on liikkeen luovutus.

Fuusiossa eli sulautumisessa olemassa oleva liike tai yhtiö liitetään sellaisenaan, kaikkineen, toiseen yhtiöön. Missä ovat KOP, SYP, Merita, Postipankki, Säästöpankki jne.? Ennen ne näki kaikki työmatkallaan Aleksanterinkadulta. Konkurssissa, fuusioitu, luovutettu.

Liikkeen luovutuksella ei voi noin vain huonontaa palkkoja. Vuokra-asunto myydään pankille; pankki joutuu tyytymään edellisen omistajan ja vuokralaisen sopimaan vuokraan. Pelkkä omistajanvaihdos ei oikeuta korottamaan vuokraa.

Yksityistäminen ja ulkoistaminen ovat sanomalehtikieltä. Molemmat ovat usein aika mutkikkaita asioita ja vaativat paljon ilmoituksia ja sopimuksia. Maassa on joukko lakimiehiä ja tilimiehiä, jotka osaavat nämä asiat Yhden kerran luin Esko Rekolan muistelmat. Niistä kävi ilmi, että Valtion viljavarasto oli vaikea nakki. Kukaan ei oikein tiennyt, mikä se on, virasto vai firma.

Ei se mitään. Rekolakaan ei tiennyt eräiden juristien salaisuutta. Pirukaan ei tiedä, kuka omistaa Suomenlinnan. Viimeinen varma omistaja oli Venäjän keisarikunnan yleisesikunta eli ei siis valtio. Oliko Lokakuun vallankumous ”liikkeen luovutus”, siihen en uskalla ottaa kantaa, vaikka jouduin tuomarina ratkaisemaan asian, joka koski Neuvostoliiton Saksalta sotasaaliina ottamia tavaramerkkejä (BMW, Carl Zeiss, Agfa, IG Farben jne.). Oliko Neuvostoliittoa (joka oli luovuttanut oikeutensa Seximo Oy:lle) pidettävä tavaramerkkioikeudellisesti liikkeenharjoittajana? – Neuvostoliitto muuten myi pala palalta nuo merkit länteen.

Eduskunnassa ollaan siis olevinaan tietämättömiä siitä, että päätös liikkeen luovuttamisesta, tuon päätöksen voimaantulo ja sopimusten voimassaolo ovat eri asioita kaikki. Minusta kuulostaa, että nyt joku ei halua tunnustaa, että sana ”oikea” tarkoittaa eri asiaa sanonnoissa ”oikea silmä” ja ”oikea päätös”. Näin vain oikeasti on.